Uinu, uinu lemmikkini 2 (1992)

Ottaen huomioon, ettei Stephen Kingin alkuperäiseen teokseen perustuva Uinu, uinu lemmikkini -elokuva ollut mikään kovin kummoinen, tuntuu silti, että ykkönen oli tähän verrattuna mestariteos. Siksi mietin: miksi tämä tehtiin?

Elokuva on siis suora jatko edelliselle osalle. Välillä puhutaan Creedin perheen onnettomuudesta, mutta se on tuota pikaa unohtumaisillaan Ludlowin asukkailta. Eräänä päivänä pikkuiseen paikkakuntaan muuttaa eläinlääkäri Chase Matthews (Edwards) poikansa Jeffin (Furlong) kanssa, unohtaakseen Jeffin kuolleen näyttelijä-äidin jättämät traumat. Jeff saa uudeksi kaverikseen lihavan Drew Gilberitin (McGuire). Pian käykin niin, että Drew'n hullu isäpuoli sheriffi Gus (Brown) ampuu Drew'n koiran ja pojat hautaavat sen lemmikkien leposijan takana sijaitsevaan intiaanien hautausmaahan, joka kykeni nostattamaan kuolleen henkiin, vaikkakin hieman erilaisena...

Juu, tämä tarina toistaa paljon edellisosan tarinaa. Pitäisikö siis olla iloinen nähdäkseen samaa toistoa? Ei todellakaan! Ottaen huomioon, että kyseessä on jatko-osa, pitäisi ihan selkeästi olla jotain uutta, mitä onkin melkein turha etsiä.

Siinä, missä edellinen osa oli pelottava (ei niin pelottava kuin kirja) ja se sisälsi vähäsen sitä tunnelmaa, on hyvin kaukana tässä kakkososassa. Ainut merkittävä juttu on, että tämä on ykköseen verrattuna väkivaltaisempi ja verisempi, mistä syystä se on ihan K18-lätkän ansainnut. Mutta ei sillä saada kauhua aikaseksi - ehkä enintään pahoinvointia, jos sitäkään.

Mary Lambertin ohjaus on aika mitäänsanomatonta tällä kertaa. Myös monet näyttelijät ovat huonoja, mutta Edward Furlong ja Clancy Brown ovat hiukkasen ylitse muiden. Mielestäni Brown eläytyy hienosti Gusin rooliin, vaikkakin hahmo oli huonosti tehty, ladellen hölmöjä vitsejä jopa kuoleman jälkeen.

Leffa ei siis tässä yhteenvedossa pelottanut. Se välillä nauratti, mutta välillä oli hohhoijaa-kamaa. En voi sanoa tätä maailman huonoimmaksi kauhuelokuvaksi - koska olen nähnyt huonoimpiakin - mutta tämä antamani pistemäärä kertokoot, että tältä on turha odottaa mitään suuria.

Pisteet:
Arvosteltu: 06.07.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Blairoid
Käyttäjä
40 arvostelua

Kun kuulu näyttelijä-äiti kärähtää kauhuleffan setissä, poika lähtee isänsä kanssa pakoon suruja ja suurkaupungin hektistä elämää. Ja kas, paikka on Pet Sematarysta tuttua kuolleista heränneiden seutua, mikä ei tietenkään tiedä hyvää jatkon kannalta.

Kuten alustus kertoo Pet Sematary jatkaa samalla kirotun tutulla maaperällä kuin King-leffojen aatelia oleva alkuperäisteos, ja ohjaajana häärii sama nainen eli musavideoiden puolelta tuttu Mary Lambert. Jälleen kerran alku on normikauhuleffastandardeihin verrattuna pätevä ja myös myöhemmät otokset eläinhautuumaan kamaralta ovat klassista kamaa. Vasta noin neljännelläkymmenennellä minuutilla elokuvan taivaalle alkaa ilmetä hetkittäisiä tummia pilviä.

Leffasta löytyy kuitenkin paljon hyvää. Anthony Edwardsin bongaaminen heti lääkärintakissaan on hauska hetki, eikä Teho-osaston setä jatkossakaan petä. Terminaattorin kakkososasta pinnalle pongahtanut Furlong ja parin vuoden mittaisen leffauran filmien pullukkana poikana tehnyt Jason McGuire seikkailevat ookoolla murkkuasenteella ja loppupuoliskon sekopää sheriffi (Brown) vasta hurja näky onkin.. Voi kunpa kuolemankontujen kautta pahikseksi muuttuva lemmikki olisi älytty "meikata" vielä astetta paria normaalimmaksi. Nyt nähtävä ylilyöty efekti on sitä tuttua Cujo-henkistä parodiaa.

Surkeaakin surkeampaan maineeseensa nähden kyseessä on todella menevä tapaus. Toki jähmeyttä riittää parinkin leffan edestä (onhan kyseessä zombie-teeman elokuva!). Eikä tarinassakaan ole ensimmäiseen (toimivaan) versiointiin nähden mitään kummoisempia uutuuksia kehitelty. Katselun jälkeen olo on vähän kuin olisi kuullut ”kivasti jammailevan” coverin suosikkibiisistään. Ei pienintäkään kiukkua, ei suurta nostatusta. Mutta yleisstatus huomioituna leffan kanteen painetaan se kuulu Laaturoskaa-leima.

Pisteet:
Arvosteltu: 18.10.2007
Katsottu: VHS

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
714 arvostelua

Näyttelijätär kuolee tapaturmaisesti kesken elokuvan kuvausten. Näyttelijättären entinen aviomies Chase Matthews (Edwards) ja heidän poikansa Jeff (Furlong) päättävät muuttaa maaseudulle. Ykkösosan tapahtumat ovat jo unohtuneet kyläläisten muistoista. Jeff ystävystyy Drew Gilbertin (McGuire) kanssa. Drewilla on koira ja hän asuu äitinsä Amandan (Waltz) ja isäpuolensa Gusin (Brown) kanssa. Eräänä yönä Gus ampuu Drewin koiran ja pojat päättävät haudata koiran lemmikkien hautausmaan takana olevalle intiaanien hautausmaalle, joka tarinan mukaan herättää sinne haudatut kuolleet henkiin. Tällä on kohtalokkaat seuraukset.

Uinu, uinu lemmikkini ilmeisesti menestyi sen verran hyvin, että Mary Lambert päätti tehdä vieläpä jatko-osan. Ykkönen on aika halvalla tehtyä roskakauhua. Kakkonen on kuitenkin vielä surkeampi tapaus. Pakko kyllä ihmetellä, miksi tämmöinen elokuva on edes tehty. Uinu, uinu lemmikkini 2 ei edes tarjoa mitään uutta ykköseen verrattuna. Elokuva etenee ihan samalla kaavalla kuin ykkösosakin. Toki yksityiskohdissa on eroja, mutta huomaa selvästi, ettei mitään uutta ole vaivauduttu keksimään, vaan tekijät ovat turvautuneet ykkösosan juttuihin. Myös muistakin leffoista on napattu juttuja. Muun muassa tässä on teinikauhuleffoille tyypillinen yläkertaan pakeneminen ja yksi ovi hajotetaan Hohto-henkisesti.

Eipä elokuva onnistu muutenkaan olemaan pelottava. Ykkönen ei ollut kauhean pelottava, mutta tästä on otettu se ykkösen vähäisinkin kauhutunnelma pois. Tosin on tässä pari aika inhottavaa kohtaa, mutta se ei auta. Jopa musiikin on ihan vääränlaista. Elokuvan musiikki voisi johonkin teinileffaan sopiakin, mutta ei mitenkään kauhuun. Myös hahmot ovat aika persoonattomia. Eivätkä monetkaan näyttelijät oikein vakuuta. Tosin Edward Furlong, Anthony Edwards ja Clancy Brown tekevät hyvää työtä, mutta se ei oikein riitä pelastamaan tätä leffaa.

Pisteet:
Arvosteltu: 22.10.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
483 arvostelua