Raivoisa ajojahti (1981)
- Alkuperäinen nimi:
- Southern Comfort
- Tuotantovuosi:
- 1981
- Ohjaajat:
- Walter Hill
- Pääosissa:
- Fred Ward, Keith Carradine, Powers Boothe
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 99 min
- Genret:
- Draama, Trilleri, Sota
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (38):
Oma pikatuomio
Jälleen kerran Amerikasta on tullut yksi sotaelokuva, joka jollain tapaa liittyy siihen vanhaan tuttuun Vietnamin sotaan. Vaikka tapahtumat eivät erityisesti liity Vietnamiin, jotain vinkkejä sinne suuntaan kuitenkin on huomattavissa.
Tapahtumat sijoittuvat 70-luvun Amerikkaan. Kansalliskaartin sotilaat ovat viikonlopun harjoittelussa. He saavat tehtäväkseen lähteä tekemään tiedusteluretken Lousianan tiheään metsikköön. Sotilaat ottavat asian huumorin kannalta ja sattuvatpa puolivahingossa varastamaan vihamielisen cujan-heimon kanootit. No nämä cujanit eivät ole mitä tahansa luolamiehiä, vaan heillä on pelit ja vehkeet. Eli tässä tapauksessa pyssyt ja räjähteet. Kun kansalliskaartin miehillä ei ole kuin paukkupanokset ja muutama hassu patruuna, alkaa kiihkeä eloonjäänti kamppailu, jossa päättäväisyydellä, järjellä ja kunnon sisulla selviää.
Heti ensimmäisten katselujen jälkeen tuli mieleen yksi ärsyttävä seikka. Kuinka tämä hyvä juonen alku ollaan saatu pilattua näin täydellisesti. Jos tätä olisi hiottu, kunnostettu ja viimeistelty paremmin, olisi tulostakin luultavasti syntynyt.
Näyttelijäsuoritukset olivat suoraan sanoen surkeita. Kukaan näyttelijä tästä porukasta ei todellakaan osaa esiintyä, saati sitten näytellä. Olo on kuin katsoisi pikkulasten käsikirjoittamaa näytelmää, eli aika tyhjä. Jotkut vetävät selvästi ylinäyttelyn puolelle, jotkut eivät vaivaudu edes näyttelemään.
Käsikirjoitus on epäloogista ja aika onnetonta. Puolessa välissä elokuvaa alkaa jo käsi käydä kaukosäätimen sammutusnappia uhkaavan lähellä. Kuin ihmeen kaupalla allekirjoittanut jaksoi katsoa tämän rainan loppuun. Tätä ei katso edes kaljan kanssa, eikä roskaruoan. Saati sitten vanhan kunnon kossun kanssa.
Kuitenkin kuin ihmeen ja taikuri Luttisen ihmesuolan avulla löysin elokuvasta jotain posiitivista. Toteutus ja visuaalisuus on ihan hyvää. Tässä on semmoinen synkkä kauhumainen tunnelma, jonka ansiosta tämä varmaan tulikin katsottua. Pelkän visuaalisuuden ansiosta tämä pätkä saa yhden pienen tähtösen.
Pisteet:
Arvosteltu: 21.03.2008
Katsottu: Kotona
70-luvun lopun Amerikka. Ryhmä Louisianan kansalliskaartin sotilaita on harjoituksissa soilla. Aluksi touhu on enemmänkin leikkiä, mutta sotilaiden suututettua paikallisen cajun-väestön, he huomaavat leikin olevan ohi ja joutuvat taistelemaan hengestään, varusteinaan vain paukkupanoksia ja täysin vieraassa maastossa.
En ollut kuullut elokuvasta juurikaan, kun isoveljeni toi sen lainaan. Ajattelin katsella sitä pikkuviihteenä, ihan harmittomana toimintaelokuvana, mutta sainkin huomata elokuvan olevan jotain aivan muuta. Rujon nihilististä selviytymiskamppailua, jossa ainoastaan oma henkilökohtainen päättäväisyys ja silkka raivokas eloonjäämistahto merkitsevät jotain.
Ja elokuva on lähes suora viittaus Vietnamin sotaan: toisella puolella märkäkorvaiset pojut isoine pyssyineen, toisella puolella kotikenttäedun omaava alkuperäisväestö, joka taistelee sissisodan keinoin, virittelee ansoja ja käyttää luonnon etuja täysin hyödykseen. Ja kaarti käyttäytyy hyvin samankaltaisesti kuin sotilaat Vietnamissa: täysin viattomia siviilejä vainotaan täysin häikäilemättömästi, ja käyttäydytään muutenkin kuin siat. Ainoastaan uusi tulokas Hardin (Boothe) ja joukon epävirallinen johtaja Spencer (Carradine) omaavat edes hieman malttia ajatella järkevästi, eikä toimia äärettömän typerästi ja törkeästi kuten ryhmän muut jäsenet.
Elokuvan minimalistinen toteutus toimii mainiosti: alkua ja loppua lukuunottamatta ollaan koko ajan soilla, missä vaara voi uhata jokaisen askelman edessä, ja säästeliäästi käytetyt äänet luovat myös tunnelmaa tehokkaasti. Southern Comfort on melkeinpä kauhuelokuva, jonka kyynisen armoton henki tuo mieleen Platoonin, Rambo - First Bloodin, ja jopa hieman Texas Chainsaw Massacrea. Näyttelijät puhaltavat hienosti yhteen hiileen, erityisesti Boothe ja Carradine, joiden rehellisen kyyninen asenne saa aikaan kylmänväreitä.
70- ja 80-luku olivat toimintaelokuvien ehdotonta kulta-aikaa, Southern Comfortin ollessa aivan kärkikastissa. Nykyisiin pintakiiltomuovisiin mäiskeisiin verrattuna tuon ajan silkka asenne sai aikaan melkoisia helmiä.
nimimerkki: Jumikuppa
Pisteet:
Arvosteltu: 09.02.2004
Katsottu: DVD
