V niin kuin verikosto (2005)

Tulevaisuuden näkymät eivät ole kovin hääppöiset sen pahemmin jenkkilässä kuin Englannissakaan. Sumusaarilla sekasortoon kuitenkin saadaan järjestys ja valtio on alkanut pitämään kovaa kuria. Liiankin kovaa ja salaperäinen Mr. V aloittaa pitkäjänteisen kosto-operaation. Siitäpä käynnistyy komean visuaalinen toimintadraama.

Elokuvalla on sanomansa ja se herättää tärkeän kysymyksen, mutta se hukkuu tähän visuaaliseen tykitykseen ja pääosahahmon uskottavuusongelmaan. Kysymys kuuluu: kumpi on parempi vaihtoehto totaalinen anarkia vai diktaattorimainen isoveli valvoo -järjestelmä? Ei tietenkään kumpikaan, mutta VnkV ei lopulta tunnu itsekään antavan selkeää vastausta. Vapauden puolesta taistellaan, mutta kaikki keinot ovat sallittuja. Kysymyksen olisi pitänyt selkeämmin kuulua: haluammeko ajautua siihen sekasortoon alunperinkään?

Tämän leffan arviointi on vaikeaa, koska kyse on sarjakuvaan pohjautuvasta tarinasta. Jos puhutaan sarjakuvafilmatisoinnin onnistumisesta, niin varmaankin liikutaan mainioissa arvosanoissa, mutta aiheensa tasolla elokuva ei lopulta pysty mihinkään keskinkertaisen viihdyttävää toimintapläjäystä parempaan. Muutaman näppärän käänteen sisältämä tarina on lopulta ennalta-arvattava ja seksuaalisesti poikkeavien kiduttamis- yms. kliseiden täyttämä. Toki Wachowskien aiempia (Matrixeja) huomattavasti maanläheisempänä ja näyttelijätyöltään huomattavasti parempana, tämän katsominen ei ole mikään ongelma.

nimimerkki: Dreamer

Pisteet:
Arvosteltu: 12.08.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Dreamer
Käyttäjä
14 arvostelua

Matrixista vastanneiden Wachowski-veljesten käsikirjoitus ja Natalie Portman kaljuna. Siinäpä ne kaksi päällimmäistä seikkaa, joita media on jaksanut painottaa tuoreen V niin kuin Verikosto – elokuvan kohdalla. Pari tuntia leffan jälkeen, tai pikemmin sen huimasta visuaalisesta ja etenkin kerronnallisesta järisyttävyydestä toivottua, täytyy todeta, että naamiosankari V:n Verikosto on huimimpia elokuvia pieneen hetkeen.

Elokuvan tapahtumapaikka ja -aika muistuttavat/lainaavat hyvin pitkälti George Orwellin 1984-teoksen lohduttomuudesta. Kaukana tulevaisuudessa tuntemamme Britannia on muuttunut tiukasti valvotuksi propagandan tyyssijaksi, jossa kansa passivoidaan ja orjuutetaan julman hallituksen alaisuuteen. Kansleri Sutler (mm. Elefanttimiehen pääosasta tuttu John Hurt) on ottanut vallan entisessä demokratisessa valtiossa lähes hitlermäisellä tavalla, tekemällä poikkeavista yksilöistä hirviötä ja vihollisia koko kansan silmissä. Julmat kidutusleirit tai vielä brutaalimmat teot ovat osaksi jääneet menneisyyteen, vallankaappauksen aikaan, mutta iskujen arvet ovat nähtävillä kaikkialla. Yön ulkonaliikkumiskielto ja median huima osuus kansalaisten sokaisemisessa ovat pelottavia asioita (vaikka samaiset uhkakuvat löytyvät myös 1984:sta, leffa kietoo ne vain osaksi yllätyksellistä juontaan).

V for vendetta jaksaa muistuttaa moneen otteeseen sitä kuinka paljon pientä ihmistä voimakkaampi aate voi olla. Silti aatteillekin tarvitaan alullepanijansa ja vastaiskulle suorittajansa. Tässä tapauksessa sitä tehtävää suorittaa kaduille kostonenkelinä ilmestyvä salaperäinen V, mies, joka ei paljasta kasvojaan, mutta uhkuu vihaa tukahdutetun kansan johtohenkilöitä kohtaan. V peittää kasvonsa naamariin, joka vertauskuvallisuuden vuoksi muistuttaa vuonna 1605 Parlamenttitaloon iskua suunnitelleen Guy Fawkesin kasvoja. Fawkes-maski on tavallaan V:n oma Big Brother-kasvokuva ja tunnus koko taistelulle.

Natalie Portmanin esittämä Evey-neitonen on kokenut kovan lapsuuden, mutta joutuu vielä aikuiseksi vartuttuaan käymään oman taistelunsa V:n rinnalla. Portmanin voimakas naishahmo tuo pakostakin mieleen Alieneiden kovan Ellen Ripleyn, eikä vähiten loppupuoliskon kaljun pään vuoksi. Hiuksien kanssa tai ilman, hyvin Natalie ainakin siirtää vihan ja pelon kasvoilleen. Stephen Rea vastaa silti (yllättäen) vahvimmasta suorituksesta omantuntonsa ja hallituksen käskyjen välillä tasapainoilevana poliisina. Välistä Rean tuskailu on niin voimakasta, että katsojakin tuntee saavansa harmaita hiuksia tilanteesta. Paremmin koomikkona tunnettu Stephen Fry (Kyllä Jeeves hoitaa) on niin ikään vireessä ja tuo merkittävän osan tarinan vaatimasta vapauden ja vankeuden kontrastista sensuroituna showmiehenä.

V niin kuin verikosto on huima yhdistelmä pikimustaa tulevaisuudenkuvailua sekä Matrixeista tuttua visuaalista mättöä. Hetken aikaa valtavalla vauhdilla päälle puskevat tehostekohtaukset tuntuvat pelkiltä painoilta tarinankuljetuksen jalassa, mutta vauhtiin päästyään leffa suorastaan kaipaa V:n raivoisia hyökkäyksiä. Hyvin toteutettua juttua kaikkinensa siis. Silti kaikkea visuaalityylittelyä korkeammalle kohoaa taitava asetelma, jossa on ripaus nyky-yhteiskunnassakin havaittavaa pelottelun ilmapiiriä ja selvästi historian synkistä syövereistä poimittua mustamaalailua. Ja kun V, maskipäinen outolintu, ja tämän apuriksi kasvava hento tyttönen ovat koko yhteiskunnan ainoat toivonliekin ylläpitäjät, on asetelmassa jotain valtavan pelottavaa. Siis ainakin tällaisen massaviihteen viittaan puetun seikkailun tasolla liikuttaessa.

Wachowskit menivät ehkä hieman metsään Matrixiensa viimeisten osien kanssa, mutta jo ennen Matrixia ensimmäiset versionsa saanut V:n Verikosto on silkkaa rautaa. Mm. Matrixeissa Wachowskien apuohjaajana toimineen James McTeiguen käsissä elokuva on jalostunut entisestään ja sisältää aineksia genrensä klassikoksi. Leffalla on oma villi maailmansa, mutta toisiin sarjakuvista innoituksensa saaneisiin leffoihin verrattuna tarina sisältää yllättävän vähän virheitä ja kunnon mokaukset loistavat poissaolollaan. Ammattitaitoinen näyttelijäjoukko ja iso kasa voimakkaita, tunteellisia ja loistavasti rytmitettyjä vertauskuvia kruunaavat varmasti leffavuoden parhaimpiin lukeutuvan teoksen. Jo pelkästään huima viikon valmistelut kuvauksissa vaatinut dominokohtaus on syy nähdä V niin kuin Verikosto ja todeta, että V voi vaikka viedä vuoden viihdepläjäyksen tittelin. Ainakin marraskuun viides taisteluineen jää katsojien mieliin.

Pisteet:
Arvosteltu: 21.04.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
714 arvostelua

"Remember, remember the 5th of November."

Kun näin V for Vendettan trailerin ensikertaa, en pitänyt ollenkaan näkemästäni. Ensireaktio oli, että taas on väsätty joku turha toimintaleffa. No, onneksi hoipertelin leffan katsomaan ja minulle selvisi, että kyseessä ei onneksi ollut mikään toimintaleffa. Mutta pakko sanoa, että leffan traileri on huono, se antaa leffasta aivan väärän kuvan. Toisaalta toiminta saa keskenkasvuiset innostumaan, mutta V for Vendetta ei todellakaan ole mikään aivot narikkaan -pätkä, vaan juoni on kohtalaisen syvällinen ja ajatuksia herättävä, mutta ei sentään minkään Matrixin tasoinen.

Paljon on kriitikoilta tullut ristiriitaisia kommentteja. Yhtä tai kahta pistettä on tullut sieltä ja täältä, kuin myös kolmea ja neljää ja vähän enemmänkin. IMDb:n sija 200 kuitenkin ajoi minut leffateatteriin.

V for Vendetta perustuu Alan Mooren ja David Lloydin samannimiseen 1989 vuonna julkaistuun sarjakuvaan. Wachowskin veljekset muokkasivat kässärin sarjakuvan pohjalta. He tunnustautuvatkin sarjakuvan suuriksi faneiksi. Voikin helposti sanoa V for Vendettan olevan yksi onnistuneimmista sarjakuvafilmatisoinneista.

V for Vendetta sijoittuu lähitulevaisuuden Englantiin, jossa hallitus määrää mitä saa tehdä, syödä, lukea tai ajatella. Koraanin omistamisesta tietenkin tulee kova rangaistus. V for Vendetta on poliittisena kannanottona erittäin toimiva. Leffan perusteella lähitulevaisuuden Englanti näyttää jotakuinkin samalta kuin nykyajan Yhdysvallat. Kusipäiset politiikot sanelevat mitä ihminen saa tehdä, ja ne jotka tekevät toisin pidätetään tai tapetaan. Hallitus määrää mitä media uutisissaan näyttää, joten TV:stä tulee paljolti keksittyä puppua. Napakka kannanotto amerikkalaista hallitusta vastaan, jota jenkit itse eivät tule tajuamaan. Mutta kaikki vinoilu jenkkihallitusta kohtaan on leffassa (ja sarjakuvassa) siirretty lähitulevaisuuden Englantiin, eikä mikään ihme, että britit suivaantuivat siitä, että nykyistä jenkkihallitusta käytetään esikuvana Englannin kuviteltuun lähitulevaisuuteen.

Salaperäinen Guy Fawkes-naamiota pitävä V (Weaving) pelastaa Eveyn (Portman) hallituksen kätyreiltä Eveyn rikkoessa ulkonaliikkumiskieltoa. Siitä alkaa V:n ja Eveyn yhteistyö heidän kantaessaan Guy Fawkesin aatetta. Aatetta, josta Guy Fawkes hirtettiin 1600-luvulla. V on taitava veitsien ja miekan käsittelijä, jonka lempielokuva on Monte Criston kreivi, josta hän on miekkailutyylinsäkin oppinut.

V for Vendetta kärsii hatarasta ohjauksesta ja ohjaajan selkeästä kokemattomuudesta. Omasta mielestäni ohjaajan puikot olisi pitänyt antaa Wachowskin veljeksille. Hyvän kässärin velikullat kyllä aikaan saivat, mutta heiltä olisi löytynyt taitoa parempaan ja varmempaan ohjaukseen, kyllähän ensimmäinen Matrix osoitti heidän taitonsa.

Auttamatta leffaa katsellessa tulee mieleen Sex Pistolsin Anarchy in the UK-biisi ja Englannin kuvitellun lähitulevaisuuden hallitusta kuvaa hyvin hallituksen vironkielinen sana, home.

Kokonaisuudesta löytyy virheitä, mutta poliittisena kannanottona V for Vendetta on enemmän kuin mahtava. Henkilöhahmoja olisi voitu kyllä aikalailla syventää, mutta muuten on hyvä leffa kyseessä. Leffa pistää miettimään onko V:n kostopuuhat oikeutettuja. Jos minulta kysytään, niin ne ovat oikeutettua jos on tuollainen hallitus. Jokatapauksessa, leffa ylitti ainakin minun odotukseni. Suosittelen tutustumaan.

"People should not be afraid of their governments. Governments should be afraid of their people."

nimimerkki: The Wolf

Pisteet:
Arvosteltu: 09.04.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

The Wolf
Tähtääjä
73 arvostelua

V niin kuin verikosto on karu visio toisenlaisesta nykyhetkestä. Taudit ovat syöneet mm. USA:n mahtivallan ja brittien saarivaltiosta on tullut fasistinen maa. Siellä elämä pysyy hatarasti uomissaan vain uusio-Hitlerin ja hänen kätyriensä valheiden voimalla. Kaikki vähänkin nk. normaalista poikkeavat joutavat tyrmään ja tapetuiksi. Hehän ovat saastaisia ja mahdollisia taudinlevittäjiä siis – näin ainakin kansleri Sutlerin (Hurt) mielestä. Vain viime vuosisadan puolivälin tunnelmointibiisit tuovat jotain lämpöä maailman kylmyyteen.

V niin kuin verikoston ankeassa todellisuudessa elää myös kaunis Evey (Portman), joka eräänä ehtoona on joutua pahojen setien iltapalaksi rikkoessaan ulkonaliikkumiskieltoa. Eveyn onneksi paikalle sattuu mystinen naamioveikko V (Weaving), joka pelastaa neidon hädästä. Hetkeä myöhemmin tämä kasvoton herrasmies paljastuu terroristiksi. Niin Eveyn pieni rike sotkee hänet osaksi suurempaa soosia, josta ei noin vain pois pyristelläkään.

Sarjakuvataiteilija Alan Mooren kynästä on syntynyt mm. taidonnäyte nimeltä Halo Jones. V niin kuin verikosto on niin ikään saman heebon sarjakuvia. Elokuvakin näyttää sopivasti moorelaiselta, mutta James McTeiguen ohjaus jättää yleisesti toivomisen varaa. McTeigue ei ainakaan tämän rainan perusteella ole kovin omaääninen mies, sillä liian moni kohtaus näyttää ja tuntuu jonkinlaisen jokamiehen ohjaamalta. Tietty yllätyksellisyys ja rohkeus puuttuvat. Lisäksi jotkin leikkaukset ovat kuin jonkin amatöörin hyväksymiä.

Leffan päärooleissa nähdään onneksi taitavaa porukkaa. Erityisesti Natalie Portman kykenee todella näyttämään, että hänessä on muutakin kuin kaksi kaunista silmää ja nenännipukka. Portman tulkitsee Eveytään suurella herkkyydellä. Hugo Weaving joutuu isona V:nä piilottelemaan koko rainan ajan kasvojaan, joten miehen on pakko tehdä äänellään se, mikä normaalisti onnistuisi pelkillä kasvolihasten liikkeillä. Vaikka Weavingilla on enemmän karismaa kuin millä tahansa lyhtypylväällä, hänestä ei oikein ole James Earl Jonesin tai Orson Wellesin kaltaiseksi äänenkäyttäjäksi. Yksi lentosuukko kuitenkin hyvästä yrityksestä. Sivuosista onnistuneimpia ovat Stephen Rean omia mutkaisia ajatuspolkujaan kulkeva poliisi ja Stephen Fryn viihdyttäjäkonkari, jonka salaisuuden paljastuessa esittäjävalinnan oivallisuus vain korostuu.

Kokonaisuudessaan V niin kuin verikosto on kohtalaisen hyvää viihdettä, jonka maailma antaa leffan katsojalle ajattelemisenkin aihetta. Elämmekö kenties sittenkin oikeasti tämän vision kuvaamassa todellisuudessa? Mm. tällaisesta aiheesta olisi varmasti saanut McTeiguetta enemmän irti jo aiemmin mainitsemani maestro Welles. Ohjaamisen lisäksi tämä edesmennyt mestari olisi todennäköisesti puhunut vielä V:n vuorosanatkin läpi (vaikka ihan vain lounaan ja päivällisen välissä) ja luonut siinä puolihuomaamatta yhden 2000-luvun hohdokkaimmista sarjisfilmatisoinneista. Ai-jai, sepä olisikin ollut Jotain.

Pisteet:
Arvosteltu: 03.04.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
643 arvostelua

Alan Mooren hieno sarjakuva-albumi V niin kuin Verikosto on kääntynyt elokuvaksi ja kaikin puolin melko onnistuneesti. V herättikin suurta keskustelua ennen ensi-iltaa, sillä tässä käsitellään terrorismia todella paljon ja parit kohtaukset aiheuttivat jopa kovaa kritiikkiä.

Tarina sijoittuu tulevaisuuden totalitaariseen Britanniaan, jota hallitsee rautaisin ottein Adam Sutlerin (Hurt) hallitus. Salaperäinen mies, joka tunnetaan nimellä V (Weawing) yrittää taistella vapautuksen puolesta, mutta aina välillä hänen tarkoituksensa menee hieman terrorismin puolelle. V tulee pelastaneeksi nuoren naisen, Eveyn (Portman), josta hän alkaa muokkaamaan itselleen liittolaista.

V on visuaalisesti erittäin näyttävä toimintadraama, juuri sellaista, mitä Matrixin tekijöiltä voikin odottaa. Yhtä loistava kuin Mooren edellinen From Hell -filmatisointi. Joitain muutoksia oli tehty sarjakuvaan verraten – no, niin tehdään varmaan jokaisessa sarjakuvafilmatisoinnissa. Lontoo oli lavastettu erittäin hienosti ja se yksi kohtaus, joka liittyy parlamenttitaloon, oli toteutettu todella näyttävästi.

Elokuvan näyttelijät tekivät hyvää roolityötä. Hugo Weawing, jonka naamaa ei nähdä hymyilevän maskin takaa, oli loistava herra V:nä. John Hurt, joka nähdään lähes koko ajan tv-ruutujen läpi, teki hienon tulkinnan Sutlerina ja Natalie Portman oli söpö kaljunakin. Muutenkin hän oli sopiva valinta Eveyksi. Stephen Rea oli pitkästä aikaa mukana leffassa ja teki jälleen vakuuttavan roolin.

V niin kuin Verikosto on hieno elokuva taistelusta vapauden ja toivon puolesta, jossa välillä pitää käyttää hieman kovempia otteita. Mitään pelkkää toimintarymistelyä tästä on turha lähteä hakemaan. Tarinaan oli saatu toiminnan lisäksi paljon sisältöä. Dialogi ja tunnelma oli juuri sopivan sarjakuvamaista, mutta ei liikaa. Kohtalaisen hyvin tämä sarjakuva muutettiin elokuvaksi. V on yksi parhaimmista antisankareista aikoihin. Yksi vuoden kovimmista elokuvatapauksista.

"Remember, remember the 5th of November"

nimimerkki: andy

Pisteet:
Arvosteltu: 22.03.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

andy
Käyttäjä
309 arvostelua