Tulessa syntynyt (1984)
- Alkuperäinen nimi:
- Firestarter
- Tuotantovuosi:
- 1984
- Ohjaajat:
- Mark L. Lester
- Pääosissa:
- Art Carney, David Keith, Drew Barrymore, Freddie Jones, George C. Scott, Heather Locklear, Louise Fletcher, Martin Sheen
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 107 min
- Genret:
- Kauhu
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (23):
Oma pikatuomio
Nykyaikana vanhemmat tapaavat kauhistella sitä kuinka nuorina lapsukaiset alkavat polttamaan tupakkaa. Toisin oli kultaisella 80-luvulla, jolloin lapset polttivat vähän muutakin, mm. virastoja sekä ihmisiä…
Tulessa syntynyt on perinteinen King-filmatisointi. Aihe on kätevä ja kirjasta huokuu tunnetta, mutta valkokankaalla kätevyydestä tai tunteesta ei ole jäljellä pätkääkään. Näyttelijäpuoli kusee niin että lahkeesta valuu ureaa ja itse käsikirjoitus on motiivittominta kamaa hetkeen. Wylerin Neitoperhon adaptaatiosta vastannut Stanley Mann on selvästi jättänyt kässäriversioonsa pitkät rivienvälit eikä ohjaajanahjus Mark L. Lester (mm. Kuoleman klinikka, Commando) ole tajunnut, että moista tyhjyyttä ei tarvitsisi sisällyttää myös leffaan.
David Keithin huhutaan olleen vasta 14. listalla miespääosaa valittaessa. Jotenkin sen voisi uskoa hyvin helposti. Jäppinen näyttää tulleen kuvauksiin suoraan Bon Jovin keikalta, ja ovatpa korvatulpatkin tainneet unohtua korviin, kun jokaiseen kommenttiin vastineeksi saadaan vain hölmistynyt ilme. Sittemmin Melrose Placessa paksua hiuspehkoaan esitellyt Heather Locklear on yhtä pihalla pikkuroolissaan, ja vain George C. Scottin hulluutta henkivä Rainbird-tulkinta onnistuu herättämään positiivisia fiilareita. Mukana vilahtavat myös Martin Sheen ja Louise Fletcher, mutta eipä niistä visiiteistä jää jälkipolville kerrottavaa.
Juonensa osalta leffa polkee pahiten paikoillaan. Heti alusta on selvää, että pieleen menneessä kokeessa yliluonnollisia voimia saaneen isäpappa McGeen ja hänen liekkeihin mieltyneen Charlie-tyttärensä on paettava ultimaalisen pahaa Virastoa. Muuta ei sitten oikeastaan tapahdukaan, jos kompuroivia käänteitä ei oteta huomioon. Liekkiefektejä sentään piisaa, ja stunteilla on varmasti kuvauksissa ollut tuli perseen alla, sen verran paljon ihmisiä liekitetään. Harmi, että camp-henkiset grillausoperaatiotkin ovat niin kuivahkoja.
Ei hyvä, ei. Siinäpä Firestarter tiivistettynä. Lämpötila nousee ehkä leffassa Drew’n tulisielun päästessä vapaaksi, mutta kovin kylmää on katsomon puolella. Tangerine Dreamin utopistisessa soundtrackissa on sentään jotakin voimaa. Silti Tulessa syntynyt on vain kehno tulkinta tasapaksuutensa osoittaneella ohjaajalla ja hihitystä herättävillä käänteillä varustettuna. Kehtaanpa vielä väittää, että näyttelijäosastokaan ei ole liekeissä.
Loppukevennys: Charlie McGee palaa ruutuun 2000-luvulla valmistuneessa kakkososassa.
Pisteet:
Arvosteltu: 26.03.2006
Katsottu: DVD
Pienesä tytössä havaitaan tekekineettinen kyky sytyttää esineitä palamaan jo pelkästään ajatulsen voimalla. Kaikki on tietenkin alkujaan hippivanhempien syytä, jotka osallistuivat aikoinaan lääketietellisiin kokeisiin. Isukille ainakin päätyi koiden ansiosta telepaattinen kyky lukea ajatuksia ja "tönäisemällä" myös vaikuttaa muiden ihmisten ajatuksiin ja alitajuntaan. Eipä aikaakaan kun Virasto-niminen valtionalainen puulaaki saa selville tytön kyvyistä ja näin olleen haluaa suorittaa lisää testejä myöhempiä mahdollisia sotatoimiakin silmällä pitäen.
Tulessa syntynyt on King-filmatisointi kultaiselta 80-luvulta. Juoni on ehtaa alkuaikojen Kingiä tekepaattisine kykyineen. Kuitenkaan se ei kestä aikaansa muiden aikalaistensa tavoin aikaansa vaan vaikuttaa nolostuttavan vanhalta ja niin 80-lukulaiselta siinä huonoimmassa merkityksessä. Firestarteria ennen kun ehdittiin tehdä jo mm. sellaiset teokset valkokankaille kuin Carrie, Hohto ja The Dead Zone, joissa kaikissa on samoja piirteitä kuin tässäkin tekeleessä. Mainitaan nyt vielä että samoja aikalaisia ovat myös Carpenterin Christine ja vekkuli lemmikkieläintarina Cujo. Nuo kaikki pesevät tämän leffan mennen tullen.
Päärooliahan "näyttelee" 9-vuotias Drew Barrymore, joka on lapsinäyttelijänä suhteellisen karseaa seurattvaa. Isää näyttelevä David Keith on kuin C-luokan Kurt Russel, joka sinänsä varmaan kertoo jo jotain. Pahispuolella hääräävät jo aikansa arvostetummatkin kaverit Martin Sheen sekä George C. Scott. Nimekäs näyttelijäkaarti nolaa itsensä leffassa aika lahjakkaasti. Kärjistetyt roolihenkilöt eivät ota toimiakseen ja kokonaisuus lähenteleekin enemmän tahatonta camp-henkeä kuin kauhutarinaa.
Pläjäys sijoituu King-genressä sinne huonoimpaan päähän. Siis mukaan lukien kaikki mahdollinen mitä kirjailijan teoksista on filmille saatettu. Se on loistava esimerkki siitä kuinka huonoja kirjailijan teoksista väännetyt elokuvat voivat huonoimmillaan olla. Elokuvaa ei oikein voi suositella kuin fanaattisimmille Kingin kirjojen ystäville. Itse katsoin elokuvan toiseen kertaan. Siitä ensimmäisestä kerrasta on jo toista kymmentä vuotta iakaa. Voin vain todeta että kolmatta kertaa ei taida tulla.
Erikoismaininta erittäin huonolle DVDn Suomiversiolle. Ääni DD 2.0 jolle ei kyllä digitoimisessa ole tapahtunut yhtään mitään, ainakaan parempaan suuntaan. Kaiken kruunaa 4:3 suhteinen kuva. Kuvan laatu on huonon VHS-kopion tasoa, joten katseluelämys on todennäköisesti parhaimmillaan mahdollisimman pienestä matkatelkkarista -muuta ei tarvita.
Pisteet:
Arvosteltu: 23.02.2004
Katsottu: DVD
