Resident Evil: Apocalypse (2004)
- Tuotantovuosi:
- 2004
- Ohjaajat:
- Alexander Witt
- Pääosissa:
- Milla Jovovich, Oded Fehr, Sienna Guillory
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 95 min
- Genret:
- Toiminta, Kauhu, Sci-fi
- Elokuvasarja:
- Resident Evil, Resident Evil: Apocalypse, Resident Evil: Tuho
Resident Evil Apocalypse jatkaa siitä mihin aikaisempi elokuva jäi. Tällä kertaa vain T-virus on jo ehtinyt levitä kaupunkiin. Kaupunkia evakuoidaan. Jälleen kerran näemme zombeja ja ties mitä ihmeellisempiä ölliäisiä, jotka yrittävät teurastaa eloon jääneitä ihmisiä keinolla millä hyvänsä. Mukana on myös paljon tuttuja hahmoja Resident Evil 3-pelistä. Tietysti päähahmo Alice on kanssa mukana.
Tätä elokuvaa katsottaessa tulee väkisinkin mieleen, että mitä pahaa Resident Evil pelisarja on tehnyt elokuvan käsikirjoittajalle, Paul W.S. Andersonille. Miksi hänen pitää tällä tavalla raiskata hyvät pelit niin perusteellisesti? Resident Evil Apocalypse on täynnä action-klisheitä ja turhaa ylimääräistä roskaa, jotka olisi voinut yhtä hyvin jättää poiskin. Esimerkki turhasta on päähahmo Alice (Milla Jovovich), joka kuuluu leffan turhimpiin jä ärsyttävimpiin hahmoihin. En tiedä johtuuko Alicen ärsyttävyys siitä, että Milla Jovovichilla ei riitä näyttelijänlahjoja tai asennetta esittää kylmää kovista, joka saapuu paikalle aina pyssyt paukkuen. Jossain vaiheessa alkaakin jo toivoa, että zombie tulisi nurkan takaa ja pistelisi Alicen poskeensa, jotta pääsisimme siitäkin riesasta eroon.
Isona miinuksena vielä mainittakoon elokuvan kamala leikkaustyö. "Taistelukohtauksissa" kamerakulma vaihtelee jatkuvasti sinne tänne, minne sattuu ja liian nopealla tempolla, joka tekee taistelukohtauksista sellaista huttua, että pahaa tekee! Leikkaaja sietäisi saada potkut tuosta hyvästä. Luulisi, että kameratelineenä olisi täydessä toiminnassa oleva maalisekoitin tai kuvaaja sairastaisi erittäin pahaa Parkinsonin tautia.
Resident Evil Apocalypsen hyvä puoli oli hyvän asenteen omaava rääväsuu L.J (Mike Epps), jonka välikommentit olivat muistamisen arvoisia. Myös Jillin (Sienna Guillory) esittely oli elokuvan alussa huvittavaa. Ei siksi, että hän olisi ollut hauska vaan siksi, että hänestä tehtiin "ylikova".
RE-faneille: Jos aioitte katsoa tämän elokuvan niin minulla on parempi idea: Älkää katsoko! Elokuvassa jompikumpi mättää ja pahasti: Joko pieni budjetti tai Paul W.S. Anderson. (veikkaan viimeistä)
Miinukset: Liikaa Stallone/Schwarzeneggermäisiä toimintaklisheitä, liikaa sci-fi -tyylistä sontaa, liikaa puutteita peleihin nähden, Alice, amatöörimäiset kuvakulmanvaihdokset.
Plussat: L.J ja hänen kommenttinsa, joskus elokuvassa jopa hätkähti, edellistä elokuvaa parempi näyttelijätyö.
nimimerkki: Gustav Graves
Arvostelija
Gustav Graves
Vieras
Aikoinaan Playstationille ilmestynyt Resident Evil on yksi parhaimmista peleistä mitä olen ikinä pelannut. Elokuvaversiota kyseisestä pelistä saatiin odotella muutaman vuoden ajan, ja sitten kun se viimein saatiin purkitettua, tulos oli ikävä kyllä jotain aivan muuta kuin olisi odottanut näkevänsä. Nyt ollaan venytty jo sarjan toiseen osaan, joka ei pistä yhtään sen paremmaksi kuin ensimmäinen elokuva, päinvastoin. Suunta on suoraan alaspäin ja Resident Evil: Apocalypse nimellä varustettu kauhuseikkailu tekee kaiken jopa huonommin kuin edeltäjänsä.
Leffan tarina pohjautuu aika pitkälti ykkösosan tapahtumiin. Hommaa jatketaan miltei suoraan siitä, mihin ykkönen loppui. Maanalainen ja moderni kompleksi on vanha juttu jo, ja tapahtumat on siirretty astetta hieman isompiin ympyröihin, nimittäin lähistöllä sijaitsevaan suurkaupunkiin. Tapahtumapaikkana toimiva Raccoon City on joutunut sekasorron valtaan vaarallisen viruksen päästyä nyt vaihteeksi ihmisten ilmoille, leffan selkeänä pääpahiksena esiteltävän Umbrella-yhtiön toilailujen seurauksena. Pizzanaamaiset zombiet vaeltelevat kaupungin kaduilla etsien seuraavia uhrejaan ja eloonjääneet yrittävät selvitä uhkaavista tilanteista kaikin mahdollisin keinoin. Täysi kaaos on päällä ja kaupunki on vikaan menneen evakuoinnin jälkeen eristetty jyhkeän suojamuurin avulla, päällimmäisenä tarkoituksena ilmeisesti estää viruksen leviäminen ja niin edespäin. Tällä välin ykkösosan hehkeä päähahmo Alice (Milla Jovovich) heräilee torkuiltaan pahamaineisen Umbrella-yhtiön laboratoriosta ja lähtee tarkastelemaan ympäristöä saaden samalla tietää kaupungissa vallitsevan tilanteen. Pienten tutkimusretkien myötä remmiin tarttuu muun muassa parisen kappaletta ihan aitoja pelisarjasta tuttuja hahmoja, Jill Valentinen (Sienna Guillory) ja Carlos Olivieran (Oded Fehr) muodossa. Selviytymistarina alkaa hahmottua ja tavoitteena porukalla olisi selvitä hengissä ulos mahdollisimman vähin vammoin kaupungista, mutta eipä se urakka tietenkään ongelmitta suju. Umbrella-yhtiön uusin luomus, rankasti aseistettu ja erittäin veikeä monsteri nimeltä Nemesis päästetään myös mellastamaan Raccoon Cityssä ja sitten mennään niin että kolisee.
Ohjaajanpenkiltä syrjäytetty Paul Anderson on tällä kertaa hoidellut käsikirjoittajan hommat ja tämän korvaajaksi on pestattu tuntematon suuruus nimeltä Alexander Witt. Itse asiassa leffan heikoin lenkki on nimenomaan edellä mainittu kaksikko. Andersonin Paulin väsäämä käsikirjoitus on varmasti huonoimpia mitä tiedän, eikä Witt saa tyhjästä käsiksestä irti surkealla ohjauksellaan mitään. Varsinaista juonta leffassa ei ole ja koko homma tuntuukin vain koostuvan nipusta kohtauksia, jotka on nivottu jotenkuten yhteen tarkoituksena saada jonkinlainen kauhun elementtejä sisältävä toimintaseikkailu aikaiseksi. Käsis siis on todella onneton, dialogi on kökköä, henkilöhahmoista nyt on ihan turha sitten edes puhuakaan. Näyttelijäsuoritukset eivät hirveästi onnistu asiaa auttamaan, Jovovich joukon nimekkäimpänä on hänkin vain huvittavia one-linereita heittelevä pehmoinen sankaritar.
Ohjaaja Witt lienee tehnyt aiemmin uraa lähinnä musiikkivideoiden parissa, koska kuvallista kikkailua ja nopeita leikkauksia tarjoillaan enemmän kuin tarpeeksi toimintakohtausten muuttuessa hetkessä pelkiksi sekaviksi pyristelyiksi, joista ei ota mitään selkoa. Kaikki mahdolliset kliseet kolutaan muutenkin lävitse leffan aikana ja paperisten päähenkilöiden vähän liiankin coolit edesottamukset ammuskelukohtauksissa ovat täyttä komediaa ja harvinaisen naurettavaa katsottavaa. Alkuperäisistä peleistä tutun tunnelman voi unohtaa, vaikka tekijäporukka synkillä ja pimeillä kaupunkimaisemilla, monipuolisella valikoimalla rujoja olentoja ja muutamilla äänekkäillä pelottelukohtauksilla pyrkiikin jotain aikaansaamaan. Pelisarjan ideaa, tunnelmaa ja hahmoja ei olla onnistuttu hyödyntämään yhtään ja tämänlainen kokonaisuus ei toimi millään tasolla. Kauhuelokuvaksi tästä ei ole, toimintapuoli jää köyhäksi aiheesta huolimatta, eikä tätä oikein pelkällä huumorillakaan ottaen jaksa katsella. Tuskin leffasta kukaan mitään elokuvallista elämystä tai yhteiskuntakriittistä sanomaa sisältävää tarinaa odottaakaan, mutta edes puhtaan aivottomana kertakäyttöviihteenä homma ei tahdo luistaa, ei sitten niin millään.
Resident Evil: Apocalypse on hyvä esimerkki elokuvasta, joka menee metsään ihan jokaisen osa-alueen kohdalla. Vähintä mitä voi toivoa, on että tämä jää elokuvasarjan viimeiseksi jatko-osaksi, eikä ketään kiusata enää uusilla Resident Evil –nimikkeen alla kulkevilla tekeleillä. Pelisarjan fanit tästä voivat mahdollisesti saada jotain irti, mutta itsekin tuohon ryhmään kuuluvana lähinnä harmittelin näin surkeaa leffasovitusta, toteutukseen jäi nimittäin todella paljon parantamisen varaa. Zombie-kauhunkin ystäville on tarjolla parempiakin vaihtoehtoja, jopa tämän vuosituhannen puolelta.
nimimerkki: Lutkus
Resident Evil: Apocalypse on jatkoa kaksi vuotta sitten valmistuneelle surkuhupaisalle Resident Evil -elokuvalle. Jo elokuvasarjan ensimmäinen osa oli mielestäni armotonta tuubaa, johon ei oltu saatu tippaakaan sitä tunnelmaa, mikä teki ensimmäisestä Resident Evil -pelistä parhaan selviytymiskauhustelun mitä on tähän päivään asti ilmestynyt kauppojen hyllyille. Ensimmäisellä RES elokuvalla ei ollut mitään yhteistä pelin kanssa, kuin zombiet, tarinan päähenkilö, muutama elävä-kuollut ökkömönkiäinen ja Umbrella Corporation-niminen yhtiö. Elokuvalla olisi ollut potentiaalia tulla uuden vuosituhannen parhaaksi zombiemäiskinnäksi jos puikoissa olisi ollut zombie-guru George A. Romero, niin kuin alunperin oli tarkoitus. Romero, elokuvan tapahtumapaikaksi pelistä tuttu Raccoon Cityn metsän reunalla sijaitseva kartano ja vóila, mikä cocktail. Mutta kun ei... niin ei sitten.
Sitten itse loistavaan jatko-osaan. Resident Evil: Apocalypse on parhaimmillaan napanöyhtää, rahastusta ja yhtä miellyttävä kokemus kuin tunnin kestävä suolihuuhtelu tai kiinalainen tippakidutus. Tällä kertaa T-virus on levinnyt kaupunkiin ja Raccoon City on eläviä, mutta silti niin kovin kuolleita täynnä. Elokuvaan on saatu pumpattua tällä kertaa Resident Evil 2-sekä Resident Evil: Nemesis-peleistä tutut Carlos, Jill Valentine sekä lukuisia sydämen liikatykytyksiä ja hikikarpaloita otsalle tuottanut pahapoika Nemesis. "Tänään ottelun lopputulos, jossa vastakkain olivat 25-kiloinen punaisissa housuissa kisannut pääsiäispupu, sekä 140-kiloinen sinisissä taistellut Nemesis ja kisan päätyttyä pääsiäispupu on voittanut tuloksin 17-0." Nemesis ei tässä elokuvassa pelota, ei hiukkaakaan.
Tarinan juoni on aivan tuulesta temmattua Hollywood-hömppää ja näyttelijäsuoritukset syvemmältä kuin Titanicista nostettu irtaimisto. Tämä todella kismittää allekirjoittanutta, koska nuo pari ensimmäistä Resident Evil-peliä olivat pelontunnetta ja jännitystä parhaimmillaan. Näiden elokuvien tekeminen on saanut koko pelisarjan huonompaan valoon. Miksi pilata kaikki hyvä, oi miksi?
Lopuksi ystävän neuvo: RE: A:n sijaan suosittelen katsomaan erinomaiset 28 Päivää Myöhemmin ja Dawn of the Dead (2004) -elokuvat, jos niitä ette ole vielä nähneet. Ja jos olette, katsokaa uudestaan. Tämän elokuvan takia ei kannata käyttää lompakon pohjalla olevia hilujaan, vaan ostaa niillä mieluummin muutama Jacky-makupala ja pari pulloa Coca-Cola Companyn virvoketta. Yhden miehen populaatio on puhunut.
nimimerkki: Population1























































