Tuli noin vuosi sitten luvattua edellistä Coenien elokuvaa arvostellessa että tämä olisi hieno tekele ja kas perhana, enpä joudu sanojani syömään.
Ensinnäkin, Coenien elokuvista usein ei oikein tiedä mihin genreen ne kuuluisivat. Mies joka ei ollut siellä ei ollut oikein komedia, ei ihan jännärikään vaan jotain siltä väliltä ja paljon muuta. Sama pätee tavallaan tähänkin. Sietämätöntä julmuutta on välillä lähes wanhaa kunnon slapstick-meisinkiä, välillä tragikomediaa ja voisipa kiero ihminen väittää sen olevan oikeussalidraamankin(!?). Hällä oikeastaan väliäkään. Minusta näillä pätkillä pitäisi oikeastaan olla oma genrensä: ”The world according to Coen Bros”.
George Clooney on huipulla seilaava avioerojuristi joka hankkii sekä itselleen että asiakkailleen huimat hynät avioeroista. Mies ratkoo minkä tahansa avioeron omaksi edukseen, eikun asiakkaan eduksi, mutta tuntee samalla jotain outoa. Tai itseasiassa, huomaa yleensäkin tuntevansa ja sekös miestä arveluttaa. Toinen luottomies Thornton tulee kuvaan mukaan myöhemmin esittäen hillittömän muotokuvan ökyrikkaasta teksasilaisesta. Rouva Michael Douglas taas on uhkea ammattimainen miestennielijä, joka ystävättäriensä kanssa kokoontuu vertailemaan ”ansioluetteloitaan”.
Noh. Henkilöhahmot ovat jälleen kerran varsin ylilyötyjä, niin naurettavia, että pelkästään niihin tutustuminen naurattaa. Ei mitn uutta sillä rintamalla tosin. Roolit ovat kuitenkin huolella tehdyn tuntuisia ja niiden esittäjät onnistuvat hienosti.
Juonessa ei ole tyypillisiä coenilaisia äkkivääriä mutkia mutta ei toisaalta jankkaavia tylsiä kohtiakaan.
Pistää kyllä miettimään että pitäisikö tehdä avioehtosopimus vaiko ei, sen paperin tiimoilta (ja siihen juonikin aika pitkälti perustuu) käydään monet kahinat. Noiden kohtausten lisäksi pätkä jossa Clooney tilittää elämänsä käännekohtaa juristikohtauksessa aiheutti vakavia naurulihasvaurioita.
Clooney:n ja Catherine Z-J:n väliset kohtaukset ovat varsin hienoa, tuntuu että Clooney sytyttää vastapuoliset vastanäyttelijänsä parhaaseen vetoon aina. Tylsää ei todellakaan ollut. Leffa sopii hyvin vaikka pääntyhjennyshetkeksi jos ei haluta ajatella liian vakavia tai ruveta analysoimaan kuvioita liiaksi.
nimimerkki: Iskela
