Uuno Turhapuro: This is my life (2004)

Suomalaisen viihteen merkkipaalu, persoonien persoona, sinivalkoisen huumorin kuolematon hahmo. 31 vuoden aikana 19 elokuvaa. Vesa-Matti Loiri on Uuno Turhapuron muodossa antanut meille kaikille niin paljon, lukuisat naurunpurskahdukset ja elokuvaelämykset. Nyt Uunon aikakausi on saapunut päätökseen This Is My Life -leffan myötä.

Myös Törkyturpana ja Harvahampaana tunnettu Uuno kertoo muistelmien merkeissä elämän tarinansa viimeiseksi jääneessä Turhapuro- komediassa. Kiitokset täytyy antaa leffan tekijöille, sillä se on juuri täydellinen muistelo, jossa kaikki hahmot nostetaan jalustalle - ansaitsemalleen korokkeelle. Hauskoja kohtauksia tästäkin löytyy lukuisia ja muutamat hyvät naurut katsoja saa kokea.

Kansan rakastama verkkopaitainen koheltaja ja sen luoja Pertti "Spede" Pasanen saavat arvokkaan lopun ja Uuno-fanien silmäkulmat varmasti kostuvat loppukohtauksen aikana, jossa Uuno, Sörsselssön ja Härski kävelevät kohti kaunista auringonlaskua. Kyllä Uuno on todella numero yksi.

"Vaikka tekijät poistuvat, niin nauru elää!"

Pisteet:
Arvosteltu: 08.09.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Boy From Shadows
Tykittäjä
143 arvostelua

Uuno ei ole koskaan ollut minulle elokuvahistorian rakkaimpia hahmoja. Uunon toilailuja on tullut itse asiassa hyvin vähän tiirailtua, muutaman leffan olen varmaan nähnyt, mutta tämä viimeinen Uuno tuli kuitenkin tarkastettua. Kriitikot eivät kauheasti tätä ole kehuneet, mutta katsojakunnan Uuno-fanit ovat tästä kovasti pitäneet.

Kolmeen kertaan on leffan juoni jo tuossa alhaalla selitetty, niin mitä minun siitä tarvitsee tuon enempää alkaa jauhamaan. Samalla kun kerrataan Uunon tarinaa, niin myös parodioidaan suomalaista TV-antia sekä tavataan vanhoja naamoja. Vaikka Vesku on edelleen Uuno, niin kaikki ei kuitenkaan tunnu samalta. En tiedä onko se ikä, mutta Loirin irrottelu tuntuu hieman vaisulta. Vaikka Speden huumorin ystävä olenkin ja suuresti miestä kunnioitan, niin elokuvan lopussa tapahtuvat Spede-ylistykset menevät minusta vähän yli. Toisaalta se on hienoa, mutta ei kuitenkaan sovi pläjäyksen henkeen.

Kuitenkin Uuno Turhapuro: This is my life on myös ihan hauskaa kevyttä viihdettä. Vanhat konkarit: Tapio Hämäläinen, Pentti Siimes ja Heikki Kinnunen ovat kaikki hyvässä vedossa. Simokin on remmissä mukana, vaikka aika huonossa kunnossa näyttää olevan. Varsinkin alkuun nauruja tarjotaan ihan mukavaan tahtiin, mutta loppupuolella meno vähän tylsistyy. Kyseessä on joka tapauksessa kelpoa viihdettä, jonka seurassa viihtyy illan tai parin. Leffassa esiintyvä arkistomateriaali houkuttaa minua tutustumaan enemmänkin Uunon toilailuihin, kun ei ole aikaisemmin tullut paljon katsottua.

Ehkä Uuno ei ole minulle niin rakas elokuvahahmo, että osaisin arvostaa tätä täysillä. Tavallista suomalaista junttihuumoria tämäkin on, mutta ei mitään sen suurempaa. Minusta Spede teki parempia elokuvia ennen Uunoja, mutta kyllä nämäkin asiansa osaavat. Kolme tähteä itse elokuvalle, joka kuitenkin ansaitsee näyttelijöidensä ansioista puolikkaan lisäpointsin. Vaikka lopettaisi minkä elokuvasarjan tahansa, niin ei siitä mitään lisäpisteitä tule.

Pisteet:
Arvosteltu: 03.01.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Thoke
Tykittäjä
593 arvostelua

Uuno Turhapuro: This is my life on huikean Uuno-sarjan viimeinen osa ja tähän onkin panostettu selvästi. Vanhoja arkistopätkiä hyväksi käyttäen uusin ja viimeinen Uuno on valmiina tekemään nostalgiantäytteisen ja hauskan comebackin 2000-luvulla.

Itse juoni on ainakin omaperäinen. Uuno menee vaimonsa Elisabethin kanssa menossa tapaamaan anoppia ja appiukkoa vanhainkotiin. Kun Uuno huomaa että vanhainkodissa on hyvää ruokaa ja kauniita hoitajia niin Uuno päättääkin soluttautua vanhainkotiin vanhukseksi naamioituneena Sörsselssönin avulla, joka toimii kyseisen vanhainkodin talonmiehenä. Uuno sopeutuukin vanhainkodin ympäristöön nopeasti ja pääsee käsiksi vanhainkodin jääkaappiin. Pian Sörsselssön ilmoittaa Uunon mukaan Idols-tyyliseen tv-show'n nimeltä This Is My Life, jossa kilpailijat kertovat elämäntarinansa ja katsojat äänestävät pääsevätkö kilpailijat jatkoon. Uuno pääseekin nopeasti kansan suosioon ja yhtä nopeasti myös ohjelman tuottajien mustalle listalle.

Tulee oikein tippa linssiin katsellessa viimeistä uunoa. Nytkö tämä vuosia kestänyt huikea Uuno-sarja on loppumassa? Myös vanhat pätkät aiemmista Uunoista saavat katsojan nostalgiselle mielellä ja minuun ne tehosivat kuin häkä sillä olenhan kasvanut lapsuuteni Uuno-elokuvien parissa. Edesmenneelle viihteen mestarille Spede Pasaselle tämä toimii myös eräänlaisena kunnianosoituksena ja sen huomaa viimeistään elokuvan koskettavassa loputuksessa.

Uuno Turhapuro - This is my lifea varten kuvattu uusi materiaali on myös todella hauskaa ja toimivaa. Vanhainkodit henkilöhahmot on onnistuttu luomaan herkullisen hauskasti. Mukana on varsin kirjavaa porukkaa kuten Helsingin sanomien entinen kriitikko, vanhoja muisteleva sotaveteraani, kameran edessä Maija Vilkkumaata laulavia mummoja ja imitaattori jolle on jäänyt Mara-asenne päälle.

Lopuksi todettakoon että Uuno-sarja on saanut kunnollisen lopun, joka saa katsojan nauramaan ja lopussa herkälle mielelle. Tähän päättyy myös Uunon aikakausi ja nyt vain odotellaan vanhojen Uunojen uusintoja televisiosta. Uuno on numero yksi!

nimimerkki: Mask

Pisteet:
Arvosteltu: 02.12.2004
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Mask
Käyttäjä
178 arvostelua

Noh, tähänkö se sitten loppuu...? Kyllä, Uuno-saaga on tullut tiensä päähän ja lähteekin kunnon rysäyksellä. Suomalaisen komedian merkkipaalu saa arvoisensa lopun.

Juoni lyhyesti: Uuno lähtee armaan vaimonsa kanssa vierailemaan vanhainkodissa, jonne appivanhemmat ovat juuri muuttaneet. Uunohan tykästyy paikan ruokiin ja päättää ruveta käymään aktiivisesti aamiaisella, lounaalla ja vähän joka aterialla syömässä. Vanhainkotiinhan ei pääse ihan kuka tahansa, joten Uuno näppäränä miehenä päättää naamioitua vanhukseksi ja soluttautua joukkoon. Simo Salminen alias Sörsselssön, vanhainkodin talonmies on ilmoittanut Uunon Tositv-ohjelmaan ”This is my Life”, jossa Idolsia parodioiva tuomaristo arvostelee elämäntarinaansa kertovia ihmisiä. Pääpottina ohjelmassa on miljoona euroa. Uunohan hurmaa ohjelman katsojat heti ja pääsee tavoittelemaan pottia, jota ohjaajat eivät tietenkään voi sietää ja yrittävät sabotoida voittoaikeet…

Juonta ei voi ainakaan moittia kliseiseksi. Elokuvasta voit bongata monia julkisuuden henkilöitä kuten Jopen, jolla on jäänyt Ahtisaari-rooli päälle, Viivi Avellan hoitsuna, ja kyllähän suomalaisessa elokuvassa nyt maailmankuulu Mika Häkkinenkin täytyy olla.

Ilon kyyneleet kirpoavat silmäkulmaan katsellessa elokuvaa, sillä sen nostalginen vaikutus yhdistettynä Speden vilpittömään kunnioitukseen ja Uunolle ominaiseen huumoriin tuovat elokuvien ystävälle suurta nautintoa. Viihdettä janoavalle kansalle tämä elokuva osuu kuin nyrkki silmään, sen huomaa jo kun kuuntelee teatteriyleisön reaktioita, aitoa naurua, iloa, ehkä suruakin: elokuva laskee Uuno-elokuvien sarjan asiaankuuluvin menoin kunnialaukauksineen haudan lepoon. Elokuva sisältää pätkiä vanhoista Uunoista joten fani bongaa pätkät heti yhdistäen ne oikeisiin sarjan edellisiin osiin.

Vaikket olisi suurikaan fani niin toivon todella että katsoisit tämän elokuvan, sillä siinä on sitä jotain. Sekavin ilon tuntein: Spede and Elvis are alive!

nimimerkki: ReCola

Pisteet:
Arvosteltu: 31.10.2004
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

ReCola
Vieras

No niin, nyt on sitten viimeinen Uuno saatu valmiiksi. Ja kuten nimestä voi päätellä tässä muistellaan Uunon elämää. Kerrataanpas historiaa: Uuno sai alkunsa jossain Spede Show'ssa. Kriitikoiden tyrmäyksistä huolimatta kansa rakasti Uunoa ja se siirrettiin valkokankaalle vuonna 1973. Sen jälkeen Uunoja on pukannut vuosien aikana paljon. Spede Pasanen halusi päättää Uunon sekoilut elokuvaan "Uuno Turhapuro ja ruotsin serkku", mutta hän kuoli vuonna 2001 sydänkohtaukseen. Ere Kokkonen saattaa Uunon tiensä päähän ja tuloksena on This is my life.

Yritänpäs nyt selittää juonta: Elokuvan alussa Uunon vaimo Elisabeth (Marjatta Raita) sanoo Uunon menevän vanhainkotiin ja Uunon tuttu selitysautomaatti värähtää käyntiin. Hän on väärässä sillä he menevät vain katsomaan Uunon appiukkoa Tuuraa (Tapio Hämäläinen) ja anoppia (Marita Nordberg), jotka ovat muuttaneet vanhustentaloon. Uuno kuitenkin alkaa pitää vanhustentalosta: Hyvän ruoan ja kauniiden tarjoilijanaisten takia. Kodin johtaja (Hannele Lauri) ei päästäkään Uunoa taloon, koska hän ei ole riittävän vanha. Uuno naamioituu kaverinsa Sörselssönnin (Simo Salminen) avulla vanhaksi ja käy mm. kolmena yönä tyhjäämässä jääkaapin. Sitten Sörselssön ilmoittaa Uunon television "This is my life" ohjelmaan, jossa kerrotaan oma elämäntarina ja jos ihmiset pitivät, he saavat puhelimella äänestää kilpailijan jatkoon ja pääpottina on miljoona. Uuno sitten istuu kertomassa erikoista elämäntarinaansa alusta alkaen...

Välillä tuli oikein tippa linssiin ajatellessa että tässä oli nyt sitten viimeinen Uuno ja myös aina kun tuli puhe Spede Pasasen esittämästä Härski Hartikaisesta. Elokuva oli hyvin nostalginen, sillä kaikki muistelmapätkät toivat mieleen pikkupoika-ajat, jolloin Uuno oli kiistaton kuningas (tosin on hän edelleen). Vesa-Matti Loiri on lihonnut ja vanhentunut paljon, mutta hän on yhtä Uuno kuin aina ennenkin selitysautomaattinsa kera. Kaikki näyttelijät oikeastaan ovat yhtä hyviä kuin aina vaikka porukka onkin vanhentunut paljon.

Tuttuja julkkisnaamoja nähdään paljon mm. Mika Häkkinen Uunon autonkuljettajana ja uutisankkuri Viivi Avellan vanhainkodin tarjoilijana. Häkkisen ilmeestä huomasi hänen jännittävän valkokangaalle menoa, mutta se ei haitannut. Viivi Avellan oli yllättävän luonteva näyttelemään. Ere Kokkonen itsekin sanoi, että jos olisi tiennyt Viivin olevan näin luonteva näyttelijä, hän olisi kirjoittanut hänelle enemmän vuorosanoja. Myös Loirin pojat Ukko ja Sampo näyttäytyvät valkokankaalla pyytämässä Uunon nimmaria.

Uuno Turhapuro: This is my life on hyvä leffa lopettamaan Uunoilut ja jokaiselle Uuno-fanille koskettava. Viettäkäämme hiljainen hetki Spede Pasasen muistolle, joka Uunon loi.

nimimerkki: Gargo

Pisteet:
Arvosteltu: 20.09.2004
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Gargo
Vieras