Rocky Horror Picture Show (1975)
- Tuotantovuosi:
- 1975
- Ohjaajat:
- Jim Sharman
- Käsikirjoittajat:
- Jim Sharman, Richard O'Brien
- Pääosissa:
- Barry Bostwick, Charles Gray, Jonathan Adams, Meat Loaf, Nell Campbell, Patricia Quinn, Peter Hinwood, Richad O'Brien, Susan Sarandon, Tim Curry
- Maat:
- USA, Iso-Britannia
- Kielet:
- englanti
- Pituus:
- 100 min
- Genret:
- Komedia, Kauhu, Musikaali
Keskiarvo
Arvostelut (4): 
Pikatuomiot (208): 
Oma pikatuomio
Kaikkien kulttileffojen kulttileffa, The Rocky Horror Picture Show otti suuren askeleen lähemmäs minua kun silmieni eteen sattui tämän sivun arvostelut. Suuri etsintä lähti heti päälle ja kohtahan se DVD löytyikin Anttilan alennuskorista pilkkahintaan.
Elokuvan tarina on melko yksinkertainen, nuoripari lähtee tapaamaan vanhaa opettajaansa, mutta rengas puhkeaa ja he joutuvat astumaan sisään synkkään kartanoon kysymään puhelinta, mutta se ei jääkkään siihen, koska taloa asuttavat oudot Transexuaali-nimisen planeetan asukkaat, jotka eivät mielellään laske heitä seurastaan. Heidän johtajansa, transvestiitti Frank-N-Furter onnistuu luomaan täydellisen miehen, nimeltään Rocky, joka myös pääsee sekoittamaan nuorenparin päätä. Parisuhde joutuu koetukselle niin Rockyn kuin Frankinkin takia.
Elokuva on musikaali. Sen vahva tekiä on siis musiikki. Ja se elokuvassa on kertakaikkiaan niin kunnossa kuin vain voi olla. Elokuva sisältää suorastaan loistavaa musiikkia kaikkine Rock'n'Roll kunnian osoituksineen. Parhaita ovat ehdottomasti menobiisit, mutta kyllä herkätkin saavat peukun pystyyn.
Näyttelijätkin tekevät hyvää työtä ja Tim Curry on täydellisen ällöttävän ja inhottavan viehättävä. Elokuvassa vain vähän aikaa vieraileva Meatloaf on kyllä täyttä rautaa hänkin.
Elokuva on hyväntuulinen ja menevä. Tanssikohtaukset suorastaan vetävät ylös sohvalta ja vartalo vatkaa melkein itsestään Time Warpin aina uudestaan ja uudestaan. Elokuva on tulvillaan viittauksia ja irvailua vanhoihin kauhu- ja sci-fi -leffoihin unohtamatta Champ-huumoria ja itseirooniaa. Elokuva ei varsinaisesti ole mikään naurupommi, mutta hyväntuulinen senkin edestä. Tämän katsoo yhä uudelleen ja uudelleen... eikä yhtään ihmetytä, miksi tätä palvotaan.
Kahden DVD:n 25 vuotisjulkaisu on ihan OK ja ääniraita ja kuva ovat kohdallaan, mutta lauluja ei sitten ole viitsitty tekstittää, mikä on järkyttävän väärin kun tämä on kuitenkin musikaali. Ensimmäisen levyn extroina löytyvät kommenttiraidat ja "Teatteri elämys" -vaihtoehto, joka valikoitujen kohtausten aikana hyppää elokuvasta teattereihin muiden Rocky-fanien joukkoon ja antaa vaikutelman niinkuin olisi siellä näkemässä kaikki valkokankaan edessä tanssivat heebot ja popkornia rankasti heittelevät katsojat. Tämä kuulostaa paremmalta kuin se onkaan, koska näiden kohtausten aikana äänenlaatu on suorastaan sukasta ja mitä ihmeen järkeä siinä on, että sama kohtaus näytetään sitten uudestaan oikeana versiona? Tuo extra oli pieni pettymys, mutta ihan kiva kuitenkin. Lisäksi löytyy vielä tekstitys vaihtoehto niille, jotka haluavat ampua vesipyssyllä ja huutaa oikeaan aikaan. Kakkoslevyn extrat ovat varsin mitään sanomattomia, niitä ei ole tekstitetty eikä niistä varsinaisesti löydy !mitään kovin kiinnostavaa.
Suosittelen kaikille musikaalin ystäville, "hepelefriikeille", gooteille, Champ-huumorin ystäville ja niille kaikille, joilla riitää huumorin tajua transujen keikistelyä katsellessa. Taitaapa olla viimevuosisadan parhaimpia musikaaleja ja ehdotonta kulttikamaa. Minä pidin ja tosi paljon.
nimimerkki: Sano mitä sanot
Pisteet:
Arvosteltu: 11.06.2005
Katsottu: DVD
Jim Sharmanin Rocky Horror Picture Show jos jokin on kulttielokuva. Aluksi teatterilevityksessä totaalisesti flopanneesta musikaalista on kasvanut vuosien myötä pienen joukon intensiivisesti palvoma tapaus. Mutta ainakin tällä osastolla homma osoittautui pieneksi pettymykseksi: sukkanauhoissa keikistelevät näyttelijät aiheuttivat lähinnä pahoinvointia, camp-huumori pysyi liian sameana ja kehuttu soundtrackin jäi usean modernimman teoksen jalkoihin.
RHPS on täynnä paljasta pintaa – niin naisten kuin miestenkin. Etunenässä itseään esittelee Tim Curry, joka vielä nuoruuden innolla stepatessaan/hoilatessaan ei ärsytä valtavasti - jonkin verran silti. Nuori Susan Sarandon kulkee vähissä vaatteissa Ohion pimeässä yössä ja ihmettelee transeksuaalilaisten outoa käytöstä lauleskellen. Välillä kovinkin innokkaasti.
“Touch-a touch-a touch-a touch me
I wanna be dirty
Chill me, thrill me, fulfill me
Creature of the night!”
Erinäiset viittaukset vanhoihin science fiction –pätkiin tarttuivat välillä simmuun, mutta pääosin silmään hiipi turtumus leffaa kohtaan ja näppäryys vilahti ohi silmien. Richard O’Brienin näytelmään pohjautuva stoori on todellinen friikkishow, jonka katsomista päivänvalossa ei kannata edes harkita. Pimeydessä ja mieluusti todella väsyneenä homma uppoaa paremmin.
Kauhua elokuvassa ei suoranaisesti ole. Viittaukset muinaisten kauhuleffojen setteihin yms. ovat toki mukana, mutta vauhdikkaan musikaalin puolelta raina suurimman voimansa repii. Wanhan kunnon Meat Loafin ensimmäinen iso valkokangasrooli (ja Hot Patootie –viisu) lämmittää eniten transuasujen vaivaamaa mieltä.
Rocky Horror Picture Show ei saa yhtään kulttipistettä (eipä niitä muillekaan jaella), vaan sen mitä se onnistui kahdella katseluyrityksellä keräämään. Hienoa, että jotkut katsovat tällaista menoa vaikka sukkanauhojen & sukkisten kera ja popcornia innokkaasti viskoen, mutta täällä suunnalla meni nyt yli hilseen. Musikaalien ystävät, goottivaikutteista elämänvoimaa löytäneet ja hepenefriikit, tässä on teille leffaa kerrakseen. Arsi vetäytyy takavasemmalle.
Pisteet:
Arvosteltu: 23.05.2005
Katsottu: VHS
Nuoripari Brad (Bostwick) ja Janet (Sarandon) ajautuvat synkkänä ja myrskyisenä yönä mystiseen linnaan, missä he kohtaavat mitä eriskummallisinta väkeä. Heidän tarkoituksenaan oli vain lainata puhelinta, mutta Transseksuaali-planeetan asukit eivät kovin helpolla päästäkään vieraitaan lähtemään.
Brad ja Janet tutustuvat aivan loistavan Tim Curryn esittämään, meikkiin ja sukkanauhoihin sonnustautuneeseen transvestiitti Frank-N-Furteriin, tämän lihaksikkaaseen luomukseen Rocky Horroriin (Hinwood), omituiseen palvelusväkeen sekä muihinkin kummiin hahmoihin. Kaiken lisäksi porukka puhkeaa vähän väliä lauleskelemaan hassuja laulujaan. Todellinen rajaton eroottinen painajainen.
Hauska käsikirjoitus ja loistava musiikki ovat Richard O?Brienin (alias Riff Raff) käsialaa. Leffa suorastaan pursuaa huvittavia kohtauksia, camp-huumoria, viittauksia sci-fi- ja kauhuelokuviin sekä hauskoja ja mukaansatempaavia biisejä.
Alun perin teatteriin tehty Rocky Horror Picture Show toimii elokuvanakin kiitettävän hyvin ja siitä onkin muodostunut eräänlainen ilmiö: elokuvateattereissa fanit katsovat sitä leffan hahmoiksi pukeutuneina, laulavat ja tanssivat mukana, heittelevät tavaroita ruudulle ja osallistuvat elokuvan hahmojen keskusteluun. Kotiteatterissakin RHPS viihdyttää ihan urakalla ja puolessatoista tunnissa ei pahemmin ehdi pitkästyä.
nimimerkki: Bubble Gun
Pisteet:
Arvosteltu: 03.01.2005
Katsottu: DVD
Don't dream it, be it... Rakastettava camp-raina, jossa Transseksuaalin (planeetta) alienit kaappaavat hyveellisen nuorenparin (Sarandon & Bostwick)ilonpitoonsa synkkänä ja myrskyisenä yönä. Eli kauhua ja sci-fiä. Väki on myös hanakkaa laulamaan, joten musikaaliksikin tätä irvailua voisi nimittää. 
Alkuperäisen "yleisö mukaan menoon" -lavamusikaalin tähti Tim Curry esittää myös tässä pääalien Frank-N-Furteria ja loistaa kirkkaammin kuin luomistyönsä, Rocky Horrorin (Peter Hinwood), kultaiset alkkarit.
Suositellaan katsottavaksi pimeään aikaan pienessä hiprakassa vessapaperin ja hyvien ystävien kanssa.
Pisteet:
Arvosteltu: 29.06.2002
Katsottu: Kotona
