Purppuravirrat (2000)
- Alkuperäinen nimi:
- Les Rivières pourpres
- Tuotantovuosi:
- 2000
- Ohjaajat:
- Mathieu Kassovitz
- Pääosissa:
- Jean Reno, Vincent Cassel
- Maat:
- Ranska
- Pituus:
- 106 min
- Genret:
- Toiminta, Trilleri
- Elokuvasarja:
- Purppuravirrat, Purppuravirrat 2 - ilmestyskirjan enkelit
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (120): 
Oma pikatuomio
Ollaan Ranskan Alpeilla. Pienessä yliopistokaupungissa, Guernonissa on tapahtunut raaka murha. Paikallinen asukas, Remy Caillois on tapettu julmasti kiduttaen ja ruumis on nostettu korkealle. Pariisilainen rikosylikomisario, Pierre Niemans (Reno) on kutsuttu paikalle ja hän huomaa murhaan kätkeytyvän viestin. Hän alkaa jäljittää viestiä, joka paljastaa uuden uhrin, joka liittyy samaan paikkaan kuin ensimmäinen. Tilanne alkaa haista ja julmetun pahalle.
Samaan aikaan nuorempi ja karskimpi komisario Max Kerkerian (Cassel) saa ilmoituksen paikallisella hautuumaalla tapahtuneesta ilkivallasta. Asia näyttää olevan paikallisten skinien tekemä, mutta asian selvittely paljastaa yksityiskohdan, joka johtaa Guernoniin. Niemansin ja Kerkerianin jutut liittyvät toisiinsa ja juttuun pitää myös lisätä pirullinen ja kaikesta päätellen kostoa janoava miltei yli-inhimillinen murhaaja. Lopuksi kaikki selviää.
Purppuravirrat on hyvä elokuva. Jean-Christophe Grangén köykäinen romaani on ohjaajan Kassowitzin kanssa sovitettu visuaalisesti tyylikkääksi ja viihdyttäväksi trilleriksi. Väkivaltaa ja verisiä yksityiskohtia käytetään ujostelematta ja henkilöhahmot ovat yksinkertaisia, mutta tehokkaita. Juonikuvio sisältää vanhaa kunnon juonittelua ja salaliittoja, mutta tunnelma on kuin takaa-ajoihin keskittyvässä jännärissä. Visuaalisesti Purppuravirrat on kaunis elokuva, mutta todella syviä, nerokkaita ja kieroja sivujuonia on turha odottaa. Katsoja tietää katsomisen jälkeen kaiken tarpeellisen, mutta onneksi tämä annos maistuu hyvältä, näyttää hyvältä ja jopa jättää hyvän jälkimaun.
Viihdyttävä trilleri, jonka ainoa heikkous on lineaarisuus.
nimimerkki: Jurpo
Pisteet:
Arvosteltu: 09.01.2006
Katsottu: Kotona
Pienessä ranskalaiskylässä tapahtuu raaka murha, jota selvittämään kutsutaan pariisilainen rikosylitarkastaja Niemans. Niemansille selviää heti aluksi, että kylän sykkivä sydän on Yliopisto, jonka opettajat menevät usein keskenään naimisiin ja opettajien lapsia naitetaan keskenään jne. Asukkaat ovat sivistyneempiä ja älykkäämpiä kuin Syvän joen vastaavat, mutta selvästi melkein yhtä sisäsiittoisia.
Samaan aikaan tutkii toinen, nuorempi, etsivä, joka on vasta saanut siirron kyseiseen kylään, erästä aika selkeältä vaikuttavaa haudanhäpäisyä, joka muuttuu kuitenkin mutkikkaammaksi ja kietoutuu yhteen murhan kanssa.
Purppuravirtojen juoni ei ole omaperäinen, mutta toteutustapa on. Filmin laatunäyttelijät, etunenässä loistava Jean Reno, ovela ohjaustapa ja taitavasti kirjoitettu kässäri varmistavat sen, että jännitys pitää katsojan otteessaan loppuun asti. Kyseessä on massasta selkeästi erottuva, erinomainen trilleri, jota suosittelen kaikille jännäreiden ystäville, jotka ovat kyllästyneet mittatilauksena tehdyille Hollypläjäyksille. On se harmi, kun ei näinkin koville eurooppalaishelmille löydy paikkaa leffateatterista, vaikka SWATteja kyllä pyöritetään maailman tappiin saakka...
Pisteet:
Arvosteltu: 19.02.2005
Katsottu: VHS
Kansikuva antaa hiukan väärää kuvaa tulevasta sisällöstä. Tämä ei ole "luodit viuhuu" -leffa. Kaksi patonginsyöjäetsivää tutkivat toisistaan tietämättä raakoja murhia Ranskan Alpeilla. Etsivät huomaavat kohta olevansa saman casen kimpussa. Jäljet johtavat pieneen vuoristokylään ja siellä olevaan yliopistoon. Toinen etsivä on kokenut kehäraakki ja toinen on nuorempi rämäpää. Tarinaan mahtuu uusnatseja sekä täydellisen rodun jalostamispuuhia. Jeppe-kaava on melko perusviritelmä, mutta leffa pelottaa synkkyydellä raaoilla yksityiskohdillaan.
Mielenkiintoisen tapauksesta tekee se, että kysymyksessä on aika selkeä Hollykylä-stoori, mutta hiukan eri tyylillä toteutettuna. Paljon löytyy yhtäläisyyksiä, mutta tämä tuntuu silti jotenkin erilaiselta, eikä vain kielen kannalta. Ei oteta tähän yhtä tai Seitsemää esimerkkiä, ettei tule sanomista, mutta kovan luokan Holly-leffoja pyörii kuitenkin ihan kielen päällä.
Jo nauhan ensi metreistä lähtien synkistellään ihan viimeisen päälle. Heikkohermoisimman katsojan aataminomenaa ryhdytään heti jojottelemaan pallean maastoihin, sen verran nielemisrefleksiä on luvassa. Harvemmin nähdään missään leffassa jo alkutekstien alla kameran tarkastelevan häpeilemättä raan murhan kohteena ollutta alastonta silvottua ruumista.
Jean Reno oli nimi, joka sai leffan tarttumaan käteen. Kyllähän ranskalaiset leffat ovat mukava piriste, mutta harvemmin niitä tulee ihan kansissa kotiin kannettua. Näiden näkeminen on ikävä kyllä yleensä sattuman sanelema juttu. Purppuravirrat on loistava leffa ja ansaitsisi puolikkaan pojon vielä päälle... jätetään pelimerkkejä tuleviin arvioihin.
Pisteet:
Arvosteltu: 24.10.2001
Katsottu: VHS
