Shiver of the Vampires

Elokuvamaailmassa tulee omalla kohdallani hyvin harvoin vastaan todellisia mammuttipettymyksiä, yleensä kun rainasta pystyy jo kannen perusteella aika vahvasti päättelemään, onko kyseessä minkä tasoista tavaraa. Shiver Of The Vampiresin muovikuoret lupaavat paljon valkosipulikimppuineen ja vaarnoineen, ja tietävät kertoa luvassa olevan "unenomaisen mystistä" menoa "verisellä kauhulla" kruunattuna. Pitääkin myöntää, että olenkin halunut nähdä elokuvan siitä asti, kun siihen jokunen kuukausi takaperin ensimmäistä kertaa erään nettikaupan mainoksen myötä törmäsin.

Leffan juoni kertoo yksinkertaisesti vastavihitystä pariskunnasta, joka matkustaa morsiammen maaseudulla vanhassa linnassa asuvien serkkujen luokse visiitille huomatakseen näiden käyttäytyvän oudosti, liiankin oudosti... Pian serkkupoikien pitkähampaisuudesta ei ole enää epäilystä kummallakaan, ja sulhasherra Antoine (Jean-Marie Durand) joutuu keskittämään kaikki voimavaransa estääkseen verenimijöiden pirulliset suunnitelmat vaimonsa Islan (Sandra Julien) muuttamisesta kaltaisekseen yön kulkijaksi.

En pysty suoraan sanoen käsittämään, mistä Jean Rollinin hehkutetut ohjaajan lahjat oikein ovat sen suitsusuksensa keränneet. Kyseinen työ kun on jotain niin olematonta, kamera lähinnä pysyy paikoillaan ja kuvaa tapahtumia ilman pienintäkään yllätyksellisyyttä, mikäli paria hyvää kameralle puhumiskohtausta ja yhtä kuvakulman ylösalaisin kääntämistä ei nyt lukuun oteta. Myöskin tuo kovasti markkinoitu ohjaajan rakentama unenomainen tunnelma loistaa täysin poissaolollaan, oikeastaan suomeksi sanottuna Shiver Of The Vampiresista ei löydä sekunttiakaan pienintäkään merkkiä minkäänlaisesta tunnelmallisuudesta. Muutama ok värien käyttö ja siinä kaikki! Mitä pelleilyä tämä oikein on olevinaan?

Ja kun ollaan alettu takakannen kehuja ja iskulauseita suomimaan, niin jatketaanpa sitten sillä samalla radalla. Ensiksikin elokuvan veripisarat voi laskea käytännössä yhden käden sormilla, ja nekin harvat ovat kuolleen linnun päältä valuvien ja perhanan epäaidon näköisten verivanojen sekä kahden kaulaa koristavan punaisen pisaran tasoista tapahtumaa kannen vaarnan veren läiskyessä lävistämien sydämien loistaessa poissaolollaan pohjantähden lailla. Ja kauhu! Se ken tietää mistä ihmeen kauhusta tämän tekeleen kohdalla on kyse, olkoon niin ystävällinen ja minulle Buddhan valaistuksen suokoon, Vampyyrin Väristykset kun ei onnistunut saati sitten edes yrittänyt missään välissä pienintäkään jännitystä kuvioihin tuoda, kun taas tylsyydestä sekä turhautuneisuudesta ei piru periköön todellakaan tingitty. Ei elokuvaa voida myydä kauhuna sen varjolla, että pääosissa parvi vampyyreitä (vailla kulmahampaita) heiluisikin.

Musiikki ei ole huonoa, mutta surkeasti se on kohtauksia varten valittu, ja sopii katseltavaan tilanteeseen ainoastaan kuollut lintu-osiossa. Suurin ongelma lienee se, että renkutukset ovat pääasiassa jonkin sortin rauhaisaa rokkia, jota en itse yhdistäisi vampyyreiden kanssa samoihin kuvioihin auringonvaloa paremmin sopivaksi, ja tämä seikka syökin sitten tunnelman rippeet sellaisella ruokahalulla kuin viikon olisi nälässä ollut. Näyttelykin on surkeaa, hahmot naurettavasti kirjoitettuja, porukka ottaa rennosti kaappikelloista puskevat valkosipuliallergikot ja kryptassa serkujen seivästämät neidot kuin tällaisiin törmäisi about joka kerta kadulla viikonloppuostoksille mennessä, eikä tätä narrinhatusta revittyä kokonaisuutta tosiaankaan pelasta äärimmäisen teatraalinen ja typerä dialogi, joka hakee kammottavuudessaan vertaistaan vain leffan miesten vaateparsille.

Shiver Of The Vampires on itselleni ehdottomasti vuoden sisällä katsomistani elokuvista suurin pettymys ja todella pitkäveteinen tekele, jolla ei tunnu olevan edes intoa tarjota kuin lähes joka toisessa kohtauksessa ilman sen kummempaa syytä hengailevia alastomia naisia. Kaikin mokomin, moinen voisikin muuten olla ihan miellyttävää, mutta oikeastaan jos tälläistä toimintaa haluaisin silmieni iloksi suoda, taitaisin kyllä ennemmin esimerkiksi internetin ihmeelliseen maailmaan sukeltaa, eipähän katoaisi kahdeksaa euroa ja reilua 90 minuuttia elämästäni hukkaan kuin neula heinäsuopaan. Eipä tämä elämäni ensimmäinen katsastamani Rollinin elokuva tosiaan siis pisteitä kotiin vienyt, ja sen verran karvaan maun suuhuni jätti, että harkitsen kyllä vielä kolmannenkin kerran ennen kuin kaverilta enempää filmejä alan ilokseni lunastamaan. Käytä tähän tekeleeseen törmätessäsi niitä ristiä ja vaarnaa, säästyt paljolta pahalta.

Pisteet:
Arvosteltu: 25.08.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

kurkkuharja
Käyttäjä
34 arvostelua