Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit (2001)

(Arvostelu koskee elokuvan Special Extended DVD-Editionia.)

Peter Jacksonin Taru Sormusten Herrasta -elokuvasarja on jo muodostunut käsitteeksi, ja kaikkien elokuvaa kehuvien arvostelujen ja lukuisten palkintojen seassa on helppo unohtaa se tosiseikka, että elokuvasta on tehty myös runsaalla kädellä pidennetty dvd-versio, joka antaa sekä teknisen toteutuksen että lisukkeiden kannalta erinomaisen esimerkin siitä, kuinka dvd-julkaisu voidaan parhaimmillaan toteuttaa.

Tarina lienee lähes kaikille tuttu. Pääpiirteissään se kertoo, kuinka pari hobittia, Frodo Reppuli etunenässä, kerää ympärilleen saattueen ja lähtee tuhoamaan pahaa mahtisormusta läpi Keski-Maan vaarojen, tavoitteenaan tietysti pahan Sauronin kukistaminen.

Jo teatteriversio teki suurta kunniaa J.R.R Tolkienin alkuperäisteokselle, ja vaikka elokuva kesti kolme tuntia, monia mielenkiintoisia ja joidenkin mielestä peräti olennaisia osia tarinasta oli jouduttu karsimaan. Tämä antanee osviittaa siitä, kuinka laaja teos Taru Sormusten Herrasta kirjana on.

Sen lisäksi että ohjaaja Peter Jackson on haalinut pidennettyyn versioon teatteriversiosta poisjätettyjä kohtauksia, hän on myös vaivautunut kuvausryhmän ja näyttelijöiden kanssa takaisin Uuteen-Seelantiin pääkuvausten loputtua, kuvaamaan uutta materiaalia dvd:lle. Moinen elokuvan jälkikäteen pidentäminen saattaisi väärissä käsissä tuottaa kehnon tuloksen, mutta Jackson on onnistunut ja uudet kohtaukset istuvat saumattomasti elokuvaan. Noin vuoden päästä alkuperäisversion katsomisesta tämän dvd-version katsottuani en pystynyt erottamaan kuin muutaman lisätyn kohtauksen. Se, että kestoa on tullut puoli tuntia lisää, ei myöskään tunnu missään.

Elokuvan alku on yksi keskeisistä pidennetyistä kohdista, niin hieno prologi kuin alun tapahtumat Konnussa ovat saaneet reippaasti lihaa luidensa ympärille. Näin tarinan pohjustus nousee aivan uudelle, ja varmasti Tolkien-faneille helpommin hyväksyttävissä olevalle tasolle. Tämän jälkeen uutta tavaraa on miellyttävän vaivihkaisesti ripoteltu läpi elokuvan. Merkittäväksi voisi myös luonnehtia pidennettyä Elrondin neuvonpitoa Rivendellissä, joka sekin auttaa tarinaa merkittävästi sekä syvyyden että uskottavuuden kannalta. Itse elokuvan vahvin, sykähdyttävin ja tunteikkain kohtaus, Boromirin sankarikuolema, ei ole kokenut suurta muutosta, mutta ehkä näin on parempi, sillä jos jo valmiiksi suurieleistä ja mahtipontista kohtausta olisi lähdetty rankalla kädellä laajentamaan, sen taika olisi voinut laimeta.

Kaiken kaikkiaan pidennetty versio on vähääkään Tolkienista, Keski-Maasta tai itse elokuvasta kiinnostuneille perin suositeltava elämys, joka parantaa mainiota elokuvaa, jonka mystistä magiaa jatko-osat eivät tunnelmaltaan jostain syystä tavoittaneet, vaikkakin loistavia teoksia siitä huolimatta ovatkin.

Olennainen osa dvd-julkaisua ovat aina lisämateriaalit, ja tähän väliin on pakko todeta, ettei yksikään tielleni osunut dvd ole sisältänyt näin asianmukaisia, pitkiä ja havainnollisia ekstroja. Yhtenäinen ulkoasu takaa sen että ne sulautuvat osaksi julkaisua eivätkä jää pelkästään erinäisistä promopätkistä kokoon räävityn peruslisämatskun tasolle. Sekä elokuva että lisämateriaalit on jaettu kahdelle levylle, ja jo se että ekstrat vievät enemmän kuin yhden levyn on huomionarvoinen fakta. Levyiltä löytyy dokumenttien lisäksi storyboardeja, konseptitaidetta, jos jonkinlaista kuvagalleriaa yms. eli sisällön puute ei todellakaan iske.

Varsinaisen selkärangan ekstroille luonnollisesti muodostavat dokumentit, jotka ovat joka ainoa tätä julkaisua varten tehtyjä, selkeitä ja kronologisia. Ensimmäisessä dokumentissa tutustutaan Tolkieniin, hänen elämäänsä ja siihen, kuinka hän pani alulle tarinat Keski-Maasta ja sen asukkaista. Seuraavassa keskitytään siihen, miten elokuvantekijät muokkasivat käsikirjoituksen alkuperäisteoksen pohjalta, ja tämä osio valottaakin esimerkillisesti kirjan vaativaa sovitustyötä ja hankalia ratkaisuja, joita sen aikaansaamiseksi piti tehdä. Tämän jälkeen katsojalle esitellään elokuvan valmistelua kaikkien olennaisten osa-alueiden kannalta puvustuksesta lavastukseen ja kuvauksesta äänitykseen. Oman osansa saa tietysti roolitus, jossa paljastuu mielenkiintoisia faktoja muun muassa Aragornin näyttelijävalinnasta. Uusi-Seelanti kuvauspaikkana esitellään havainnollisesti, samoin kuin elokuvassa elintärkeässä roolissa olevat erikoistehosteet. Huomiotta ei jää myöskään Howard Shoren loistelias, Oscar-palkinnollakin huomioitu elokuvamusiikki, joka oli yksi niistä osa-alueista, jotka paranivat elokuvasarjan edetessä. Myös editointia ja jälkituotantoa yleensäkin käsitellään monipuolisesti, ja lopuksi luodaan luonnollisesti silmäys elokuvan saamaan vastaanottoon ja sen kahmimiin palkintoihin.

Todellinen kulttuurityö ja suorastaan kunniamaininnan arvoinen asia on se, että kaikki ekstrat on tekstitetty suomeksi. Turhan usein hyvät ekstrat menevät sivu suun, kun suttuisten dokumenttien puolivillaisesta ääniraidasta ei ota mitään selvää suomennosten puuttuessa. Ekstrojen tekstittämisen soisikin ehdottomasti yleistyvän alalla.

Mikään dvd tätä ennen tai vielä sen jälkeen ei ole koukuttanut yhtä tehokkaasti katsomaan ajatuksella läpi kaikkia lisukkeitaan, saatikka tarjonnut niillä lähes itse elokuvan veroista elämystä. Vielä kun trilogian kahden muun osan pidennetyt dvd-julkaisut on hoidettu vastaavalla huolellisuudella, tämä on tällä hetkellä paras dvd-julkaisu, jota maa päällään kantaa, oli itse elokuvasta sitten mitä tahansa mieltä.

nimimerkki: Qritic

Pisteet:
Arvosteltu: 11.05.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Qritic
Vieras

Vuonna 2001 ilmestyi elokuva, jonka monet menivät varmasti kohtaamaan suhteellisen pelokkain ajatuksin, koska tässä on ollut todellista haastetta tyylilajissa paperilta valko-kankaalle, mutta tämä ensimmäinen osa trilogiaa lunastaa melkeinpä kaikki mahdolliset toiveet.

Peter Jackson teki upean työn ohjaajan penkillä, luoden maailman sellaiseksi kuin me sen halusimme nähdä, ja saaden näyttelijöistä paljon irti, halliten samalla efektien käytön ja tarinan vakaan kuljetuksen pitkän keston läpi. Kameraa on käytetty tyylillä, ilman suurempia riskejä, mutta silti antaen erittäin omaperäisen kosketuksen pätkään.

Eniten elokuvassa viehättävää sen todellinen sadunomaisuus, fantasiamaailma tuntuu käsin kosketeltavalta, ja Howard Shoren mahtavien musiikkien kanssa elokuvan tiettyihin kohtauksiin on luotu upeita mahtipontisia elementtejä, itseasiassa niitä on todella paljon.

Näyttelijät ovat melkein kaikki upeita rooleissaan, melkein. Itse kuvoksun Elijah Woodin suoritusta varsinkin jatko-osissa, tässä hän vetää kyllä homman paljon paremmin läpi. Ian McKellen ja Christopher Lee, vanhemmat näyttelijät, tekevät upeimmat roolisuoritukset, heillä on selvä ote hahmostaan ja he tuovat tunteita erittäin hyvin esille ilman minkään sortin ylinäyttelemistä. Viggo Mortensen taas tekee päinvastoin kuin Elijah Wood ja on tässä vielä vähän etsimässä hahmoaan, mutta tekee silti upean roolisuorituksen. Hugo Weaving ei ikinä petä, eikä nyttenkään, lähes virheetön suoritus. Sean Bean on todella hyvä myös.

Elokuvassa on panostettu paljon hahmojen esittelyyn, ja draama- elementtejä on hyvin pinnalla, mutta mikään kohta ei silti päästä katsojaansa tylsistymään vaikka elokuvalla pituutta on paljon. Tiukka käsikirjoitus kannattelee koko elokuvan läpi. Toimintakohtaukset ovat kauniita, ja efektejä on osattu käyttää hillitysti, vaikka niitä tälläisessä elokuvassa paljon tarvitaan. Elokuva esittelee paljon kauniita maisemia, ja Morian kaivokset ovat ehkä hienoin paikka missä mikään pidempi kohtaus on ikinä tapahtunut, se onkin elokuvan paras 20 minuuttia. Pimeydessä vaanivat vaarat ja painostava tunnelma ovat hyvin pinnalla, ja Ian McKellenin Gandalf loistaa suorituksellaan. Niin ja kaunis se on se demoni pimeydestäkin, Balrog. Ja musiikki on niin upeaa. Äänimaailma on hieno, ja 5.1 on hyvinkin suositeltava tätä elokuvaa katsellessa.

Sormuksen ritarit on todella hieno eeppinen fantasia-elokuva, jonka katsoo mielellään useammankin kerran. Trilogian paras osa.

nimimerkki: mud

Pisteet:
Arvosteltu: 22.09.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

mud
Käyttäjä
14 arvostelua

Tämä sitten tulikin jo toisen kerran telkkarista. Ehkä 2000-luvun kuuluisimmaksi elokuvasarjaksi kohonnut TSH-trilogian ensimmäinen, kehuttu ja ylistetty osa. Kerran olin aikaisemmin katsonut ja nyt täytyi virkistää muistia. Pitivätkö kehut paikkaansa.

Juonen kaikki tuntevat ja se perustuu Tolkkienin mammuuttimaiseen kertomukseen. Ohjaajana on aiheestakin kehuttu Peter Jackson ja näyttelijäkaartti vilisee tähtiä. Oscareita on elokuvalle sadellut ja tuhansista lehdistä on sadellut vitosia. Se vain nuorta elokuvafriikkiä ihmetyttää, mistä ihmeestä tämä kaikki on peräisin?

Hyvä on, myönnetään ensin, että elokuva oli visuaalisesti ja ohjauksellisesti todella hienoa katsottavaa.Maisemat olivat upeita ja värit, varjot ja valaistukset toteutettu hyvällä maulla. Näyttelijöistäkin löytyi hyviä tapauksia, kuten Christopher Lee ja tässä tapauksessa Orlondo Bloom (harvinaista, mutta totta). Musiikki oli paikoin hienoa, mutta sitäkin on ehkä liiaksi kehuttu.

Sitten alkaakin elokuvan "unohdetut" miinukset, eli se, ettei elokuva jaksa oikeasti kiinnostaa, ellei ole aiheeseen ennemmin tutustunut. Henkilöiden esittely jää heikoksi, eikä edes hahmojen nimet jää mieleen. Elokuva ei luo toimivaa koukkua katsojien päänmenoksi, vaan se olettaa, että katsojat ovat tulleet valmiiksi kiinnostuneina. Myöskin niille, jotka eivät tiedä mitään, mutta haluaisivat vain katsoa, onko se hyvä, ei anneta mahdollisuutta.

Myöskin kerronnallisessa puolessa on jotain mätää. Kohtauksia ryöppyää eteen, ja logiikkakin pettää välillä. Elokuva vaatii kyllä aivojen käyttöä, joka ei tietenkään ole huono juttu, mutta jaksaako tarua, jota ei koe mielenkiintoiseksi ihastella melkein kolmen tunnin ajan? Ainakaan minun kohdallani se ei onnistunut.

Tarinan monimutkaisuus ja sen huono esitys koituu myös ohjauksen kohtaloksi, se kun ei pysty yksin viihdyttämään katsojaa.

Elokuvan teemoista tuskin kannattaa puhuakkaan, sillä tarinassa tärkeämpää on hahmot ja niiden seikkailuilla viihdyttäminen, ei mitään syvällisempää, ellei joku sitten sellaista ala keksiä. Siitä vaan, kolmessa tunnissa on paljon juttuja, joihin voi tarttua.

Elokuva on siis valitettavan kovasti yliarvostettu. Kriitikot ovat nähneet tässä vain nimekkään tekijäkaartin, komean ulkokuoren ja juonen monipuolisuuden, monet hahmot ja paljot tapahtumat, viisi asiaa, viisi tähteä, onko näin? Oscareita sataa, koska elokuvaan uhrattiin niin monta miljoonaa.

Vaikka elokuvasta ollaan kilvan takomassa uutta Star Warsia, tuntuu moinen ylistäminen leffan osalta jo liiallisuuksiin menneeltä yliarvostukselta. Eihän sellaista floppia saa tulla, johon on miljoonittain rahaa tuhlattu? Kriitikoiden mielipiteeseen lienee vaikuttanut myös se, ettei elokuvaa ole kuvattu Hollywoodissa, mutta tarkottaako sekään aina hyvää elokuvaa?

Kokonaisuutena valitettavan epäonnistunut teos niille, jotka haluavat vain nähdä elokuvan avoinmielin, ilman sen suurempaa mielenkiintoa puolesta tai vastaan. Ulkokuorikaan ei jaksa kolmea tuntia viihdyttää, mutta kerran katselee ja päättää sitten, oliko se niin hyvä sittenkään.

nimimerkki: Sano mitä sanot

Pisteet:
Arvosteltu: 19.09.2005
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Sano mitä sanot
Tähtääjä
166 arvostelua

Leffasta jäi päällimmäisenä mieleen sen tarunhohtoisuus ja mahtipontisuus. Pääteema leffassa tuntui olevan henkilöihin tutustuminen ja heidän seuraamisensa. Hobitteihin tutustuttiin vähän liiankin kanssa, mutta haittaakos tuo.

Leffan juoni lyhykäisyydessään on seuraavanlainen: Musta Ruhtinas Sauron on takonut Mahtisormuksen, jonka avulla hän on koettanut tuhota Keski-Maan kansat kolmetuhatta vuotta aiemmin. Siinä hän kuitenkin epäonnistui ja Sormus on päätynyt aikojen saatossa hobitille nimeltä Frodo Reppuli.

Peter Jackson on onnistunut tekemään pääpiirteiltään yksinkertaisesta tarinasta mahtavan elokuvan. Erikoistehosteet ovat upeaa katsottavaa, samoin taistelukohtaukset, joita Sormuksen Ritareissa ei ole vielä yhtä paljon kuin kahdessa jälkimmäisessä osassa.

Elokuvan paperilla (ja muutenkin) loistavasta näyttelijäkaartista nousevat erinomaisilla suorituksilla esiin Sean Bean ja Viggo Mortensen. Heidän lisäkseen voidaan mainita Myös Ian McKellenin loistava suoritus velho Gandalfina. Vanha tekijä näyttää, ettei hän ole vielä mihinkään kadonnut. Suosikkini oli ehdottomasti Boromir, joka oli saattueen urhoollisimpia jäseniä. Gondorin taitava soturi kaatui puolustaessaan ystäviään örkeiltä. Viggo Mortensenin rooli ei ole vielä tärkeimpiä, mutta elokuvan aikana huomaa, että hänen taustaansa valotetaan koko ajan hieman enemmän ja enemmän. Jokaisen trilogian osan lopussa on jokin itkettävä kohtaus, jonka aikana on melkein pakko tirauttaa kyynel tai pari. Sormuksen Ritarien lopussa meinasin niin tehdäkin.

Elokuva on erinomainen kokonaisuus, jonka katsoo mielellään yhä uudelleen ja uudelleen. Kuitenkin jää ehkä hieman sellainen tunne, että tässä vain pohjustetaan lopullista taistelua Keski-Maasta. Elokuvassa on pari isompaa taistelukohtausta, jotka ovat kuitenkin minimaalisia Kahden Tornin ja Kuninkaan Paluun mahtaviin taisteluihin verrattuna. Silti tämäkin Taru Sormusten Herrasta on elokuvahistorian suurimpia klassikoita kautta aikojen. Siispä täydet pisteet.

nimimerkki: Batman

Pisteet:
Arvosteltu: 08.08.2005
Katsottu: VHS

Arvostelija

Batman
Vieras

Massiivinen on sana, joka kuvaa Peter Jacksonin TSH-trilogiaa parhaiten. Kaikki on suurempaa kuin ennen ja upeat maisemat vilisevät silmissä. Tummimmista maailmankolkista syöksytään tarmokkaasti kirkkaana hohtaville mannuille. Kuvauspaikkana toimivan Uuden-Seelannin maisemat ovat täydellisiä suureepokselle. Eli puitteissa ei ole sijaa pahalle sanalle, mutta…

…muuten ikäville sanoillekin on paikkoja varattuna. Kokonaisuuden kymmentuntisessa hurjassa melskeessä Sormuksen ritarit on pelkkä lämmittely kahden jatkoleffan taistoille. Se ei toki tarkoita etteikö taisteluita ja ylidramaattisia käänteitä piisaisi myös kolmituntisessa avauksessa. Ötököitä ja muita kummajaisia on jopa hieman liikaa, jotta Tolkienin maailmasta ymmärtämätön saisi kaiken irti. Samoin inflaatiosta kärsivät myös jättiamplitudit ilojen ja surujen välillä. Ja silti ne elämää suuremmat taistot on säästetty myöhempään.

Kuten viisaat ovat jo kertoneet, Sormuksen ritarit & sen tehosteosasto vaatisi ehdottomasti elokuvateatterin puitteita vastaavan äänentoiston luomaan tunnelmaa. Visuaaliosaston pojat ovat varmasti painaneet pitkää päivää, jotta örkit ja maahiset on saatu viilettämään ruudulla yhdeksänhenkisen ritarisaattueen harmina.

Juonesta voi sanoa sen verran, että heti leffan alkumetreillä Frodo Reppuli saa kannettavakseen koko maailman taakkojen verran painavan sormuksen, jota useampikin taho tavoittelisi. Sormus polttaa ja polttaa kädessä, mutta pysyy hallussa. Ja parasta olisi pysyäkin, sillä onneton pikku Reppuli on se, jonka on jatkossa tuhottava pahuutta hehkuva sormus ja korjattava tulevaisuus pois väärältä kurssilta. Kukaan muu ei siihen ihmeeseen pysty. Ei edes hurja saattue, joka toimii pelokkaan seikkailijan tukena ja turvana. Viggo Mortensen ja Ian McKellen tekevät joukon vakuuttavimmat suoritukset, vaikka leffan kantava voima ei näyttelijöissä olekaan.

Peter Jackson oli luultavammin paras valinta ohjaamaan TSH-trilogia: vaikka Braindead-Petteri on ollut omimmillaan verenroiskuttelupätkissään, on TSH:ta varten löytynyt nörttikerrointa kylliksi. Ja löytyy sitä tältäkin sen verran, että Sormuksen ritarit on katsottu kolmeen otteeseen ja avaus ansaitsee 3.5 pojoa. Tästä on hyvä jatkaa kohti suurta loppua.

Pisteet:
Arvosteltu: 22.11.2004
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
703 arvostelua

J.R.R. Tolkienin kirjoittama megaeepos Lord Of The Rings on varmasti kaikille tuttu. Itse en ole (vielä?) kirjaa lukenut, joten toivon etteivät fanaattsimmat lotr fanit hirttäisi minua kasseista kattoon, jos mukaan on eksnyt joitakin asia virheitä.

Sormuksen ritarit on kertomus kuinka 9 hengen seurue niin sanotut "Sormuksen ritarit" lähtevät tuhoamaan kaiken pahan alkua ja juurta, mahtisormusta. Seurueeseen kuuluu ihminen Aragor, Kääpiö Gimli, Keiju Legolas, Toinen ihminen Boromir, Velho Gandalf, sekä 4 hobittia: Frodo, Sam, Merrin ja Pippin. Päävastuu on kuitenkin Frodon harteilla, jolle sormus on annettu. Asiaa ei helpota sormuksen voima joka houkuttelee varsinkin heikkomielisiä ihmisiä.

Peter Jackson pongahti pinnalle omatuotannollisella splatter klassikolla Bad Tastella. Äärimmäisen härskiä mustaakomediaa tarjosi Jacksonin seuraava ohjaustyö jonkin sortin kieroutunut mupped parodia Meet The Feebels. Tämän jälkeen Jackson ohjasi Braindeadin, splatter elokuvien virstapylvään, jota voidaan liioittelematta sanoa vieläkin maailman verisimmäksi elokuvaksi. Tätä ansioluetteloa selaillessa jackson vaikutti aika epätodennäköiseltä ohjaaja valinnalta suuribudjettiseen miljoonien ihmisten palvomaan Lord Of The Rings kirjojen filmatisointiin, mutta Jackson olikin paras mahdollinen valinta ohjaajanpallille ja Jacksonia saakii kiittää että 3 näin upeaa leffaa on saatu tehtyä. Jacksonin mahtipontinen ja visuaalisesti tyylikäs ohjaus sopii tämänkaltaiseen fantasiaeepokseen paremmin kuin hyvin. Koko leffan visuaalinen ilme lepääkin jacksonin harteilla ja hän on todella omistautunut leffojen tekemiseen ja heittäytynyt mukaan täysillä.

Muitakaan leffan tekijöitä on turha vähätellä. Erikoistehosteet on hoidettu hienosti ja tarinakaan ei pääse puuduttamaan missään välissä, vaikka kyseessä ei olekkaan mikään maailman vauhdikkain teos. Kerronta on silti tarpeeksi nopeaa, että se jaksaa pitää katsojan mielenkiinnon yllä. Vaikka tehosteet näyttävätkin varmasti muutamien vuosien päästä jo täysin vanhentuneilta en usko että se pääsee syömään leffan tunnelmaa, sillä erikoistehosteet eivät näyttele pääosaa tässä leffassa. Leffa on täynnä mitä kekseliämpiä hahmoja ja tapahtumia jotka Tolkien on hienosti ideoinut ja Jackson & kumpp. hienosti toteuttanut.

Näyttelijät ovat enemmän kuin hyviä. Ian McKellen Gandalffina on loistovalinta ja McKellen vetääkin roolinsa todella hienosti, nyt olisi vaikea edes kuvitella Gandalffin näyttvänä muulta. Viggo Mortensenin jämäkkä naamataulu sopii Aragorille hyvin ja Mortensen on muutenkin hyvä näyttelemään. Christopher Leekin on hyvässä vireessä vielä vanhoilla päivillään. Hugo Weavingin osuus jää kaikissa kolmessa leffassa liian pieneksi, samoin käy Cate Blanchettille. Orlando Bloom sopii roolinsa ihan hyvin, vaikka ei mikään huippunäyttelijä olekkaan. Liv Tyler vetäisee myös hyvän roolin, eikä ole muutenkaan mitään rumaa katseltavaa. Elijah Woodin naama ei ärsytä loppujen lopuksi juuri yhtään ja täytyy myöntää että hän ole yhtään hassumpi välinta Frodon osaan. Samat sanat voi sanoa Sean Astinista Samina, sekä Billy Boydista ja Dominic Monaghan Merrininä ja Pippininä.

Trilogiaa on vaikea arvostella yksittäisinä leffoina, varsinkin Sormustenherrat eivät toimi niin hyvin yksittäisinä leffoina, vaikka katselunautinto tuskin pilaantuu vaikka niinkin tekisi. The Lord Of The Rings: The Fellowship Of The Ring on upean trilogian starttaava mestariteos.

nimimerkki: Siperia Jones

Pisteet:
Arvosteltu: 18.06.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Siperia Jones
Käyttäjä
52 arvostelua

J.R.R. Tolkienin kirjoittama lähes kaikille tuttu "Neverending Story" elokuvaversiona. Ensimmäisessä osassa keskitytään tarun sankareiden ja taustojen esittelyyn. 9 hengen sekalainen ritariryhmä lähtee kuljettamaan maagista valtasormusta turvallisemmille vesille. Matkalla eteen tupsahtelee kauniita maisemia ja ei niin kauniita pahan puolen örkkejä.

Kaikkihan tykkäävät Taru sormusten herrasta -trilogiasta. Vai tykkäävätkö? Hypetetty fantasiaseikkailu on lumonnut lähes kaikki katsojat, mutta vastarannan kiiskiäkin löytyy niin kuin aina. Minä tunnustan olevani yksi sellaisista.

En ole lukenut Tolkienin kirjaa, joten katselin leffaa täysin kultin ulkopuolisena, tarinasta juuri mitään tietämättömänä. Pettymys muodostuikin suureksi, kun Sormusten ritarit ei ollutkaan se hehkutettu maaginen fantasiaseikkailu, vaan lähes tappavan tylsä aikuisten satu. Koko fantasiamaailma jäi erittäin vieraaksi eikä tarinassa ollut oikeastaan mitään erityistä tai vetovoimaista.

THS:n ensimmäinen osa on toki visuaalisesti huikaisevan hienoa katsottavaa ja tällä saralla eepos ansaitsee kaiken suitsutuksen. Minulle ei kuitenkaan pelkkä visuaalisuus ole koskaan riittänyt mukavaan elokuvaelämykseen. Sormusten ritarien tarina on yllättävän kaavamainen ja tylsä. Mitään merkittävää tai mielenkiintoista ei tapahdu koko elokuvan aikana. Mieleen tuli, että tämähän on kuin katselisi aikuisten sadun muotoon puettua Tomb Raideria. Erilaiset örkit ja muut pahan puolen vastustajat sekä vaaratilanteet seuraavat kliseemäisesti ritarijoukkoa, mutta sitä odotettua "Tolkienin magiaa" ei näy missään vaiheessa. Kun koko kakku on kuorrutettu vielä juustomaisilla Hollywood-tunteennostatuksilla, käy katsojan aika yllättävän pitkäksi.

Henkilöhahmot jäävät tarinaa tuntemattomalle ainakin vielä ensimmäisen osan aikana erittäin etäisiksi ja vieraiksi. Olen aivan varma siitä, että kirjan lukeneet saavat leffastakin paljon enemmän irti. Puhtaasti pelkkänä elokuva THS:n avausosa on kuitenkin pitkäveteinen ja ideaton visuaalinen seikkailu. Tämän 3 tunnin haukotustulvia tuottaneen katselukokokemuksen jälkeen kahden jälkimmäisen osan katsominen ei houkuta tippaakaan.

Pisteet:
Arvosteltu: 30.03.2004
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Eetu Nortiainen
Vieras

Istuin teatterin tuoliin suurin odotuksin, mutta pieni jäytävä pelko takamuksen ympärillä. Koska kirjan lukeneena tiesin miten mahtavan elokuvan aiheesta voi saada kuitenkin tietäen faktan, että miten monta hyvää kirjaa on onnistuttu elokuvamuotoon saattaessa pilaamaan. Lisäksi hieman arvelutti kirjan tärkeiden yksityiskohtien mahdollinen puuttuminen, sekä muuttuminen.

Pelot osoittautuivat osin todeksi mutta kokonaisuutena elokuva oli juuri niin loistava kuin uskalsin odottaa. Jos ei antanut kirjan liikaa hallita elokuvaelämystä, elokuva oli todella nautittava.

Puutteena voisin todeta, kuten nuori kanssa katselijanikin elokuvan jälkeen totesi: miksi se oli niin huono? Siksi koska elokuva loppui kesken. Onneksi kuitenkin vain seuraaviin osiin saakka. Tämä syy sai myös nuoren ystäväni tarttumaan elämänsä paksuimpaan opukseen.

Nimimerkki: Sorbuksen ritari

Pisteet:
Arvosteltu: 11.12.2002
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Sorbuksen ritari
Vieras

En paljoa valehtele, jos väitän, että tämä on yksiä vuosikymmenen odotetuimpia leffoja. J.R.R Tolkienin klassikkoteokseen perustuva elokuva jakoi mielipiteet tiukasti kahtia jo ennen valmistumistaan. Toisten mielestä elokuva on vain surkea yritys rahastaa tunnetuksi tulleen menestyskirjan maineella, kuntaas toisten mielestä taru sormustenherrasta edustaa elokuvahistorian ehdotonta kärkeä.

"Sormuksen ritarit" aloittaa kolmiosaisen trilogian, joka seuraa hyvän ja pahan taistelua kuvitteellisella keskiajalla. Tapahtumapaikkana toimiva Keski-Maa hurmaa mielikuvituksellisuudellaan ja monipuolisuudellaan. Elokuva on kuvattu Uuden seelannin jylhissä maisemissa, jotka antavatkin tarinalle täydelliset kulissit.

Tarina alkaa rauhallisesta Konnusta, jossa asuva hobitti, Frodo Reppuli (Elijah Wood), saa yllättäen haltuunsa mahtisormuksen ja kantaakseen vastuun maailman kohtalosta. Mustan ruhtinaan takoma mahtisormus ajaa koko tunnetun maailman sodan partaalle, kohti lopullista tuhoa. Viisas Gandalf- velho (Ian McKellen) kertoo Frodolle, että ainoa keino pelastaa Keski-Maa joutumasta Mustanruhtinaan vallan alle, on tuhota mahtisormus, ja ainoa keino tuhota mahtisormus, on pudottaa se tuomiovuoren tuleen, paikkaan, jossa se taottiin. Turvallista elämää viettänyt, rauhaa rakastava Frodo joutuu vaikean valinnan eteen, ja löytää viimein itsensä suurten soturien, velhojen, haltioiden ja pahojen örkkien keskeltä. Tästä alkaa suuri seikkailu, tarina niistä, jotka eivät alistuneet, taru, jossa kaikkein pienimmätkin nousevat uhmaamaan pahuutta ja muuttamaan maailman kohtaloa.

Sormuksen ritarit on loistava kokonaisuus täynnä mielenkiintoisia henkilöhahmoja, suuria seikkailuja upeaa lavastusta ja puvustusta sekä hätkähdyttäviä erikoistehosteita.

Nimimerkki: Celebrian

Pisteet:
Arvosteltu: 21.11.2002
Katsottu: DVD

Arvostelija

Celebrian
Vieras

"Se yksi sormus heidät löytää, se yksi heitä hallitsee, se yksi heidät kahlitsee ja pimeyteen syöksee.."(J.R.R Tolkien) kuului Gandalfin suusta hänen kertoessaan Frodolle valtasormuksesta, elokuvassa Taru Sormusten Herrasta, Sormuksen Ritarit. Tämä trilogian ensimmäinen osa ei noudata itse kirjaa kovin orjallisesti, mutta juoni kulkee varsin sujuvasti.

Tarina imaisee katsojan heti mukaansa taianomaiseen maailmaan,jossa matkaa alkaa Hobittilan vihreiltä nummilta, jatkuu Rivendellin kauniiseen laaksoon, läpi Morian kivisten porttien, Lothlorienin kultaisen salon aina Mordorin tuomiovuorelle saakka. Musiikki korostaa loistavasti etenkin taistelukohtauksia, jolloin jännitys nousee huippuunsa. Lothlorienissa kauniisti soiva laulu on laulettu haltiakielellä, jolloin se vielä lisää elokuvan satumaista tunnelmaa.

Elokuvan teossa on muutenkin kiinnitetty huomiota pieniinkin yksityiskohtiin kutein aseissa,puvuissa ja rakennuksissa,jolloin lavasteet eivät tunnu lavasteilta vaan aidoilta ja alkuperäisiltä asioilta. Roolihahmoihin on valittu lähinnä brittejä, jolloin elokuva ei vaikuta ollenkaan "Hollywood hömpältä". Frodo Reppulia näyttelevä Elijah Wood on melkein luonnonlahjakkuus, mutta jos on seurannut hänen uraansa alusta asti,huomaa, että nyt roolisuoritus ei tullut ihan sydämestä asti. Gandalfin asussa esiintyvä Sir Ian Mckellen on kuin luotu tähän rooliin, josta hän saikin Oscar-ehdokkuuden. Muut kokeneet näyttelijät kuten Sir Ian Holm "Bilbo Reppuli", Viggo Mortensen "Aragorn" sekä Sean Benn "Boromir", suorittavat osansa todella kiitettävästi. Muihin rooleihin on valittu aika "Tuoreita"näyttelijöitä esim.Liv Tyler "Arwen", Orlando Bloom "Legolas" ja Dominic Monaghan "Merri", jotka hekin näyttelevät hienosti.

Visuaalisia tehosteita tässä elokuvassa on käytetty runsaasti, mikä tietenkin kuuluu asiaan esim. kun sormuksen mahti pitäisi saada mahdollisimman näkyvästi esille. Tehosteista huolimatta äänimaailma on kuitenkin varsin realistinen. Elokuvan tapahtumapaikka on taianomainen Keski-Maa, jossa elävät niin pikkuruiset hobitit, kauniit haltiat, uljaat ihmiset kuin sisukkaat kääpiötkin.

Tarina alkoi siitä,kun valtasormukset taottiin. Niissä kaikissa oli taikaa, joka antoi käyttäjälleen erilaisia voimia, joita voitiin käyttää niin hyvään kuin pahaankin.Toisaalla,salassa muiden katseilta takoi Musta Ruhtinas Sauron oman sormuksensa, johon hän vuodatti kaiken pahuutensa. Sormus katoaa kun Sauron kukistetaan toistaiseksi. Se joutuu Klonkku-otukselle, jonka luolasta hobitti Bilbo Reppuli löytää sormuksen. Bilbon pidettyä sormusta n.60 vuotta hän päättää lähteä matkaamaan haltioitten luo,jolloin sormus jää hänen veljenpojalleen Frodolle.

Kun hobitit elävät pahaa aavistamattomina elämäänsä, saa Sauron tietää, että hänen sormuksensa on vihdoin löytynyt. Savun alkaessa taas nousta Tuomiovuoresta ja varjon taas noustessa idästä,käy Frodolle ja Gandalfille ilmi,että sormus on itse Sormusten sormus. Frodo ja hänen ystävänsä Sam lähtevät Gandalfin käskystä vaaralliselle matkalle kohti varjoja, pakoon Sauronin palvelijoita. Matkalla mukaan liittyvät hobittiserkukset Merri ja pippin. Briin kylässä he saavat oppaakseen Aragornin, jota siellä päin kutsutaan nimellä Konkari. Hän johtaa hobitit monien vaarojen halki Rivendelliin, Elrondin taloon,jossa haltiat asuvat. Siellä Frodo tapaa Bilbon pitkästä aikaa. Elrond pitää Valkoisen Neuvoston kokouksen, jossa lopulta päätetään, että sormus on heitettävä Tuomiovuoren tulisiin uumeniin,jolloin se tuhoutuisi ja Sauron kukistettaisiin lopullisesti.Liittolaiset jäävät kuitenkin vähiin,sillä Gandalfin ystävä,velho Satuman pettää heidät. He päättävät kuitenkin lähteä matkaan saadessaan haltiaprinssi Legolaksen, Gimli kääpiön ja Boromirin ihmisen lisäksi joukkoihinsa. Tavoitteena heillä on Mordot, mutta matka alkaa epätoivoiseksi, Sauronin lähettäessä heidän kimppuunsa monia vihollisia. Heidän päästessä Morian kaivosten läpi Valtiatar Galadrielin valtakuntaan Lothlorieniin, he saavat kerätä voimia seuraavaa koitosta varten. Suru kuitenkin vaivaa heitä, heidän menetettyään eräs tärkeä henkilö.

Frodo alkaa entistä varovaisemmaksi, sillä hän tietää, että yksi saattueen jäsen on sormuksen vallassa. Heidän jätettyä hyvästit Galadrielille, he suuntaavat yhe lähemmäksi varjoa kohti. He kulkevat jonkin matkaa vesiteitse Suurta Virtaa pitkin, kunnes päättävät rantautua. Joukkoa alkaa vaivata erimielisyys siitä mitä reittiä Mordoriin kuljettaisiin. Frodo, jota taakka eniten painaa, päättää viettää aikaa hetken yksikseen,jolloin Boromir, joka on sormuksen pauloissa,yrittää ottaa sen Frodolta. Säikähdyksissään Frodo pääse kuitenkin pakoon ja lähtee taivaltaan matkaa yksin. Örkkijoukon hyökätessä saattueen kimppuun, kaatuu Boromir hänen yrittäessään puolustaa Merriä ja Pippiniä, jotka örkit kaappaavat mukaansa. Sam,joka on hurjan huolissaan Frodosta, saavuttaa tämän ja Frodo ottaa hänet mukaansa. Samaan aikaan Aragorn, Gimli ja Legolas "hautaavat" Boromirin ja vannovat,että Merriä ja Pippiniä ei jätetä kuolemaan, vaan he lähtevät vauhdilla örkkien perään..

Se miten hobiteille käy,saako Sauron tahtonsa läpi,vai päihittääkö hyvä paha,selviää kun kaksi seuraavaa osaa saapuvat elokuvateattereihin. Ohjaaja Peter Jackson on luonut valkokankaalle teoksen, joka varmasti ilahduttaa sekä uusia,että vanhoja faneja. Elokuva jaksaa liikututtaa, herkityttää ja jännityttää vielä monen katselun jälkeenkin. Siis ei muuta kuin odottelemaan jatko-osia ja sitten "Let's hunts orcs!"

Nimimerkki: Arwen

Pisteet:
Arvosteltu: 31.10.2002
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Arwen
Vieras

Vielä löytyy jokunen joka kehtaa myöntää ettei ole lukenut J.R.R.Tolkienin kirjaa johon Taru sormusten herrasta- leffa perustuu. Kuulun em. porukkaan ja siksipä on helppo käsitellä leffaa vain leffana.

Kaikki lehdet ja arvostelijat ovat jo kalunneet leffan visuaalisuuden jo loppuun. Komiaahan se on. Mutta.

Olen edelleen maanläheisempien tarinoiden kannattaja. Tähtien sodat ja sormusten herrat eivät kuulu suosikkigenreihin. Elokuva on tehty näyttelemistä varten eikä tehosteiden ja bittipirujen messuosastoksi jossa näyttelijä keekaroi tekovaihessa sinisen kankaan edessä todeten lopputuloksen editointihuoneen päätteeltä.

Peter Jackson ohjaajana on aiemmin kasannut leffoja mitkä ovat todella eri kastia kuin TSH. Splatterit ovat olleet ukon ominta aluetta. Hienot kuvat ovat kuitenkin vallanneet alaa Jacksonin tuotannossa. TSH:n hienot maisemat ja sävyjen vaihtuminen aiheen mukaan vakuuttavat.

Koska meitä sivistymättömiä moukkia on olemassa täytyy leffassa olla johdanto jossa selitetään mistä on kyse kun puhutaan Hobbiteista. Edellisen takia leffa on liian pitkä. Toivottavasti tulevissa jatko-osissa tyydytään normaaliin leffakuosiin, eikä pitkitetä kestoa tarinan kulun kustannuksella.

Vaikka DVD:llä on mukavat lisäsälät, Taru sormusten herrasta on ehdottomasti elokuvateatterileffa. Visuaalisuus pääsee oikeuksiin eikä ole häiriöitä keskittymisessä.

Pisteet:
Arvosteltu: 25.08.2002
Katsottu: DVD

Arvostelija

Viljami
Ylläpitäjä
225 arvostelua

Taru Sormusten Herrasta on sen verran isompi tapaus leffarintamalla, että siihen suhtautuminen näin yhtäkkiä saattaa tuntua hieman hankalalta. Tai ainakin siis alkuunsa. Elokuvan suhteen on niin monta koulukuntaa ja kastia, että on selvää että nyt on kyseessä toisille pyhä asia kun taas toisille pelkkä satuelokuva. Aiheeseen aikaisemmin kirjan myötä vihkiytyneet ja elokuvan myötä vasta Tolkienin maailmaan tutustuneet ovat totaalisen erilaisissa asetelmissa lähtöviivoilla kun aletaan katsoa eeposta elokuvan muodossa. Tämä tosiasia onkin luonut ohjaaja Jacksonille juuri sen vaikeimman haasteen.

Tolkienin maailmasta tai hahmoista on turha tässä lähteä löpisemään yhtään enempää. Kyseessä on myyttisiä aineksia sisältävä maailma velhoineen, örkkeineen ja hobitteineen. Trilogian ensimmäinen osa kertoo sormuksen ritareiden matkasta Mordonin maahan jossa sijaitsee ainoa paikka missä voidaan tuhota seurueen hallussa oleva pahuuden voimia omaava sormus. Mukana tarinassa on aineksia niin Odysseijan harharetkistä kuin Kalevalastakin.

Enemmänkin splattertaustan omaava Peter Jackson suoriutuu tehtävästään loistavasti. Lähes mahdottomasta duunista on saatu aikaan komea pläjäys. Vaikka Tolkienin maailma ei olisikaan tuttu tai sen tutustumisesta olisi jo pidemmän aikaa, katsoja on pian lumottu ja pääsee henkilöhahmoihin kiinni leffan edetessä enemmän ja enemmän. Itseasiassa alussa kirmailevat Hobittit ovatkin elokuvan tylsintä seurattavaa. Alun lapsenomainen satumaailma onneksi jää pian taakse ja kun varsinaiset Sormuksen Ritarit pääsevät matkaan on varsinainen seikkailu jo täydessä vauhdissa.

Maisemat ja tapahtumamiljööt ovat henkeäsalpaavia. Taistelukohtaukset komeasti toteutettuja. Henkilöhahmoilla tarinan kannalta on erityisen tärkeä merkitys. Ensimmäinen osa ikäänkuin esittelee hahmoja ja loput selviää ajanmyötä tulevissa osissa...

Näyttelijävalinnat osuvat enemmän kuin nappiin. Vanhat starat McKellen ja Lee sopivat velhohahmoihinsa loistavasti. Varsinainen superstarojen poisjättö ritarien joukosta on varmasti ollut oikea ratkaisu. Tämä elokuva ja sen jatko tulee varmasti luomaan sellaisia. Eri asia on jäävätkö näyttelijät rooliensa vangeiksi. Pahimman uhan alla on silmiään suloisesti pyörittelevä Elijah Wood.

Ohjaaja päätyy tiettyjen tapahtumien ihan turhaan kertaamiseen. Tarinan yksi ydinopetuksista pitää kerrata, samoin kuin sormuksen alkutaipalejaksoissa on eräs kohtaus, jota näytetään pariinkin otteeseen myöhemmin. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan tule pudottamaan pojoja. Vasta useamman katsomiskerran jälkeen tulee leffa kertomaaan varsinaisen tarinansa. Liki kolmetuntisen leffan aikana ei kylläkään pitkästymisestä todellakaan voi puhua.

Taru Sormusten Herrasta -trilogia alkaa Sormuksen Ritarit -aloituksellaan komeasti. On todella mielenkiintoista seurata kuinka tarina tulee kokonaisuutena onnistumaan. On myöskin harmittavaa kuinka tarinan moniulotteisuus jää osalta yleisöstä huomaamatta. Kyseessä on ehdottomasti yksi viime aikojen merkittävimmistä elokuvatapuksista. On siis viimeistäänkin nyt, kun tarinan saa myös elokuvan muodossa, aika sivistää itseään.

Pisteet:
Arvosteltu: 13.08.2002
Katsottu: DVD

Arvostelija

Kustaa
Ylläpitäjä
229 arvostelua