Solaris (2002)

Ohjaaja Steven Soderberghin päiväkirja, pvm se-ja-se. Kappas, Stanislaw Lemin kirjoittama tieteiskirja Solaris… Tästähän on tehty leffa jossain Neukuissa. Hei, mutta minähän teenkin uuden! Semmoisen rauhallisen, missä on paljon nättejä kuvia. Joo! Soitanpa Cameronin Jammulle…
Puhelin soi James Cameronin residenssissä.
JC: Cameronilla, Jimbo luurissa.
SS: Sodenberghin Steveni tässä. Kuule, tehtäiskö remake tosta Stanislaw Lemin Solariksesta?
JC: No, mikäs siinä. Tehdään vaan. Mutta pane siihen vähän vipinää ja ihoa. Se 1970-lukulainen versio on tylsempi kuin mä suihkussa.
SS: Oolrait. Mähän panen… Kenellähän olis tarpeeksi hyvät edellytykset sänkykohtauksiin…?
JC: Natascha McElhone olis kiva nähdä nakuna.
SS: Joo, mäkin haluun. Ja Clooneyn Yrjöllä on kuulemma hyvä arse. Ei sillä, että mä diggaisin siitä erityisesti.
JC: Niinpä. Paa nyt jotain paperille, niin katotaan sitten.
SS: Kreit, mä paan. Joo moi.

Joitakin kuukausia myöhemmin:
Ohjaaja Steven Soderberghin päiväkirja, pvm eräs-toinen. Hyvin menee. Ollaan tänään kuvattu 8 h Natascha McElhonen hymyä. Hiukan se valitti, että leuat väsyy, mutta eiköhän tää tästä silti. Himpura, mä olen ihan täpinöissäni vieläkin siitä juonenkäänteestä, jonka kekkasin. Kun se Lemin kirja on niin tylsä, mä päätin panna tähän juoneen pari tosi jäynää twistiä. Joo. Ja mua on aina kiinnostanu panna ketsuppia kattoon. Sain laittaakin ihan itse, kun mä oon ohjaaja. Muuten, meidän kiintiömusta, se Daviksen Viola, on ihan kiva muija. Vaikka se esittääkin vähän niinku pahista. Ai, hitto. Mun lempipaidassa on ketsuppia.

29.4.2005, Söpön muistiinpanot:
Tämä elokuva on yritetty kirjoittaa nokkelasti. Samalla on unohdettu yleisön älykkyys. Mitä lähemmäksi loppuaan leffa pääsee, sitä epätoivoisemmilta vaikuttavat ohjaaja Soderberghin ratkaisut. Hän keskittyy liikaa epäoleelliseen ja unohtaa totaalisesti ne asiat, jotka Lemin Solariksessa olivat kiinnostavia. Mutta. Onneksi leffassa on sentään aika hieno ääniraita. Päinvastoin kuin Tarkovskin klassikossa, tässä avaruusasemalla on äänensä ja musiikki on miellyttävämpää. Yksi piste menee pelkästään puhallinsoittimille. Pitääpä muistaa ostaa tämän soundtrack…

Pisteet:
Arvosteltu: 29.04.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
633 arvostelua

Solaris nimisen planeetan olosuhteita tutkimaan lähtenyt miehistö kohtaa selittämättömiä tapahtumia ja psykologi Chris Klein (George Clooney) lähetetään hakemaan planeetalle jumittunutta miehistöä takaisin maahan. Klein kohtaa paikan päällä kuitenkin samoja ongelmia kuin muutkin ja huomaa, ettei kotiinpaluu olekaan niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella.

Steven Soderberghin ohjaama ja James Cameronin tuottama Solaris muistuttaa paljon muutama vuosi sitten ilmestynyttä Supernova-leffaa. Solaris sisältää tosin oikeastaan enemmän draamaa kuin scifiä toisin kuin pahasti flopannut Supernova. Hidastempoisen elokuvan tyyli on mysteerimäinen ja pitkälti tästä johtuen mielenkiinto pysyy hyvin yllä alusta loppuun. Vaikka tapahtumia ja toimintaa on vähänlaisesti, onnistuu Soderbergh luomaan leffaan sopivanlaisen "bizarre-fiilingin", jonka ansiosta mysteerin avautumista odottaa malttamattomana. Mystisten scifi-leffojen tapaan sitä kunnon vyyhdin avaamista ei tietenkään kuitenkaan koskaan nähdä ja ratkaisut jäävätkin taas kunkin katsojan oman tulkinnan varaan.

Soderberghin vakionäyttelijä George Clooney pääsee tässä elokuvassa helpolla, sillä yksi-ilmeinen roolihahmo ei paljon näyttelykykyjä testaa. Vaimon roolissa esiintyvä Natascha McElhone tuntuu vain kaunistuvan leffa leffalta ja valloittavan hymyn omaavan englannittaren katselu onkin elokuvan nautinnollisinta antia.

Solaris on ihan katsomisen arvoinen elokuva, mutta mikään mestariteos se ei missään tapauksessa ole. Kaksikon Soderbergh-Cameron tuotokselta moni odottaa varmastikin paljon enemmän kuin mitä Solaris tarjoaa.

Pisteet:
Arvosteltu: 20.05.2004
Katsottu: VHS

Arvostelija

Eetu Nortiainen
Vieras

Solaris tuli katseltua sunnuntaiaamun ratoksi ja tähän ajankohtaan leffa varmasti parhaiten sopiikin. Kyseessä on melko filofinen scifi-pläjäys, jossa pohditaan lähinnä olemisen merkitystä. Täytyy sanoa että vaikka leffaan keskittyi 187 prosenttisesti niin ei se ainakaan täysin auennut. Tämä on taas sitä taidemuotoa josta joko pitää tai sitten ei. Itse en oikein pidä tämän tyyppisistä leffoista. Pläjäyshän perustuu Ukrainalaisen Stanislaw Lemin tieteisnovelliin ja leffa tehtiin jo Neuvostoliitossa 1972, ohjaajana Andrei Tarkovski. En ole kyseistä pläjäystä nähnyt enkä tämän perusteella sitä meinaa katsoa.

Yrittän hahmotella lyhyesti juonikuvion. Psykiatri Chris Kelvin (Clooney) lähetetään mystistä Solaris-tähteä kiertävälle avaruusasemalle ottamaan selvää mitä asemalla on oikein tapahtunut. Asemalla tosiaankin tapahtuu outoja. Ihmisten muistojen pohjalta ilmaantuu kuolleena olleita ihmisiä pohtimaan omaa olemistaan. Toisin sanoen Chrissin vaimo putkahtaa alukselle. Tarinankerronta tapahtuu limittäin muistoissa ja nykyajassa. Vauhti on hidasta ja tylsistymistä ei voi välttää. Visuaalisuus on huippuluokkaa, ei siinä mitään.

Kyseessä ei ole todellakaan kauhua, jännitystä vaan ihan tyylipuhdasta tieteisdraamaa, jossa keskustellaan ja taas keskustellaan. Leffaa saa seurata kyllä todella intensiivisesti, jotta ei tipu juonesta. Eipä juttu jättänyt jälkeensä lopulta mitään muuta kuin ymmyrkäisen suun ja ajatuksen siitä mihin muuhun puolitoistatuntisen olisikaan voinut käyttää. Ei ollut minua varten.

Pisteet:
Arvosteltu: 21.09.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

arska
Ylläpitäjä
647 arvostelua