Arviot
Bergmanilla ei ole ollut mielessään mitään muuta kuin Demi & implantit. Tai sitten hän on muuten vain tehnyt sisällöttömän elokuvan.
Striptease-niminen ”elokuva” ilmestyi vuonna 1996. Jotakin leffan tasosta kertoo se, että vuosittain maailman huonoimmat leffat palkitseva Razzie –raati palkitsi leffan kuudessa eri surkeuskategoriassa (mm. huonoin ohjaaja, huonoin naispääosa, huonoin käsikirjoitus). Lisäksi vuonna 2000 leffa valittiin 90-luvun huonoimmaksi elokuvaksi. Joku neropatti on joskus sanonut Stripteasesta ”jos ihan välttämättä on välttämättä nähtävä Demi alastomana, niin kyllä ne […]
Arsi T. Elokolikko
Arvosteltu: 12.01.2005
En oo ikinä oikein digannu Demi Mooresta mutta Striptease on niin erikoinen elokuvatapaus, että pakkohan se oli ennemmin tai myöhemmin omin silmin nähdä. Leffa kahmi ilmestymisaikanaan läjäpäin razzie-palkintoja ja sitä haukuttiin jopa yhdeksi huonoimmista elokuvista koskaan. Täytyy kyllä jälleen kerran todeta tuollaiset väitteet kuten niin monen muunkin vastaavan tapauksen lailla täysin vääriksi. Ilmeisesti nämä kriitikot jotka tällästä skeidaa suoltaa suustaan ei ole aidosti huonoja elokuvia nähnytkään. Siis onhan Striptease huono jos sitä varsinaisesti elokuvana tarkemmin lähtee tarkastelemaan. Siinä on ylinäyttelemistä, paperinohut juoni ja karikatyyrimaisia hahmoja. Leffan huumori on myös vähintäänkin kummallista. Siltikin tämän parissa viihtyy ja itse nautin tästä kalkkunaviihteenä varsin hyvin. Elokuvasta ei oikein osaa sanoa, onko se tehty tosissaan vai onko tekijät tiedostaneet minkälainen lopputulos tästä on tulossa. Ylisiirappiset kohtaukset päähenkilön ja tämän tyttären välillä tai kuin jostain törkykomediasta revitty kongressimies (Burt Reynolds) saa kyllä melkein vedet silmiin. Myös Robert Patrickin esittämä överin lieromainen isäpappa on huvittava ilmestys. Melkein kuin tämä raiskarin olemuksen omaava hahmo olis otettu jostain vanhasta sleazysta grindhouse-leffasta. Leffan välittämä tunnelma on myös niin pahasti epätasapainossa, että se aiheuttaa hämmästystä ja huvitusta moneen kertaan. Hahmotkin on keskenään tosiaan kuin aivan erilaisista leffoista. Edelleenkin silti painotan, että tätä on todella viihdyttävää seurata. Täytyykin olla aika tosikko jotta tän pystyy ryttäämään ihan tosissaan, tai vaihtoehtoisesti täysin ymmärtämätön camp-estetiikkaan ja sen suomaan huumoriin. Eikä Striptease ihan vakavasti puhuttuna edes kriittisesti tarkasteltuna yllä mitenkään mihinkään ”maailman huonoimmat elokuvat” -listalle. Se on ihan liioiteltua. Tää on aivan liian hyvin toteutettu sellaiseen. Turhaa suurentelua ja kriitikoiden paskanjauhamista ollut taas tuo kohina aiheesta.
Hauska ison budjetin kalkkuna josta kuitenkin puuttuu se aito särmä ja syvyys, jota oli samanlaisen kohtelun saaneella Showgirlsillä.