Secretary (2002)
- Tuotantovuosi:
- 2002
- Ohjaajat:
- Steven Shainberg
- Pääosissa:
- James Spader, Maggie Gyllenhaal
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 104 min
- Genret:
- Komedia, Draama
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (23):
Oma pikatuomio
Tshhhhhhhhh... on ääni, joka lähtee, kun heitetään vettä saunan kiukaalle. Samanlaiseen äänen voi melkein kuulla, kun katsoo Secretary elokuvan pääparia Maggie Gyllenhaalia ja James Spaderia yhdessä tässä vähän vinoutuneessa, mutta aivan ihanassa elokuvassa. Kunnollinen ruudun läpi tunkeva kemia hahmojen välillä on erittäin virkistävä poikkeus nykypäivänä.
Secretary on tyylikäs ja eroottinen paketti. Vaikka elokuvassa käsitellään muun muassa sadomasokismia aiheella ei retostella. Se onkin elokuvan valttikortti. On ymmärretty, että mitä vähemmän näytetään, sitä suurempi vaikutus sillä on katsojan reaktioon. Jännite pysyy alusta loppuun asti.
Elokuvan alussa nuori tyttö, Lee Holloway (Gyllenhaal) pääsee pois mielisairaalasta. Hänellä on ollut taipumusta viiltelyyn ja yhden kerran veitsi lipesi turhankin syvälle, jolloin perhe päätti laittaa hänet hoitoon. Nyt sairaalareissu on ohi ja tytön pitäisi olla kunnossa.
Lee haluaa itsenäistyä ja päätyy suorittamaan sihteerin ammattitutkinnon. Sen jälkeen onkin vuorossa sopivan työpaikan etsiminen. Lehdestä löytyy avoin toimi, joka herättää kiinnostuksen. Herra E.Edward Grey (Spader) hakee sihteeriä pieneen lakitoimistoonsa. Haastattelussa Herra Grey kuitenkin painottaa Lee’lle että työ on varmasti tylsää, mutta se ei nuorta naista haittaa ja hän saa paikan.
Herra Grey on suorapuheinen mies, ja kertoo Lee’lle mitä on mieltä tytön työasusta sekä jostain pahoista tavoista. Toinen asia on Herra Greyn suhtautuminen kirjoitusvirheisiin- hän ei voi sietää niitä, vaan haluaa antaa palautetta. Tästä alkaa hyvin erikoinen suhde nuoren sihteerin ja asianajajan välillä.
Maggie Gyllenhaal on mahtava. Hän on varmasti miettinyt jokaisen jalan heilautuksen ja kasvonvärähdyksen erikseen, tätä roolia tehdessään. Leen hahmo muuttuu matkan varrella, mutta Gyllenhaal tulkitsee sen erittäin uskottavasti. James Spader, joka ei vielä tähän mennessä ollut ehtinyt pönäköityä on todella seksikäs ja kuin tehty tätä roolia varten. Tulee mieleen miehen leffat ajalta kun hän oli kuumaakin kuumempi seksisymboli.
Vaikka Secretaryssä on eroottinen vire päällä se kuitenkin kertoo myös rakkaudesta ja turvallisuuden tunteen etsimisestä. Elokuvan sanoma liittyy myös siihen, että tietääkseen mistä oikeasti pitää, täytyy tuntea itsensä. Sekä siitä, että muita ei voi pyyteettömästi rakastaa, ennen kuin hyväksyy itsensä. Tämänkin kaiken Secretary kertoo kuitenkin hieman erilaisella tavalla, ja kaikkein vähiten kornisti.
Pisteet:
Arvosteltu: 19.12.2008
Katsottu: Kotona
Romanttista draamakomediaa ei ole viety yhtä kauaksi normipuitteista kuin mitä Steven Shainbergin Secretary-leffassa viedään. Kun ko. lajityypin peruselokuvassa X kaksi virheettömän ihon omaavaa nuorta suutelee kuutamon alla heleän musiikin soidessa ja rakastelee hidastetuissa otoksissa, niin Secretaryssä soi Leonard Cohen ja kaksi pahasti häilyvää paikkailee sielujaan toimistossa BDSM-leikkien avulla.
Secretary – Sihteeri noteerattiin jo julkaisemisvuonna 2002 palkintoraadeissa korkealle, joskin – täysin ansiosta – lähinnä Maggie Gyllenhaalin valtavan antaumuksellisen roolisuorituksen takia. Gyllenhaal on elokuvan Lee, nuori tyttö, jonka mieli on järkkynyt – ei vähiten epävakaiden perhetaustojen takia – ja siksi eloon kuuluvat niin reissu parantolaan kuin pakkomielle itsensä viiltelyyn. Varsinkin alkumetreillä, vielä etsiessään itseään ja ennen päätymistä pakkomielteiseen nautinnon, mutta myös rakkauden, metsästykseen, Maggie tuo ruudulle mitä rikkonaisimman, mutta kertakaikkisen voimakkaan hahmon. Ja siinä missä elokuva jatkossa alkaa huojua kunnianhimoisissa raameissaan tarinan tiivistyessä Gyllenhaaleista vähemmän kuuluisa pitää taakkaa harteillaan. Monta laimeampaa roolisuoritusta unohtuu tällaisen työn myötä.
Sihteerin ongelma on siinä, että kun se yrittää virittää kolmiodraamaa osittain lapsen tasolla olevan ja naiseutta itsestään etsivän naisen, ja sadistisen, mutta kuitenkin hyväsydämisen, pomolurjuksen sekä Leen surkuhupaisan lapsuudenystävän välille, niin jotenkin itse rakkaus tuntuu unohtuvan. Ei haittaa toki tippaakaan, että pisimmät siirappikohtaukset on leikelty pois, mutta se kuinka simppelisti fetissiin uppoaminen elokuvassa kelpaa, ei vain tilapäiseksi, vaan vahvemmaksi ratkaisuksi kaiken kannalta, tuntuu oudolta. Toisaalta tämä mustan komedian, puhuttelevan draaman ja (ei-niin-)kummajaisten rakkaustarinan määritelmät täyttyvät näinkin. Eikä meno myöskään sorru pelkän pornoilun puolelle.
Sihteeri on kaksijakoinen tarina, upealla alkupuoliskolla James Spaderin ja Maggien välillä oikeasti kipinöi harvinaisen kieroutuneella tavalla ja mahdollisuuksia vaikka millaiseen ilotteluun piis(k)aa. Mutta mitä pidemmälle ratkaisussa päädytään, sitä lähempänä elokuva on kultaista keskitietä. Suojakilpien murruttua, ujouden verhojen laskeuduttua, muutamien naurujen jälkeen (etenkin Lostin Daniel Faradayna paremmin tunnettu J. Davies kähisee ja kommeltaa onnistuneesta taustalla, Gyllenhaal puolestaan on sekä komedienne, tunteiden tulkki että harhailija) ja ”leffanmittaisen terapiaistunnon” päätyttyä olo on lievästi pettynyt. Sinänsä Leelle olennainen perhekuvio tuntuu jäävän pintaraapaisuksi ja itse loppuratkaisun osalta mennään jotenkin matalalta. Noh, ainakin vinksahtaneen kiva leffapahanen kertoo sen, että oman rauhan voi löytää vaikka kipupisteiden kautta.
Pisteet:
Arvosteltu: 29.07.2008
Katsottu: Kotona
Hermoromahduksen kokenut nainen, Lee pääsee sairaalasta kotiin ja tahto olisi elämään normaalia elämää. Nainen hankkii konekirjoitustaidot ja suorittaakin kurssin loistavin arvosanoin. Lee haluaa sihteeriksi ja paikkojakin tuntuu olevan tarjolla. Hän päätyy töihin Peter -nimisen asianajajan sihteeriksi.
Kaikki on taas kohtuullisen normaalia kunnes työhomma menee siihen että dominoiva työnantaja päätyy läpsyttelemään kehonsa viiltelyyn taipuvaisen Leen takapuolta tämän oikolukiessa ääneen väärin kirjoittamaansa dokumenttia. Tästä seuraakin erinäisiä alistusleikkejä työpaikalla, jossa molemmat osapuolet ovat mukana täysin rinnoin. Juonessa on toki muutakin, mutta päänuora kulkee läpsyttelytyylisissä leikeissä.
Kyseessähän ei ole mikään pornoleffa vaikka erotiikkaa tihkuu yltäkyllin. Jos odotat jotain todella rivoa niin ne on kokonaan eri filmit joita kannattaa katsoa. Pläjäyksessä käsitellään enemmän valtaa ja alistamista eli tietynlaisista s/m -leikeistähän tässä on kysymys. Mitään nahkaruoska-showta ei leffassa kuitenkaan nähdä vaan enemmänkin puhdasta simputtamista.
Kieltämättä leffa on hiukan omituinen, mutta itseäni tarina miellytti erilaisuudellaan ja tyylikkyydellään.
Pisteet:
Arvosteltu: 28.05.2003
Katsottu: DVD
