Tuhkimo (1950)

Lapsena tuli katottuu usein, tää tuntu kauheen surulliselta sillo. Viime kesänä katoin pikkusiskon kaa pitkästä aikaa ja pitää sanoo, et eipä ollu siitä huonontunu mitä sillon pienenä. Äiti- ja sisarpuolten hahmojen yksipuolisuus ärsytti.

Ei voi olla totta. . . olenko joskus pitänyt tätä keskitason elokuvana? Nyt tuli katsottua uudestaan, ja hyi mitä blässyä.
Animointi on Disneyn tapaan komeaa, mutta siinäpä ne hyvät puolet sitten olivatkin. En ole ikinä ollut erityisen innostunut satuklassikoiden filmatisoinneista, eikä Tuhkimo tee poikkeusta.

Laulut ovat ärsyttäviä, suomeksi dubatut äänet tönkköjä. Tuhkimon itserakkaat sisarpuolet ovat melko huvittavia, mutta muut hahmot ärsyttäviä.

Tuhkimo on upea satu. Siinä on oivallettu, että näennäisin ratkaisu ei aina ole se oikea. Lasikenkä voi mahtua juurikin sen jalkaan, jota ei otettu mukaan edes laskuihin. Disneyn näkemys Tuhkimosta on aika tylsä. Ätipuoli ja siskot ovat liian vahvasti karrikoitu ns. pahoiksi hahmoiksi. Ei kai kukaan voi olla läpeensä pahaa hehkuva pimeyden sydän? On elokuvassa hienojakin hetkiä. On fantastista, kuinka Tuhkimolle tehdään upeat vaatteet ja taiotaan hienot vaunut valjakkoineen. Siinä mieli herkistyy, kun kokoajan toisten eteen raatanut tyttörukka huomioidaan kerrankin ylellisesti. Kumpa oikeassakin elämässä jokainen saisi edes kerran tuntea olevansa tärkeä, kaivattu, kaunis ja juhlien pääpiste.

Tavallisen perusblässy Disneyn elokuva, joka ei tarjoa mitään erityistä, muttei ole nyt aivan surkeakaan. Tuhkimo on keskitasoista Disney elokuvaa, ei mitenkään erityinen, muttei kuulu kaikkein surkeimpiinkaan.

2,5/5