Ritarin tarina (2001)
- Alkuperäinen nimi:
- A Knight's Tale
- Tuotantovuosi:
- 2001
- Ohjaajat:
- Brian Helgeland
- Käsikirjoittajat:
- Brian Helgeland
- Pääosissa:
- Heath Ledger, Mark Addy, Rufys Sewell
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 127 min
- Genret:
- Komedia, Toiminta, Seikkailu
Kas, jos ritarilla on tarina, ja se on kerrottava ajanmukaisin maustein, niin miksei ritaria silloin laitettaisi ratsun selkään taistelemaan komedian saranat huonosti öljyttyinä ja Queenin We will rock you taustalla rokaten.
Ottaen huomioon, että ohjaajakäsikirjoittaja Helgeland on taikonut käsikirjoituksia loistoelokuviin kuten Menneisyyden ote tai L.A. Confidental, niin Ritarin tarina kyllä ratsastelee tasaisilla teillä. Jopa junnaa paikallaan, syvempää otetta saamatta. Ryhmällä itsellään on kai ollut hauskaa peitset ojossa seikkaillessaan, mutta tämä riemu ei roiskahda ruudulle asti.
Helgelandin huima kontrastinen idea on siis ollut yhdistää muinoinen ritarimeno samanaikaisesti Rocky-henkiseksi nousuksi, satiiriksi nykyaikojen urheilutapahtumakäytöksistä ja vielä komediaseikkailuksi niin, että taustalla soi vain nykyaikainen rock. Idea vaikuttaa kunnianhimoiselta, mutta toteutus näyttää loppupeleissä elikkä finaalissa vain yhdeltä tusinaseikkailulta tusinaseikkailujen loppumattomassa virrassa. Lennokas musa- ja näyttelijävalintalinja joka tapauksessa poiki nipun MTV Movie Awards –ehdokkuuksia. Mm. komeimmasta suutelointikohtauksesta. Huomatkaa kirjaimien lievä ironinen kallistuma.
Puvustuksen aikahypyissä ja ristiriidoissa on hieman pointtia (ts. pointittomuutta, jota Helgeland lienee halunnut), ja muutama kohtaus jopa vääntää huulia hymyyn, mutta auttamattomasti Ritarin tarina on leffa, jonka unohtaa hetkessä kokonaan. Yhden illan hauskanpito, jos näin sallittaneen sanoa. Satiiri sykkii hetken, mutta siinäpä se sitten onkin. Jo castingin ja seikkailuhengen vuoksi voisi silti olettaa naiskatsojan tykästyvän ritareiden peitsitaisteluihin paljon innokkaammin.
Ritarin tarina tykittää ruutuun 1300-lukua säestettynä 70-80 -luvun brittirockmusalla. Jo pläjäyksen alku pistää pienen ihmetysvaihteen silmään sillä turnajaisten yleisö jammaa Queenin "We will rock you" -biisin tahdissa. Jotain omituisen erilaista on luvassa verrattuna nähtyihin ajan kuvauksiin. Ajan henki on tottakai ristiriidassa, mutta mikään parituntinen musavideo ei homma toki onneksi ole. Tämä musiikin käyttö ja joihinkin rooleihin mukaan upotettu satunnainen rock-kukkoilu antaa hommaan kuitenkin mukavan oman pikantin säväyksen.
Tarinassahan äijät viillettää peitsi tanassa. Aseenkantaja pukeutuu ritariksi ja alkaa osallistua turnajaisiin kun tämän pomo kuolee puunjuureen päiväunillansa. Kun turnajaisiin osallistuakseen tarvitsee olla aatelinen niin sitten väärennetään paperit. William Thatcher, feikkiritari saa mukaansa hyvin sekalaisen seurakunnan huoltojoukokseen. Joukkio koostuu jollain tavalla hyljeksityistä yksilöistä ja kun Williamkaan ei ole oikea ritari niin teryleenikansa tykkää ja Arskakin kuuluu kyllä heihin.
Ritarin tarina on kiva, huumoripitoinen ja rehellisen kliseinen stoori. Leffan pääväittämänä on se että jos uskoo itseensä sekä on rehti ja reilu niin kaikki on mahdollista. Papereilla ja sukutodistuksilla ei ole mitään merkitystä kun oikeat pelit alkaa. Tätä väittämää on kiva soveltaa nykyaikaan ja hienointahan se menestyminen onkin omilla kyvyillään ilman papukaijanmerkkejä.
Miksi pahojen ritarien pitää pukeutua mustaan haarniskaan ja ratsastaa mustalla hevosella? Miksi naisten pitää laittaa aina miehen pää sekaisin? Miksi niin monissa jonkintyyppistä kamppailulajia kuvaavissa leffoissa pitää loppu olla tyyliä Rocky Balboa?... Ritarin tarina on jokatapauksessa niitä harvinaisia juttuja jotka jättävät oikeasti hyvän olontunteen päälle.























































