Sietämätöntä julmuutta (2003)
- Alkuperäinen nimi:
- Intolerable Cruelty
- Tuotantovuosi:
- 2003
- Ohjaajat:
- Ethan Coen, Joel Coen
- Pääosissa:
- Billy Bob Thornton, Catherine Zeta-Jones, Geoffrey Rush, George Clooney
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 110 min
- Genret:
- Komedia, Rikos
Kun narsistinen asianajajaketku (Clooney) joutuu nenäkkäin häikäilemättömän onnenonkijanaikkosen (Zeta-Jones) kanssa, ilmassa saattaa aistia jonkinasteista varautuneisuutta. Avioituminen ei takuulla käväise mielessäkään, mutta ihmeitähän tapahtuu tunnetusti joka päivä. Näiden keplottelijoiden liitto voi merkitä vain paperisotaa ja luottamusnokkelointia.
Ikävä myöntää, mutta Sietämätöntä julmuutta lienee hyvistä hetkistään huolimatta Coen-veljesten toistaiseksi keskinkertaisin tekele. Miekkoset ovat ilmeisesti yrittäneet astua “isoihin” saappaisiin siirtyen indiestä Hollywood-muottiin, ja tämä näkyy miinuksena: persoonallinen kädenjälki on selvästi rajoittunut, vaikka ulkoasu ja dialogi ovatkin taituroiden tuotettua Coen-laatua.
Pinnallisena kertakäyttöhuttuna leffa täyttää paikkansa vallan mainiosti. Se siteeraa kunnioittaen jenkkilän 50-lukulaisia, sukupuolten sotaa humoristisesti käsitteleviä studioleffoja. Esikuvien tasolle ei kuitenkaan ylletä - Vähät rakkaudesta suoriutui samankaltaisessa retrofiilistelyssään huomattavasti sujuvammin. Esimerkiksi lopun rötöstelykohtaus voisi olla sellaisenaan mieluisaakin katseltavaa, mutta tämän leffan maailmaan se ei sovi lainkaan. Jos käsikirjoitus olisikin yhtä hiottu kuin väripaletti, hahmojen kohtalot voisivat hetkauttaa katsojaakin.
Kokonaisuus haiskahtaa veljesten filmografiaan suhteutettuna ilkeästi välityölle, mutta sietämätöntä katsottavaa filkka ei missään nimessä ole. Joillekin oivalluksille hörähtelee varsin kepeästi. Tällaisen harmittoman hassun viihteen muistikuvat kuitenkin katoavat nopeasti, ja siksi Sietämätöntä julmuutta on selkeä pettymys odotuksiin nähden.
Jaahas, että tämmöstä nykyään... Onko tämä edes hyvä elokuva, ja antakaa minun vastata: Ei ole! Elokuva on täydellinen rimanalitus, koska ei ollut mitään mitä sen väitettiin olevan...
Elokuva oli täydellinen rimanalitus juonisössötyksineen ja karmeine vivahteineen. Elokuvan oli tarkoitus olla romanttinen komedia, mutta elokuvasta ei löytynyt mitään romantiikkaa eikä komediaa. Tämän elokuvan katsoin melkein vain ja ainoastaan sen takia, että halusin tietää miten näyttelijät pärjäsivät.
Siispä näytelijöinä toimivat George Clooney (Ocean's eleven, Three kings), Catherine Zeta-Jones (Traffic, Chicago), Billy Bob Thornton (Armageddon, Bandits), Geoffrey Rush (Shakespeare in love, The Pirates of the Caribbean). Näyttelijöinä toimivat siis hyvinkin tunnetut henkilöt, mutta se ei riittänyt pelastamaan elokuvaa. Elokuvasta puuttui varsinainen juoni, ja näyttelijät "häsläsivät" eivätkä onnistuneet missään. Ainut joka onnistui roolissaan oli Billy Bob, joka tuli täydellisenä yllätyksenä minulle. Hän oli ainut joka onnistui roolissaan, ja hän todella pystyi tekemään sen mitä toiset jäivät vaille, eli kehittynyttä näyttelyä. Antakaamme siis raikuvat aplodit Billy Bobille.
Juoni oli tylsänlainen. En jaksa kerrata sitä enää joten lukekaa Iskelan kommentista se osuus. Juoni ei tosiaankaan ollut mikään hyvä, eikä edes huononhyvä niin kuin jotkut elokuvat. Mutta jos kaipaatte jotain kunnon komediaa tai romanttista komediaa valikoikaa hyllystä juuri se toinen mahdollinen vaihtoehto. Älkää sortuko ottamaan tätä elokuvaa...
Ohjaajana toimivat Coenin veljekset, joilta on tullut hyviä elokuvia ennen tätä. Mutta nähtyäni tämän elokuvan petyin todella pahasti. Nyt ei jaksa enää veljesten touhu kiinnostaa. Vielä ilmoittaakseni yksi asia elokuvasta on se, että DVD-version lisämateriaalit olivat todella mitäänsanomattomia, eikä niistä herunut mitään irti. Turhaa toistoa löytyi, ja pilalle menneet otokset oliva neki tyhmiä...Joten annan elokuvalle vaivaiset 1½ tähteä, sillä Billy Bob paransi elokuvaa, mutta mikään muu ei...
nimimerkki: Logain Ablar
Tuli noin vuosi sitten luvattua edellistä Coenien elokuvaa arvostellessa että tämä olisi hieno tekele ja kas perhana, enpä joudu sanojani syömään.
Ensinnäkin, Coenien elokuvista usein ei oikein tiedä mihin genreen ne kuuluisivat. Mies joka ei ollut siellä ei ollut oikein komedia, ei ihan jännärikään vaan jotain siltä väliltä ja paljon muuta. Sama pätee tavallaan tähänkin. Sietämätöntä julmuutta on välillä lähes wanhaa kunnon slapstick-meisinkiä, välillä tragikomediaa ja voisipa kiero ihminen väittää sen olevan oikeussalidraamankin(!?). Hällä oikeastaan väliäkään. Minusta näillä pätkillä pitäisi oikeastaan olla oma genrensä: "The world according to Coen Bros".
George Clooney on huipulla seilaava avioerojuristi joka hankkii sekä itselleen että asiakkailleen huimat hynät avioeroista. Mies ratkoo minkä tahansa avioeron omaksi edukseen, eikun asiakkaan eduksi, mutta tuntee samalla jotain outoa. Tai itseasiassa, huomaa yleensäkin tuntevansa ja sekös miestä arveluttaa. Toinen luottomies Thornton tulee kuvaan mukaan myöhemmin esittäen hillittömän muotokuvan ökyrikkaasta teksasilaisesta. Rouva Michael Douglas taas on uhkea ammattimainen miestennielijä, joka ystävättäriensä kanssa kokoontuu vertailemaan "ansioluetteloitaan".
Noh. Henkilöhahmot ovat jälleen kerran varsin ylilyötyjä, niin naurettavia, että pelkästään niihin tutustuminen naurattaa. Ei mitn uutta sillä rintamalla tosin. Roolit ovat kuitenkin huolella tehdyn tuntuisia ja niiden esittäjät onnistuvat hienosti.
Juonessa ei ole tyypillisiä coenilaisia äkkivääriä mutkia mutta ei toisaalta jankkaavia tylsiä kohtiakaan.
Pistää kyllä miettimään että pitäisikö tehdä avioehtosopimus vaiko ei, sen paperin tiimoilta (ja siihen juonikin aika pitkälti perustuu) käydään monet kahinat. Noiden kohtausten lisäksi pätkä jossa Clooney tilittää elämänsä käännekohtaa juristikohtauksessa aiheutti vakavia naurulihasvaurioita.
Clooney:n ja Catherine Z-J:n väliset kohtaukset ovat varsin hienoa, tuntuu että Clooney sytyttää vastapuoliset vastanäyttelijänsä parhaaseen vetoon aina. Tylsää ei todellakaan ollut. Leffa sopii hyvin vaikka pääntyhjennyshetkeksi jos ei haluta ajatella liian vakavia tai ruveta analysoimaan kuvioita liiaksi.
nimimerkki: Iskela
Arvostelija
Iskela
Vieras























































