Nebula Oy
Jaa linkki

V niin kuin verikosto (2005)

V niin kuin verikosto
Alkuperäinen nimi:
V for Vendetta
Valmistusvuosi:
2005
Ohjaajat:
James McTeigue
Käsikirjoittajat:
Alan Moore, Andy Wachowski, David Lloyd, Larry Wachowski
Pääosanäyttelijät:
Hugo Weaving, John Hurt, Natalie Portman, Rubert Graves, Sinéad Cusack, Stephen Fry, Stephen Rea
Maat:
USA, Iso-Britannia, Saksa
Kielet:
englanti
Pituus:
132 min
Genret:
Draama, Toiminta, Sci-fi
Sijoitus:
Leffatykin 658. paras elokuva.

*********
Pisteytyksiä: 470
Tarkka arvo: 4,048
Arvosteluja: 7
Kommentteja: 107

Käyttäjien pisteet

********½

Arvostelut (7)

Huima yhdistelmä pikimustaa tulevaisuudenkuvailua sekä Matrixeista tuttua visuaalista mättöä.

Matrixista vastanneiden Wachowski-veljesten käsikirjoitus ja Natalie Portman kaljuna. Siinäpä ne kaksi päällimmäistä seikkaa, joita media on jaksanut painottaa tuoreen V niin kuin Verikosto – elokuvan kohdalla. Pari tuntia leffan jälkeen, tai pikemmin sen huimasta visuaalisesta ja etenkin kerronnallisesta järisyttävyydestä toivottua, täytyy todeta, että naamiosankari V:n Verikosto on huimimpia elokuvia pieneen hetkeen.

Elokuvan tapahtumapaikka ja -aika muistuttavat/lainaavat hyvin pitkälti George Orwellin 1984-teoksen lohduttomuudesta. Kaukana tulevaisuudessa tuntemamme Britannia on muuttunut tiukasti valvotuksi propagandan tyyssijaksi, jossa kansa passivoidaan ja orjuutetaan julman hallituksen alaisuuteen. Kansleri Sutler (mm. Elefanttimiehen pääosasta tuttu John Hurt) on ottanut vallan entisessä demokratisessa valtiossa lähes hitlermäisellä tavalla, tekemällä poikkeavista yksilöistä hirviötä ja vihollisia koko kansan silmissä. Julmat kidutusleirit tai vielä brutaalimmat teot ovat osaksi jääneet menneisyyteen, vallankaappauksen aikaan, mutta iskujen arvet ovat nähtävillä kaikkialla. Yön ulkonaliikkumiskielto ja median huima osuus kansalaisten sokaisemisessa ovat pelottavia asioita (vaikka samaiset uhkakuvat löytyvät myös 1984:sta, leffa kietoo ne vain osaksi yllätyksellistä juontaan).

V for vendetta jaksaa muistuttaa moneen otteeseen sitä kuinka paljon pientä ihmistä voimakkaampi aate voi olla. Silti aatteillekin tarvitaan alullepanijansa ja vastaiskulle suorittajansa. Tässä tapauksessa sitä tehtävää suorittaa kaduille kostonenkelinä ilmestyvä salaperäinen V, mies, joka ei paljasta kasvojaan, mutta uhkuu vihaa tukahdutetun kansan johtohenkilöitä kohtaan. V peittää kasvonsa naamariin, joka vertauskuvallisuuden vuoksi muistuttaa vuonna 1605 Parlamenttitaloon iskua suunnitelleen Guy Fawkesin kasvoja. Fawkes-maski on tavallaan V:n oma Big Brother-kasvokuva ja tunnus koko taistelulle.

Natalie Portmanin esittämä Evey-neitonen on kokenut kovan lapsuuden, mutta joutuu vielä aikuiseksi vartuttuaan käymään oman taistelunsa V:n rinnalla. Portmanin voimakas naishahmo tuo pakostakin mieleen Alieneiden kovan Ellen Ripleyn, eikä vähiten loppupuoliskon kaljun pään vuoksi. Hiuksien kanssa tai ilman, hyvin Natalie ainakin siirtää vihan ja pelon kasvoilleen. Stephen Rea vastaa silti (yllättäen) vahvimmasta suorituksesta omantuntonsa ja hallituksen käskyjen välillä tasapainoilevana poliisina. Välistä Rean tuskailu on niin voimakasta, että katsojakin tuntee saavansa harmaita hiuksia tilanteesta. Paremmin koomikkona tunnettu Stephen Fry (Kyllä Jeeves hoitaa) on niin ikään vireessä ja tuo merkittävän osan tarinan vaatimasta vapauden ja vankeuden kontrastista sensuroituna showmiehenä.

V niin kuin verikosto on huima yhdistelmä pikimustaa tulevaisuudenkuvailua sekä Matrixeista tuttua visuaalista mättöä. Hetken aikaa valtavalla vauhdilla päälle puskevat tehostekohtaukset tuntuvat pelkiltä painoilta tarinankuljetuksen jalassa, mutta vauhtiin päästyään leffa suorastaan kaipaa V:n raivoisia hyökkäyksiä. Hyvin toteutettua juttua kaikkinensa siis. Silti kaikkea visuaalityylittelyä korkeammalle kohoaa taitava asetelma, jossa on ripaus nyky-yhteiskunnassakin havaittavaa pelottelun ilmapiiriä ja selvästi historian synkistä syövereistä poimittua mustamaalailua. Ja kun V, maskipäinen outolintu, ja tämän apuriksi kasvava hento tyttönen ovat koko yhteiskunnan ainoat toivonliekin ylläpitäjät, on asetelmassa jotain valtavan pelottavaa. Siis ainakin tällaisen massaviihteen viittaan puetun seikkailun tasolla liikuttaessa.

Wachowskit menivät ehkä hieman metsään Matrixiensa viimeisten osien kanssa, mutta jo ennen Matrixia ensimmäiset versionsa saanut V:n Verikosto on silkkaa rautaa. Mm. Matrixeissa Wachowskien apuohjaajana toimineen James McTeiguen käsissä elokuva on jalostunut entisestään ja sisältää aineksia genrensä klassikoksi. Leffalla on oma villi maailmansa, mutta toisiin sarjakuvista innoituksensa saaneisiin leffoihin verrattuna tarina sisältää yllättävän vähän virheitä ja kunnon mokaukset loistavat poissaolollaan. Ammattitaitoinen näyttelijäjoukko ja iso kasa voimakkaita, tunteellisia ja loistavasti rytmitettyjä vertauskuvia kruunaavat varmasti leffavuoden parhaimpiin lukeutuvan teoksen. Jo pelkästään huima viikon valmistelut kuvauksissa vaatinut dominokohtaus on syy nähdä V niin kuin Verikosto ja todeta, että V voi vaikka viedä vuoden viihdepläjäyksen tittelin. Ainakin marraskuun viides taisteluineen jää katsojien mieliin.

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 741 arvostelua
Pisteet: ****½
Arvosteltu: 21.04.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelun pisteet

+13 pistettä

Tää raaka kabaree

Luin kerran tarinan...
Se oli julma ja ilkeä.
Se vasta mieletön oli.
Mies valtion tahtoi kaataa.
Naisen avukseen taisi ottaa...
Tarinasta liikkuvaa kuvaa filmattiin,
mutta ei liikkuvuus tarinaa parantanut.
Päinvastoin, se sydämeni särki ja petti.
Kirjoitin siitä pienen laulun, jonka tahdon nyt jakaa teille, hyvä studioyleisö:

Broadwaylla lamppu rikottu joka sydämelle loistaa
On tarina kuin peliä, kunnes joku teemat poistaa
Ne antaa sulle naamarit, asut, raamit tarinalle
mut sisältöä ei tarjoa tää raaka kabaree

Näissä tarinoissa silotelluissa on rakkaus osana pidoissa,
ja väki seisoo jonoissa pahvisina karikatyyreina
On tarjol tarua saastaa julkeaa,
mut murhaa kirjoittajat sen ja ohjaus hyvää voikin olla
vaan ei vie se enää minnekään

Nyt kirjoittajat vastuun joutuu ottamaan
joko selällään tai kontallaan
Tarinan tän julmasti silpoivat
ja yleisölle bulkkina ruokkivat

Jos ei kyynelehdi fanipojat
ylleen saavat he verkkosukat
pian heiluu karvajalat liehuu tukat
kun alkaa raaka kabaree

Vihoviimeinen 2005 show!
Tuhotun tarinan baletti!
Runo tää kamalin
rutatun paperin
Ruudulla rikotulla
ruokoton dokumentti!

Seisoo yksin rehti nimismies
joka pelin hinnan hyvin ties
Savut epäluulon hyväksyi mies
hän ei nimeään tälle luovuttaa vois
Sitten työhön ryhtyy hirmut muristen,
etsii teemat anarkian, inhimillisyyden
koska kuulee kalkkeen kahleiden
jotka nilkoissaan roikkuvat

Liki pimeydessä johtajansa
silmäilee näin sormiansa
joiden otteessa on koko elokuva
vaan uutta ne vierastaa
Ei unelmissaan kaipaile syvällisyyttä
vaan turhaa rakkautta välillä miehen ja naisen
Aina rakkautensa tuo haikailee
eikä välitä kuin toiminnastaan

Vihoviimeinen 1998 show!
Teurastustragedia!
Tarina saippuaoopperan!
Ei toivoa adaptaatios Hollywoodin!
Astu toimintakohtausten tulvagalleriaan!

Ainut joka tässä jää toimimaan,
lienee näyttelijät erinomaiset
ja pienet pikkutarinat joita näin
hassusti jätettiin liikaa kirjast pois
Lähdettä turha kunnioittaa välil on
mut leikkaus kaiken hyvän
Se huonoa vain tekee
ja siitä esitän tän leffan todisteen'

Pois lahoavat hienovaraisuus ja rauhallisuus,
taustatarinatkin romahtavat,
leikkaukset permantoa kansoittavat,
tuottajat parvel' vaan hymyilee
Oottaa yleisö myös ihmeissään lopetusta tähän näytelmään,
mut liian aikaisin se tulee kun
kolmas näytös kiirehditään lailla hautajaisten
Hahmoja kehitetään kliimaksia kohti
vaan ei sellainen mitään ratko kaikki
kuolee vaan kun tulee se hetki

Vihoviimeinen 2005 show!
Lemmenlallatusta typerää!
Keskilaulu poissa on!
Näytelmän tulos kliseinen!

Turpoaa silmät katsojan,
kun nyörit lopun aukaistaan!
On tappelua ja monologia,
viihdettä ja kuritusta!
On jokaiselle jotakin,
lippu varata on paree!
On temppuja ja jekkuja
vaan ei teemoja tai syvyyttä
ja niin jatkuu aina vaan
tää Hollywoodin raaka kabaree!

VierasTalo
Tykittäjä, 19 arvostelua
Pisteet: ***
Arvosteltu: 16.09.2009
Katsottu: Kotona

Arvostelun pisteet

+12 pistettä

V niin kuin viisi tähteä.

Wachowski-veljekset osoittivat Matrix-trilogian jälkeen, että suuria visioita heiltä löytyy edelleen. Tämän dystopiakuvaelman taustalla on Alan ”maestro” Mooren luoma ja David Lloydin piirtämä samanniminen sarjakuva. Tämä elokuvaversio kuitenkin tekee omaluvalla (Moore ei halua nykyisin olla töidensä filmatisointien kanssa missään tekemisissä) lukuisia huomattaviakin poikkeuksia alkuperäismateriaaliin. Tässä vaiheessa olisi tavallisesti hyvä hetki alkaa kirkua kauhusta, sillä kun sarjakuvien filmatisointeja viedään aivan omiin suuntiin, ei tulos ole usein mairitteleva. Tässä tapauksessa esimerkiksi hyvä-paha-jako on typistetty yksinkertaisimmilleen, ja elokuvan hahmot elävät pitkälti vain yhden luonteenpiirteen varassa. Lisäksi tapahtumia on tietenkin karsittu ja muokattu rajullakin kädellä. Hieman yllättäen elokuva ei kuitenkaan anna aihetta valittamiseen.

”Remember, remember / The fifth of November / The gunpowder treason and plot. / I know of no reason / Why the gunpowder treason / Should ever be forgot”.

Tarinan keskiössä on televisiotoimittaja Evey (Portman), joka törmää sattumalta mielenkiintoiseen mieheen (Weaving). Hänen nimensä on V, hän käyttää jatkuvasti karikatyyristä Guy Fawkes –naamiota ja aikoo räjäyttää Iso-Britannian parlamenttitalon. Mikään tavallinen perjantai-illan suhde ei ole siis luvassa. Tapahtumat sijoittuvat nimittäin diktatuuriseen tulevaisuuteen, jossa kansalaisia valvotaan tauotta. Toimintamallinsa V on saanut historiankirjasta Guy Fawkes –nimiseltä mieheltä. Parlamenttitalon räjäyttämisellä hän tähtäsi vallankumouksen aloittamiseen. Nyt samaan pyrkii myös V.

”But what of the man? I know his name was Guy Fawkes, and I know that, in 1605, he attempted to blow up the houses of Parliament. But who was he really? What was he like?”

V ei kuitenkaan ole mikä tahansa terroristi vaan on pohdiskellut suunnitelmaansa hyvän tovin. Hän aikoo suorittaa iskunsa Guy Fawkesin tyyliin, ja vielä huikeammin. Vallankumous on hänelle paitsi kansan vapauttaminen, myös henkilökohtainen kosto hänet arpeuttaneille. V:n taustojen valotetaan hiljalleen, ja hänestä muotoutuu perin juurin rakastettava hahmo. Täydellisten kamppailutaitojen ohella hänellä on nimittäin pikkukummallisuutensa. Lisäksi hahmoa hallitsevat teatraaliset ja ylidramaattiset eleet, teot ja puheenvuorot. Kaikki lyödään yli, mutta vaikuttaa silti tarkkaan harkitulta. Hugo Weavingin karismaattinen ääni täydentää hahmoa hienosti. Natalie Portman ei kuitenkaan jää omituisen vallankumoussankarin jalkoihin. Portman on aina Leonista alkaen osoittanut olevansa nykyhetken parhaita naisnäyttelijöitä, ja tämä elokuva on häneltä jälleen loistava suoritus, vaikkei aivan terävin esityksensä olekaan.

”We are told to remember the idea, not the man, because a man can fail. He can be caught. He can be killed and forgotten. But four hundred years later an idea can still change the world.”

Elokuva on ennemminkin draamatrilleri kuin toimintaleffa. Pari toimintakohtausta toki löytyy, ja ne ovat tyylikkäitä rutistuksia, jotka lähes salpaavat hengen. Kyseiset kohtaukset ovat tosin melko vähälukuisia ja lyhyitä, jolloin elokuvan pääpaino jää muualle. Hahmoista välittää aivan oikeasti sekä tapahtumien pujottelusta ja eräiden kohtausten pitkittämisestä huolimatta katsoja nauliintuu elokuvan pariin. Lisäviehätystä tuo keskeinen teema - ideoiden voima. Ideoiden voimaa ja ihmisen korvattavuutta korostetaan, kunnes katsoja alkaa hiljalleen pohtia kuulleensa tämän suuntaista puhetta aiemminkin. Puheissa on kuitenkin pointti. Esimerkiksi V:n kasvoja tai nimeä ei paljasteta. Tärkeintä ei ole siis henkilö, vaan hänen edustamansa asia. Edes V ei ole siis pakollinen osa luomaansa yhtälöä. Henkilöiden korvattavuus ideoiden jyllätessä todistettiin myös kuvauksissa: V:n roolia alun perin näytellyt James Purefoy lähti kesken kuvausten, jolloin Weaving duppasi karismansa jo kuvattuihin kohtauksiin. Huulisynkan puuttumisesta ei ollut pelkoa.

”I've witnessed firsthand the power of ideas. I've seen people kill in the name of them; and die defending them.”

Ideoita puolustaessa nähdään mitä tyylitellyimpiä kohtauksia. Oivallusten jalkoihin tosin jää Dario Marianellin musiikki, mutta Tšaikovskilta lainattu materiaali sykähdyttää. Marianellonkin musiikki on tosin kerran muistettavaa. Elokuvaan sisältyy dominokohtaus, joka ilmentää hyvin koko teoksen henkeä: käsikirjoitusvaiheessa viimeisen päälle hienoteltu, uskalias yhdistelmä kuvastoa ja mitä mieleenpainuvin kokonaisuus. Ja se musiikki on tosiaan kerrankin kohdallaan, ja antaa lähes kylmät väreet. Loistavaa! Vaikka elokuva edustaa paikoin mutkien oikomisen huippua ja muutama looginen aukkokin on suosiolla paikkaamatta jätetty, on leffa unohtumaton elämys, josta ei tunnelmaa puutu.

”But you cannot touch an idea, cannot hold it or kiss it. An idea does not bleed, it cannot feel pain, and it does not love.”

Elokuva muuttaa idean materiaksi, ja Verikoston maailma on epäoikeudenmukaisuudestaan huolimatta lähes kaunis. Sen tulevaisuuskuva ei ole kuitenkaan kaikkien aikojen tarkimmin viimeisteltyimpiä tai omaperäisimpiä. Itsevaltiaspuolueen johtaja esimerkiksi muistuttaa nimeä myöden herr Hitleriä. Samoin maailma on hyvin arkipäiväinen, ja jotkin - harvat - tulevaisuuden keksinnöt jopa hieman pistävät silmään. Oikeastaan tarina voisi sijoittua nykyhetkeen. Leffa on kuitenkin kuin teatteria: teatraalisuuden yliannostelun lisäksi sisältö nousee ulkoisia puitteita tärkeämmäksi. McTeiguen otteessa ei ole aina ryhtiä, mutta kokonaisuutena hän kuitenkin osaa tarjoilla V:n tarinan katsojalle väkevänä annoksena. V:n pyrkimys on mielenkiintoinen myös siitä syystä, että hänellä ei ole mitään suunnitelmaa vallankumouksen jälkeiselle ajalle. Niinpä hahmo on jopa hieman pelottava: katsoja voi tovin yrittää hakea puoltaan, mutta melkoisen ehdottomasti hänet johdatellaan välittämään V:stä. Tunteet käväisevätkin pinnassa pari kertaa, eikä vähäisimpänä loppuhuipennuksessa.

”And it is not an idea that I miss, it is a man. A man who made me remember the fifth of November. A man I will never forget.”

Elokuva on kutkuttava, jännittävä ja jopa surullinen samassa paketissa, kruunattuna ihanan huikaisevalla ylidramaattisuudella. V:n maailmaan päätyy niin syvästi, että lopputekstien alussa soitettava musiikki suorastaan rysäyttää katsojan takaisin todellisuuteen arkipäiväisyytensä vuoksi. Marraskuun viides on lähempänä kuin uskotkaan. Tämä elokuvaelämys ei nimittäin hevin unohdu. V niin kuin viisi tähteä.

X-tyyppi
Tykittäjä, 93 arvostelua
Pisteet: *****
Arvosteltu: 09.03.2009
Katsottu: Kotona

Arvostelun pisteet

+11 pistettä

Juuri sellaista, mitä Matrixin tekijöiltä voikin odottaa.

Alan Mooren hieno sarjakuva-albumi V niin kuin Verikosto on kääntynyt elokuvaksi ja kaikin puolin melko onnistuneesti. V herättikin suurta keskustelua ennen ensi-iltaa, sillä tässä käsitellään terrorismia todella paljon ja parit kohtaukset aiheuttivat jopa kovaa kritiikkiä.

Tarina sijoittuu tulevaisuuden totalitaariseen Britanniaan, jota hallitsee rautaisin ottein Adam Sutlerin (Hurt) hallitus. Salaperäinen mies, joka tunnetaan nimellä V (Weawing) yrittää taistella vapautuksen puolesta, mutta aina välillä hänen tarkoituksensa menee hieman terrorismin puolelle. V tulee pelastaneeksi nuoren naisen, Eveyn (Portman), josta hän alkaa muokkaamaan itselleen liittolaista.

V on visuaalisesti erittäin näyttävä toimintadraama, juuri sellaista, mitä Matrixin tekijöiltä voikin odottaa. Yhtä loistava kuin Mooren edellinen From Hell -filmatisointi. Joitain muutoksia oli tehty sarjakuvaan verraten – no, niin tehdään varmaan jokaisessa sarjakuvafilmatisoinnissa. Lontoo oli lavastettu erittäin hienosti ja se yksi kohtaus, joka liittyy parlamenttitaloon, oli toteutettu todella näyttävästi.

Elokuvan näyttelijät tekivät hyvää roolityötä. Hugo Weawing, jonka naamaa ei nähdä hymyilevän maskin takaa, oli loistava herra V:nä. John Hurt, joka nähdään lähes koko ajan tv-ruutujen läpi, teki hienon tulkinnan Sutlerina ja Natalie Portman oli söpö kaljunakin. Muutenkin hän oli sopiva valinta Eveyksi. Stephen Rea oli pitkästä aikaa mukana leffassa ja teki jälleen vakuuttavan roolin.

V niin kuin Verikosto on hieno elokuva taistelusta vapauden ja toivon puolesta, jossa välillä pitää käyttää hieman kovempia otteita. Mitään pelkkää toimintarymistelyä tästä on turha lähteä hakemaan. Tarinaan oli saatu toiminnan lisäksi paljon sisältöä. Dialogi ja tunnelma oli juuri sopivan sarjakuvamaista, mutta ei liikaa. Kohtalaisen hyvin tämä sarjakuva muutettiin elokuvaksi. V on yksi parhaimmista antisankareista aikoihin. Yksi vuoden kovimmista elokuvatapauksista.

"Remember, remember the 5th of November"

nimimerkki: andy

andy
Käyttäjä, 327 arvostelua
Pisteet: ****½
Arvosteltu: 22.03.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelun pisteet

+9 pistettä

Voikin helposti sanoa V for Vendettan olevan yksi onnistuneimmista sarjakuvafilmatisoinneista.

"Remember, remember the 5th of November."

Kun näin V for Vendettan trailerin ensikertaa, en pitänyt ollenkaan näkemästäni. Ensireaktio oli, että taas on väsätty joku turha toimintaleffa. No, onneksi hoipertelin leffan katsomaan ja minulle selvisi, että kyseessä ei onneksi ollut mikään toimintaleffa. Mutta pakko sanoa, että leffan traileri on huono, se antaa leffasta aivan väärän kuvan. Toisaalta toiminta saa keskenkasvuiset innostumaan, mutta V for Vendetta ei todellakaan ole mikään aivot narikkaan -pätkä, vaan juoni on kohtalaisen syvällinen ja ajatuksia herättävä, mutta ei sentään minkään Matrixin tasoinen.

Paljon on kriitikoilta tullut ristiriitaisia kommentteja. Yhtä tai kahta pistettä on tullut sieltä ja täältä, kuin myös kolmea ja neljää ja vähän enemmänkin. IMDb:n sija 200 kuitenkin ajoi minut leffateatteriin.

V for Vendetta perustuu Alan Mooren ja David Lloydin samannimiseen 1989 vuonna julkaistuun sarjakuvaan. Wachowskin veljekset muokkasivat kässärin sarjakuvan pohjalta. He tunnustautuvatkin sarjakuvan suuriksi faneiksi. Voikin helposti sanoa V for Vendettan olevan yksi onnistuneimmista sarjakuvafilmatisoinneista.

V for Vendetta sijoittuu lähitulevaisuuden Englantiin, jossa hallitus määrää mitä saa tehdä, syödä, lukea tai ajatella. Koraanin omistamisesta tietenkin tulee kova rangaistus. V for Vendetta on poliittisena kannanottona erittäin toimiva. Leffan perusteella lähitulevaisuuden Englanti näyttää jotakuinkin samalta kuin nykyajan Yhdysvallat. Kusipäiset politiikot sanelevat mitä ihminen saa tehdä, ja ne jotka tekevät toisin pidätetään tai tapetaan. Hallitus määrää mitä media uutisissaan näyttää, joten TV:stä tulee paljolti keksittyä puppua. Napakka kannanotto amerikkalaista hallitusta vastaan, jota jenkit itse eivät tule tajuamaan. Mutta kaikki vinoilu jenkkihallitusta kohtaan on leffassa (ja sarjakuvassa) siirretty lähitulevaisuuden Englantiin, eikä mikään ihme, että britit suivaantuivat siitä, että nykyistä jenkkihallitusta käytetään esikuvana Englannin kuviteltuun lähitulevaisuuteen.

Salaperäinen Guy Fawkes-naamiota pitävä V (Weaving) pelastaa Eveyn (Portman) hallituksen kätyreiltä Eveyn rikkoessa ulkonaliikkumiskieltoa. Siitä alkaa V:n ja Eveyn yhteistyö heidän kantaessaan Guy Fawkesin aatetta. Aatetta, josta Guy Fawkes hirtettiin 1600-luvulla. V on taitava veitsien ja miekan käsittelijä, jonka lempielokuva on Monte Criston kreivi, josta hän on miekkailutyylinsäkin oppinut.

V for Vendetta kärsii hatarasta ohjauksesta ja ohjaajan selkeästä kokemattomuudesta. Omasta mielestäni ohjaajan puikot olisi pitänyt antaa Wachowskin veljeksille. Hyvän kässärin velikullat kyllä aikaan saivat, mutta heiltä olisi löytynyt taitoa parempaan ja varmempaan ohjaukseen, kyllähän ensimmäinen Matrix osoitti heidän taitonsa.

Auttamatta leffaa katsellessa tulee mieleen Sex Pistolsin Anarchy in the UK-biisi ja Englannin kuvitellun lähitulevaisuuden hallitusta kuvaa hyvin hallituksen vironkielinen sana, home.

Kokonaisuudesta löytyy virheitä, mutta poliittisena kannanottona V for Vendetta on enemmän kuin mahtava. Henkilöhahmoja olisi voitu kyllä aikalailla syventää, mutta muuten on hyvä leffa kyseessä. Leffa pistää miettimään onko V:n kostopuuhat oikeutettuja. Jos minulta kysytään, niin ne ovat oikeutettua jos on tuollainen hallitus. Jokatapauksessa, leffa ylitti ainakin minun odotukseni. Suosittelen tutustumaan.

"People should not be afraid of their governments. Governments should be afraid of their people."

nimimerkki: The Wolf

The Wolf
Tähtääjä, 66 arvostelua
Pisteet: ****
Arvosteltu: 09.04.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelun pisteet

+5 pistettä

Sarjakuvafilmatisointina hyvä yritys, jota ohjaajan persoonattomuus latistaa.

V niin kuin verikosto on karu visio toisenlaisesta nykyhetkestä. Taudit ovat syöneet mm. USA:n mahtivallan ja brittien saarivaltiosta on tullut fasistinen maa. Siellä elämä pysyy hatarasti uomissaan vain uusio-Hitlerin ja hänen kätyriensä valheiden voimalla. Kaikki vähänkin nk. normaalista poikkeavat joutavat tyrmään ja tapetuiksi. Hehän ovat saastaisia ja mahdollisia taudinlevittäjiä siis – näin ainakin kansleri Sutlerin (Hurt) mielestä. Vain viime vuosisadan puolivälin tunnelmointibiisit tuovat jotain lämpöä maailman kylmyyteen.

V niin kuin verikoston ankeassa todellisuudessa elää myös kaunis Evey (Portman), joka eräänä ehtoona on joutua pahojen setien iltapalaksi rikkoessaan ulkonaliikkumiskieltoa. Eveyn onneksi paikalle sattuu mystinen naamioveikko V (Weaving), joka pelastaa neidon hädästä. Hetkeä myöhemmin tämä kasvoton herrasmies paljastuu terroristiksi. Niin Eveyn pieni rike sotkee hänet osaksi suurempaa soosia, josta ei noin vain pois pyristelläkään.

Sarjakuvataiteilija Alan Mooren kynästä on syntynyt mm. taidonnäyte nimeltä Halo Jones. V niin kuin verikosto on niin ikään saman heebon sarjakuvia. Elokuvakin näyttää sopivasti moorelaiselta, mutta James McTeiguen ohjaus jättää yleisesti toivomisen varaa. McTeigue ei ainakaan tämän rainan perusteella ole kovin omaääninen mies, sillä liian moni kohtaus näyttää ja tuntuu jonkinlaisen jokamiehen ohjaamalta. Tietty yllätyksellisyys ja rohkeus puuttuvat. Lisäksi jotkin leikkaukset ovat kuin jonkin amatöörin hyväksymiä.

Leffan päärooleissa nähdään onneksi taitavaa porukkaa. Erityisesti Natalie Portman kykenee todella näyttämään, että hänessä on muutakin kuin kaksi kaunista silmää ja nenännipukka. Portman tulkitsee Eveytään suurella herkkyydellä. Hugo Weaving joutuu isona V:nä piilottelemaan koko rainan ajan kasvojaan, joten miehen on pakko tehdä äänellään se, mikä normaalisti onnistuisi pelkillä kasvolihasten liikkeillä. Vaikka Weavingilla on enemmän karismaa kuin millä tahansa lyhtypylväällä, hänestä ei oikein ole James Earl Jonesin tai Orson Wellesin kaltaiseksi äänenkäyttäjäksi. Yksi lentosuukko kuitenkin hyvästä yrityksestä. Sivuosista onnistuneimpia ovat Stephen Rean omia mutkaisia ajatuspolkujaan kulkeva poliisi ja Stephen Fryn viihdyttäjäkonkari, jonka salaisuuden paljastuessa esittäjävalinnan oivallisuus vain korostuu.

Kokonaisuudessaan V niin kuin verikosto on kohtalaisen hyvää viihdettä, jonka maailma antaa leffan katsojalle ajattelemisenkin aihetta. Elämmekö kenties sittenkin oikeasti tämän vision kuvaamassa todellisuudessa? Mm. tällaisesta aiheesta olisi varmasti saanut McTeiguetta enemmän irti jo aiemmin mainitsemani maestro Welles. Ohjaamisen lisäksi tämä edesmennyt mestari olisi todennäköisesti puhunut vielä V:n vuorosanatkin läpi (vaikka ihan vain lounaan ja päivällisen välissä) ja luonut siinä puolihuomaamatta yhden 2000-luvun hohdokkaimmista sarjisfilmatisoinneista. Ai-jai, sepä olisikin ollut Jotain.

Söpö
Ylläpitäjä, 677 arvostelua
Pisteet: ***
Arvosteltu: 03.04.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelun pisteet

+0 pistettä

Ei lopulta pysty mihinkään keskinkertaisen viihdyttävää toimintapläjäystä parempaan.

Tulevaisuuden näkymät eivät ole kovin hääppöiset sen pahemmin jenkkilässä kuin Englannissakaan. Sumusaarilla sekasortoon kuitenkin saadaan järjestys ja valtio on alkanut pitämään kovaa kuria. Liiankin kovaa ja salaperäinen Mr. V aloittaa pitkäjänteisen kosto-operaation. Siitäpä käynnistyy komean visuaalinen toimintadraama.

Elokuvalla on sanomansa ja se herättää tärkeän kysymyksen, mutta se hukkuu tähän visuaaliseen tykitykseen ja pääosahahmon uskottavuusongelmaan. Kysymys kuuluu: kumpi on parempi vaihtoehto totaalinen anarkia vai diktaattorimainen isoveli valvoo -järjestelmä? Ei tietenkään kumpikaan, mutta VnkV ei lopulta tunnu itsekään antavan selkeää vastausta. Vapauden puolesta taistellaan, mutta kaikki keinot ovat sallittuja. Kysymyksen olisi pitänyt selkeämmin kuulua: haluammeko ajautua siihen sekasortoon alunperinkään?

Tämän leffan arviointi on vaikeaa, koska kyse on sarjakuvaan pohjautuvasta tarinasta. Jos puhutaan sarjakuvafilmatisoinnin onnistumisesta, niin varmaankin liikutaan mainioissa arvosanoissa, mutta aiheensa tasolla elokuva ei lopulta pysty mihinkään keskinkertaisen viihdyttävää toimintapläjäystä parempaan. Muutaman näppärän käänteen sisältämä tarina on lopulta ennalta-arvattava ja seksuaalisesti poikkeavien kiduttamis- yms. kliseiden täyttämä. Toki Wachowskien aiempia (Matrixeja) huomattavasti maanläheisempänä ja näyttelijätyöltään huomattavasti parempana, tämän katsominen ei ole mikään ongelma.

nimimerkki: Dreamer

Dreamer
Käyttäjä, 14 arvostelua
Pisteet: **½
Arvosteltu: 12.08.2006
Katsottu: DVD

Arvostelun pisteet

-6 pistettä