Puhdistus (2012)
Puhdistus on henkeäsalpaava jännityskertomus kahdesta naisesta, joita varjostaa ja yhdistää heidän oma häpeällinen menneisyytensä. Perustuu Sofi Oksasen palkittuun samannimiseen maailmanmenestysromaaniin. Elokuva perustuus Sofi Oksanen romaaniin, joka on voittanut lukuista kirjallisuuspalkintoja. Kansainvälisesti merkittävimmät ovat Pohjoismaiden Neuvoston Kirjallisuuspalkinto, ranskalaiset Le Prix du Roman Fnac ja Prix Femina Étranger sekä Eurooopan Kirjallisuuspalkinto. Britannian Sunday T... Lue lisää
- Ohjaajat:
- Antti Jokinen
- Käsikirjoittajat:
- Antti Jokinen, Marko Leino, Sofi Oksanen
- Pääosanäyttelijät:
- Amanda Pilke, Krista Kosonen, Laura Birn, Liisi Tandefelt, Peter Franzén, Tommi Korpela
- Maat:
- Suomi, Viro
- Kielet:
- suomi
Arvostelut
Inhimillinen tragedia maailmanhistorian myrskyjen keskellä.
Vanha ja raihtainen kolhoosimummo Aliide asustelee yksin maaseudulla sijaitsevassa mökissään 1990-luvun Virossa. Katkeroitunut vanhus saa kuitenkin yllättävän vieraan, kun pihalle ilmaantuu eräänä sateisena iltana vieras tyttö. Kovia kokenut Zara (Amanda Pilke) on paossa venäläistä mafiaa, joka saa Aliiden palaamaan muistossaan kauas menneisyyteen ja surulliseen kolmiodraamaan siskonsa Ingelin ja tämän miehen Hansin välillä Viron historian synkimpien hetkien aikana.
Sofi Oksasen ylistetty ja kaiken mahdollisen voittanut Puhdistus on ilman muuta syksyn elokuvatapaus. Yli miljoona lukijaa odottaa näkevänsä oman näkemyksensä mukaisen version tarinasta, joka puhuttelee feministisellä sanomallaan ja kommunismin uhrien muistolla. Lopputulos ei varmasti kaikkia miellytä, mutta hankala filmatisointia on huonoksikaan syyttää.
Puhdistus on ennen muuta näyttelijöiden elokuva. Siitä irtoaa myös suurimmat kiitokset: Laura Birn on sydäntä särkevä nuorena Aliidena, jonka sydäntä särkevää kamppailua hengissä selviämisestä ja rakkaudesta on kouraisevaa seurata. Myös Liisi Tandefelt onnistuu vakuuttamaan ronskina, rumana ja itsensä kovettaneena, mutta sisältä inhimillisenä vanhuksena. Hyvää työtä tekee myös Amanda Pilke, jonka itsensä likoon laittaminen on esimerkillistä ja satuttavaa. Aliiden sisarta Ingeliä näyttelevä Krista Kosonen on sen sijaan hiukan väärässä elokuvassa ja Tommi Korpela vähintäänkin väärässä roolissa: tämä jokaisen suomalaisnaisen päiväuni kun ei vain taivu päähenkilölle inhoreaktioita tuottavaksi pakkoraoksi. Peter Franzen taas on Peter Franzen, kuten aina.
Elokuvallisessa mielessä Puhdistus on loistava. Amerikassa pitkään oleillut Antti Jokinen on ohjannut elokuvan, joka ei häviä tekniseltä tai taiteelliselta tasoltaan Hollywoodin laadukkaimmillekaan tuotannoille. Kuvaus ja äänitys ovat ensiluokkaisia, eikä sen jouhevaa leikkausta tai Tuomas Kantelisen musiikkia voi kuin kehua. Viron maaseudun lian, nesteiden ja erilaisten höyryjen täyttämä miljöö tallentuu filmille naturalistisella tarkkuudella, johon vaikuttavan tarinan tapahtumat istuvat luontevasti.
Puhdistusta on kritisoitu paljon väkivallalla mässäilystä - jopa sellaisten toimesta, jotka eivät ole sitä edes nähneet. Raaka Puhdistus kiistatta on, mutta on iso ero väkivallan näyttämisen ja sillä mässäilyn välillä. Yksikään veriroiske, ruumis tai raiskaus ei ole elokuvassa sen itsensä takia, vaan osana kokonaisuutta korostamassa aikakauden kaoottisuutta ja tarinan kulkua. Jos elokuvaa kritisoi siitä, että se näyttää epämieluisia asioita, on syytä kysyä, kannattaisiko katsojan vaihtaa elokuvaa. Tämä ei ole mukava tarina. Näitä asioita ei ole tehty kaunisteltaviksi. Omissa kirjoissani katsojan haastaminen on ennemmin meriitti kuin miinus.
Osa kirjan lukeneista on myös sitä mieltä, että asioiden jättäminen katsojan oman mielikuvituksen varaan on tehokkaampaa kuin niiden näyttäminen. Toisaalta kuva kertoo kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa.
Elokuvan suurin ongelma tulee lopulta itse pohjatekstistä. Palkintosateen saattelema teos on kieltämättä vahva tarina harvemmin käsitellystä aiheesta, mutta onko se ainoa kriteeri arvostaa tarinaa yhdeksi vuosisadan suurista kertomuksista? Jotta tarina - ja sitä kautta myös elokuva - pääsisivät kirjoissani suurten ihmisyyttä tutkiskelevien romaanien joukkoon, sen olisi ensin luovuttava sen läpitunkevasta asenteellisuudesta. Toki on ymmärrettävää, että Oksanen kertoo tarinaansa virolaisnaisten näkökulmasta, jossa venäläiset ja kommunismi näyttäytyvät yksipuolisesti pahoina, mutta samalla siinä kyllä hävitään iso potenttiaali aidosti mielenkiintoisesta, yhteiskunnallisemmasta tarinasta.
Miten loistava elokuva olisikaan ollut, jos kommunismilla olisi elokuvan maailmassa nykyisten Lenin-uskovaisten agitaattoreiden, Heinrich Himmler -imitaattoreiden ja muiden vallanahneiden pyrkyreiden lisäksi myös aidot kannattajansa? Niitä jännitteitä, jota kahtia jakautuneen kansan keskuudessa vallitsee, on kuvattu niin kirjallisuudessa kuin elokuvissa aivan liian vähän. Ja olisiko nykypäivän pahiksillekin kannattanut antaa edes yksi kohtaus aikaa selventää motiivejaan sen sijaan, että näiden tehtäväksi jäisi yksinkertaisesti olla pahoja?
Ei ole myöskään väärin huomauttaa, että tarinan tekemä rinnastus kommunistien hirmutekojen ja huoramafian toiminnan välillä on hämmentävän irrelevantti muuten vahvassa ja loppuun asti mietityssä tarinassa.
Elokuva kuitenkin toimii juuri omasta, joskin kapeasta näkövinkkelistään. Loppujen lopuksi kyseessä on inhimillinen tragedia maailmanhistorian myrskyjen keskellä, jollaisista sekä katsojat että kriitikot pitävät. Ja on syytäkin, kokemuksena Puhdistus on hieno, synkkä ja tuntuva elokuvaelämys, jollaisia Suomen elokuvateollisuus tuottaa aivan liian harvoin.
Dekabristi
Tähtääjä, 172 arvostelua
Arvosteltu: 04.10.2012
Katsottu: Teatterissa
Upeasti näytelty, mutta persoonattomuuden vaivaama elokuva naisista, joiden pienet sanat muuttuvat kohtalokkaiksi.
Ensin oli näytelmä. Sitten kirja, joka on tähän mennessä voittanut mm. Finlandia-palkinnon ja saanut suitsutusta ympäri maailmaa sekä tavallisilta lukijoilta että kriitikoilta. Miksi siis näin menestyneestä teoksesta ei olisi tehty myös elokuvaa? Ehkä ei olisi pitänyt, sillä odotukset elokuvaa kohtaan ovat tällaisessa tapauksessa erittäin korkealla. Maailmassa on hyvin vähän sellaisia ohjaajia – jos yhtään – joilla olisi riittävää kykyä kääntää ylistetty kirja tai näytelmä yhtä hyväksi tai paremmaksi elokuvaksi. Joskus joku onnistuu aika hyvin, kuten Peter Jackson Tolkienin Taru sormusten herrasta -kertomuksen kanssa.
Ohjaaja Antti J. Jokinen on kerännyt kannuksensa Amerikassa. Hänet yhdistetään mm. Missy Elliottiin ja Korniin, joille hän on ohjannut musiikkivideoita. Nämä videot ovat olleet pääasiassa hyviä ja kekseliäitäkin, mistä syystä Jokinen on ollut alalla kysytty mies. Mutta onko musiikkivideomiehellä taitoa, silmää ja korvaa pukea Sofi Oksasen menestysromaani elokuvaksi? Tämä on Jokisen toinen pitkä elokuva ja ensimmäinen, kuten tiedetään, oli Hollywood-tähtien nimillä ratsastanut floppi (The Resident, 2010). Toisaalta Puhdistuksen tuottajana on Solar Films, jonka tuotannot ovat ainakin Suomessa olleet isoja menestyksiä. Nämä lähtökohdat eivät loppujen lopuksi takaa silti niin huippuelokuvaa kuin totaalista epäonnistumistakaan.
Puhdistus-elokuva kertoo virolaisnaisesta (Tandefelt), jota aivan tarinan alussa määrittää parikin yksityiskohtaa: hän on uurteinen erakkoeukko, jonka talon ulkoseinään on maalattu haukkumasana. Toisaalta elokuva kertoo myös nuoresta tytöstä (Pilke), jonka hiuksista paistaa juurikasvu, huuli on rikki ja vähäiset vaatteet rähjääntyneet, kun hän on taivaltanut Aliiden talonröttelölle. Tyttö on nimeltään Zara ja hän on saada Aliiden kirveestä, kun eukko huomaa hänen tuupertuneen pihalleen. Vähä vähältä, takauma takaumalta, heidän tarinoitaan keritään auki ja katsojalle paljastuu, miten historia tavallaan toistaa itseään ja oikeilta tuntuneet valinnat ovat kummankin naisen kohdalla kääntyneet karmaisevallakin tavalla heitä vastaan. Pienistä sanoista on tullut isoja haavoja, jotka eivät ikinä umpeudu. Tässä mielessä elokuva on kirjan kaltainen, mutta vain pääpiirteissään.
Elokuva epäonnistuu sieppaamaan mukaansa kirjan tavoin, vaikka ainakaan omalla kohdallani en kokenut kirjankaan siinä onnistuvan aivan ensimmäisillä sivuilla. (Syy saattoi tosin olla siinä, etten lukenut kirjaa suomeksi.) Jokisen elokuvakerronta on hyvin amerikkalaista, eli sellaista, mitä olemme tottuneet näkemään valtavirran Hollywood-draamoissa. Se on yhtä aikaa sekä hohdokkaan luistavaa ja nättiä, että puuduttavan tavallista. Toisaalta se on myös vieraannuttavaa, kuten sekin seikka, että Viroon sijoittuvan Puhdistuksen tärkeimmissä rooleissa nähdään suomeksi artikuloivia suomalaisnäyttelijöitä. Tämä ei tarkoita, että nämä näyttelijät olisivat surkeita. Laura Birn on roolissaan nuorena Aliidena ilmiömäinen, oikea elokuvaa kantava voima. Samaten voin todeta, että Amanda Pilke, vaikka Zarana jossain määrin toistaakin Aku Louhimiehen Vuosaaressa näyttelemäänsä hahmoa, on silti osassaan uskottava ja Liisi Tandefelt vanhana Aliidena juuri kirjan luoman kuvan mukainen. Sivuhenkilöiksi jäävistä miehistä esimerkiksi Peter Franzén tekee fasistiksi haukutun Hans Pekkin roolin niin elävästi, että sen antama tuki muuttaa Aliiden kohtalon katsojan silmissä vieläkin riipaisevammaksi. Näyttelijät ovat siis todella hyviä. Mutta.
Amerikkalaisissa elokuvissa on tavallista, että kieli on englanti tai vähintäänkin murtaen puhuttu englanti, jos hahmo ei ole syntyperäinen amerikaano. Pelkästään englantia puhuvien maailmassa, jossa tekstityksiäkin karsastetaan, tämä on jokseenkin ymmärrettävää. Äitinsä puolelta virolainen Sofi Oksanen antoi kirjansa elokuvaamiselle haastattelujen mukaan ehdon, että se kuvattaisiin Virossa. Hän olisi voinut myös pyytää, että elokuva olisi tehty eestiksi. Se olisi hälventänyt tätä omituista tunnelmaa, joka Puhdistuksen dialogista nyt syntyy.
Muitakin kummallisuuksia elokuvasta löytyy. Esimerkiksi heti alussa, kun vanha Aliide jahtaa kärpästä yksinään, kirjan sanaton kohtaus on päätetty elokuvassa pukea teatterimaiseksi monologiksi. Luulisi, että musiikkivideoita ohjannut mies ymmärtäisi paremmin, kuinka kertoa kuvin nekin sanat. Kaiken huipuksi elokuvan musiikki, vaikka kohtausten tunnelmia joustavasti tukeekin, on yllätyksettömän tasaista sinfoniaorkesterin soittamaa kynnysmattoa. Tuomas Kantelinen osaa laittaa nuotteja paperille miellyttävään järjestykseen, mutta ainakaan tällä kertaa niin hänen työnsä kuin elokuvan lattean persoonaton äänimaailmakaan ei jätä muuta kuin toivomisen varaa vielä nerokkaammasta työnjäljestä.
Elokuvallisesta persoonattomuudesta huolimatta Puhdistus on kiinnostava draama. Sen pohja on kotimaisen kertomakirjallisuuden kärkeä, mutta tämä ei tarkoita Puhdistuksen olevan kirjana maailman paras. Siitä huolimatta se antaa hyvät lähtökohdat elokuvalle. Audiovisuaalisessa muodossa tarinasta tulee mieleen esimerkiksi Joe Wrightin Sovitus (Atonement, 2007), joka Puhdistuksen tapaan kertoi sodasta, sisarista ja vähäisenkin yksilön sanojen voimasta. Toisin kuin Sovitus, Puhdistus on kuitenkin kiihdyttävimmillään ja parhaimmillaan vasta hyvän matkaa elokuvan alun jälkeen. Summa summarum, se ei siis ole floppi mutta ei myöskään loistava elokuva.
Cheyenne
Käyttäjä, 21 arvostelua
Arvosteltu: 05.09.2012
Katsottu: Teatterissa
Raiskaukset ja alistaminen tehdään katsojalle turhankin yksityiskohtaisesti selväksi.
Pakko myöntää, että tunteeni Puhdistuksen katsomisen jälkeen olivat todella ristiriitaiset. Toisaalta pidin leffaa sairaana, toisaalta vahvan vaikuttavana. Piti pari päivää oikein miettiä näkemäänsä ja suhteuttaa sitä Oksasen romaaniin.
Aivan, antamani (vain) kaksi tähteä johtuvat pitkälti siitä, että leffa ei pääse lähellekään kirjan tunnelmaa.
Toki elokuva on voimakas ja herättää katsojassaan tunteita. Myös rohkeudesta pitää antaa Jokiselle pisteet, sillä monikaan ei olisi rohjennut lähteä tekemään näin rankkaa elokuvaa näin rankasta aiheesta.
Mutta. Siinä, missä romaani rakentaa pikkuhiljaa pelon ilmapiiriä ja kahden naisen synkkää kohtaloa, elokuva lähtee mässäilemään rankoilla kohtauksilla. Ei toki liikaa, ettei leffalle lyötäisi K-18 leimaa, joka automaattisesti aiheuttaisi leffatulojen vähenemistä.
Vaikka Laura Birn tekee upean roolin nuorena Aliidena, ei tässä leffan päähenkilössä ole laisinkaan sitä syvyyttä mitä kirjan Liidessä. Sama koskee muitakin roolihahmoja, mutta silmiinpistävää se on tarinan päätähden kohdalla. Aliide on elokuvassa suoraan sanottuna eri ihminen kuin kirjassa.
Onko Puhdistus sitten huono elokuva? Ei. Se on itse asiassa hyvä suomalainen elokuva, eikä takuulla jätä katsojaansa kylmäksi. Harmi vain, että voimakkaat tunteet, joita elokuva herättää, ovat inho, kiusaantuneisuus ja pahoinvointi.
Kun leffaa vertaa natsien raakuuksista tehtyihin mestariteoksiin - esimerkiksi Pianistiin ja Schindlerin listaan - niin erona ovat ne toivoa ja helpotusta antavat hetket, jotka Puhdistuksesta puuttuvat. Samoin väkivallan kuvaamisessa on suuri ero, sillä Puhdistuksen rankka tunnelma perustuu pääosin muutamaan oksettavaan kohtaukseen, joissa naisten raiskaukset ja alistaminen tehdään katsojalle turhankin yksityiskohtaisesti selväksi. Taitava ohjaaja antaisi vain viitteet tapahtumista ja jättäisi loput katsojan mielikuvituksen varaan - kuten Oksanenkin tekee kirjassaan. Leffa ei ole floppi, mutta Oksasen romaani olisi ansainnut paljon, paljon enemmän.
Ylermi
Käyttäjä, 1 arvostelu
Arvosteltu: 09.09.2012
Katsottu: Teatterissa
Videot
Kuvat
Suosituksia
Kommentit
killstar
Käyttäjä
ratisti
Käyttäjä
Chadagun
Käyttäjä
jossu82
Käyttäjä
Arvostelut
Inhimillinen tragedia maailmanhistorian myrskyjen keskellä.
Dekabristi 04.10.2012 01:50
Upeasti näytelty, mutta persoonattomuuden vaivaama elokuva naisista, joiden pienet sanat muuttuvat kohtalokkaiksi.
Cheyenne 05.09.2012 22:20
Raiskaukset ja alistaminen tehdään katsojalle turhankin yksityiskohtaisesti selväksi.
Ylermi 09.09.2012 11:39
Videot
Kuvat
Kommentit
killstar
Käyttäjä
19.04.13 klo 21:36
Melkolailla pitkävetinen eikä tapahtumia oikein jaksettu pohjustaa kunnolla,näyttely oli keskitasoista..alastomuutta sentään näytettiin häpeilemättömästi mistä iso plussa.1/5
ratisti
Käyttäjä
17.04.13 klo 18:38
Mielestäni idea on hyvä - sukupolvesta toiseen paska jatkuu, ja vaikka aiheuttaja on eri, tuska on sama. Nimenomaan aika-aspekti luo yhtälailla lohdutonta fiilistä raiskauksien, kurjuuden ja kaiken vääryyden ohella. Puhdistus nousee esille Suomen huonosta elokuvatarjonnasta.
Birnin heittäytyminen rooliin oli ehdottoman tärkeä voima tälle elokuvalle.
Chadagun
Käyttäjä
17.02.13 klo 15:44
Puhdistus on vahva ja vakuuttava filmatisointi Sofi Oksasen alkuperäisteoksesta. Vertailukohdetta minulla ei onnekseni ole. Kokemuksesta tiedän, että voi olla hyvin häiritsevää katsoa kirjasta tehtyä elokuvaa. Olen kuitenkin yleensä pitänyt kovasti myös elokuvaversioista, joten kirjan lukeminen tuskin olisi tehnyt arvioon suurempaa eroa.
Näyttely on aitoa ja koskettavaa. Välillä kotimaisissa leffoissa repliikit kuulostavat luonnottomilta, mutta tässä eivät. Amanda Pilke on ponnahtanut Kielletystä hedelmästä hienosti suurempiin elokuviin ja rohkeampiin rooleihin. Puhdistuksen lisäksi hän on esiintynyt aiemmin alasti ainakin Vuosaaressa. En sitten tiedä, onko ne tissit pakko joka filmissä näyttää, mutta se ei ole pääasia. Uskallusta ei nuorelta naiselta puutu. Myös Birn antaa itsestään kaiken. Jokainen pääosanesittäjä tekee niin hyvää työtä, että on vaikea eritellä parasta suoritusta. Kosonen jättää kyllä kylmimmäksi, mutta ei hänen roolinsa kovin suuri olekaan.
En tiedä miten vahva tunnelma kirjassa vallitsee, mutta melankolia ja elämän vaikeus ovat koko ajan läsnä myös elokuvassa. Tapahtumia on lohduton seurata, eikä oikein mikään tunnu sujuvan. Tärkeimpänä tarina herättää kuitenkin vahvasti tunteita. Menneisyys on ollut armoton, mutta asiat eivät ole lopulta muuttuneet paljoakaan.
Puhdistus pitää katsojan penkissään koko kestonsa ajan. Sitä on syytetty turhasta raakuuden tavoittelusta, mutta eihän kaunistelussa olisi mitään järkeä. Mestariteoksen tasolle elokuva ei yllä, se nimike voidaan varmaankin jättää kirjalle, mutta vaikuttava kokemus se on.
jossu82
Käyttäjä
10.02.13 klo 22:45
kerran katsottava
Hohtava5
Käyttäjä
25.01.13 klo 15:49
Kyll Puhdistus on hieman yliarvostettu tekele. Nayttely ei ole kovin hyvaa, eika kirjan tunnelmaa paasta lahellekkaan. Silti kyseessa on hyva Suomalainen elokuva, jolle annan 3,5 pinnaa.
Breaking News
Käyttäjä
06.12.12 klo 21:24
sixx
Käyttäjä
26.10.12 klo 23:55
en usko kovin monen mun ikäluokkaan kuuluvan ymmärtävän tätä leffaa, mutta mä pidin tosta kovasti.
todella ahdistava leffa, mutta jotenkin synkän kaunis. kosketti mua.
JohnRambo
Käyttäjä
13.10.12 klo 02:22
Puhdistus naulitsee penkkiinsä koko reilu kaksituntisen kestonsa ajan. Oksasen romaani oli jo aikoinaan, kun sen luin, erittäin hyvä ja se on hienosti kääntynyt valkokankaalle. Hienoa, että Viron tilanteesta 1940-luvulla on vihdoin saatua materiaalia valkokankaalle. Siinä on aika ja paikka historiassa, josta on pitkään oltu hiljaa ja tietämättömiä ympäri maailmaa. Näyttelijäkaartista lähes jokainen tekee erinomaista työtä. Parhaiten esiin nousevat Laura Birn, Liisi Tanderfelt ja Peter Franzen. Leffan musiikit ovat jousisävellyksineen myös upeita ja tunnelmaan sopivia.
Elokuvasta löytyy silti yksi pahasti silmiinpistävä puoli. Miksi elokuvassa, jonka kaikki henkilöt ovat virolaisia (muutamaa venäläistä sivuhenkilöä lukuunottamatta) puhutaan suomea? Tämä ei mielestäni selity järkevästi sillä, että kirja mihin leffa perustuu, on suomalaisen kirjoittama tai että elokuvan produktio on suomalainen. Suomen kieli tuo hallaa leffan lopulliselle ilmeelle uskottavuuden antamiseen.
Silti parasta näkemääni kotimaista tuotantoa tänä vuonna.
Howland
Käyttäjä
06.10.12 klo 17:59
Lopputulos on juuri sellainen mitä voi olettaa tuotantoyhtiön ja ohjaajan nimien jälkeen.
Jokinen on puhtaasti kaupallinen ohjaaja joka yrittää teeskennellä jotain muuta mutta väkivalta,raiskaus ja alastomuus kohtauksien mässäilyt paljastavat ohjaajan. Näyttelijätyön taso vaihtelee välillä hoitavat hommansa - ei vakuuttaviin paljaan pinnan esittelijöihin. Näyttelijöiden kehumienn huikaisevaksi ynnä muu ylisanojen viljely on katteetonta suomilasit päällä tehtyä hypetystä.
1,5 tähteä
Mowgli
Tähtääjä
04.10.12 klo 16:04
Kahdelle eri aikakaudelle sijoittuvat samankaltaisia piirteitä saavat limittäiset tarinat ovat kiinnostavat ja toteutus suomalaiseen budjettiin nähden erinomaista. Puhdistus onnistuu olemaan paikoittain hyvinkin puistattava, mutta hieman tuntuu siltä että on hakemalla haettu tietynlaista rankkuutta ja shokkiarvoa. Näyttelijöitä on kehaistava rohkeista ja painostavista roolisuorituksistaan. Ehdottomasti paremman puolelle kallistuva elokuva.
AAnyway
Käyttäjä
30.09.12 klo 13:57
Tosi hienosti näytelty ja tehty elokuva, mutta oon kyllä sitä mieltä, että AIVAN kaikkea ei olisi tarvinnut näyttää. Jotkin kohtaukset olivat nimittäin todella ahdistavia. Koska kirja oli itselläni taustalla elokuvaa arvioinnissa, pakko antaa kritiikkiä kun tapahtumat menivät parista kohdin ns "väärässä" järjestyksessä, mutta muuten kunnioitti hyvin Sofi Oksasen kynäilyä. Hyvä musiikki totta kai
giga
Käyttäjä
27.09.12 klo 18:00
Kirjaa ennakkoon lukematta menin katsomaan tämän, ja voi sanoa, että ahdistuin ja vaikutuin. Puhdistus on ravisteleva, puhutteleva, karmiva ja kaunis yhtä aikaa. Laura Birnin roolisuoritus on huikaiseva, ja voin sanoa, että ellei Jussia irtoa, niin vääryys tapahtuu. Peter Franzen tekee myös kylmäävän roolin Krista Kososen jäädessä hiukan paitsioon. Amanda Pilkettä en myöskään haukkuisi, vaikka hän ei ole kaikkia vakuuttanutkaan. Hiukan haittasi suomen kieli sekä aksenteilla pelaaminen, mutta toinen vaihtoehto olisi kai ollut laittaa rooliin pelkästään virolaisia näyttelijöitä. Onneksi leffa on sentään kuvattu Virossa, ja kuvaus onkin paikoin huikean kaunista. Olen ehkä tyytyväinen, etten lukenut (vielä) kirjaa, koska elokuva kirjan jälkeen on melkein poikkeuksetta pettymys. Minulle tämä ei sitä ollut.
Disney Teppo
Käyttäjä
22.09.12 klo 16:53
Ehkä yksi suomenelokuvateollisuuden parhaista elokuvista!
Rainafriikki
Käyttäjä
15.09.12 klo 18:05
Pieni pettymys odotuksien nähden,mutta silti keskiverto kotimaista elokuvaa huomattavasti parempi.Täydellinen elokuva tämä ei mitenkään ole,mutta silti hyvä ja kiinnostava draama joka oli synkkä,rankka ja välillä hieman järkyttäväkin,mutta enemmän henkilökerrontaa olisi voinut olla Amanda Pilkeen hahmosta.Roolisuoritukset olivat hyviä paitsia Amanda Pilkeen roolisuoritus oli hieman kehno.Antti Jokisen ohjaus oli hyvä ja visuaalinen,vaikka olikin enimmäkseen ohjannut musiikkivideoita ja yhden tusinakauhun.
eeeno
Käyttäjä
11.09.12 klo 22:46
Väkevämpää suomalaiselokuvaa saa hakea farssikomedioiden, draamojen ja historiallisten elokuvien joukosta. Nyt sitä tuli!
Elokuva on keskivertoa selkeästi parempi ja on katselukokemuksena vaillavertaansa, jos nyt siis ikinä on kotimaisessa elokuvassa tällaista kauneutta ja kauheutta nähnyt.
Ei tätä tosin uudelleen halua katsoa jo ihan senkin takia, että jo ensimmäinen katselukerta alkoi tylsistyttää ensimmäisen tunnin jälkeen. Lopputuleman pystyi jo arvaamaan. No se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö elokuva olisi hyvä. Se todellakin on hyvä elokuva ja tekee varmasti vaikutuksen vaativampaankin katsojaan.
Pitää muistaa, että tyylilaji on draama ja tästä väkevämpi kauhukuvaus olisi mennyt jo kauhuelokuvan puolelle.
stranger in this town
Käyttäjä
09.09.12 klo 12:05
Jokisen poika on saanut hyvän leffan aikaiseksi!
Kirja oli menestys ja nostaa aina rimaa tehdä laadukas leffa. Monet ehkä epäilivät miten tällä kokoonpanolla onnistutaan, mutta hyvin onnistuttiin. Elokuva on ennenkaikkea näyttelijöiden elokuva. Muutamassa pääroolissa näyttelijät pääsevät heittäytymään suuriin ja pienempiin tunnetiloihin niin voimalla, että eivät kovin usein elokuvaroolissa pääse, jos enää ikinä? Tässä on muutama hahmo, joiden tarinaa kerrotaan eri vuosikymmenillä. Tarina hyppii eri hahmojen mukaan eri vuosikymmenille ja taas takaisin, mutta aika hyvin tarina pysyy kasassa. Asiaa tietenkin auttaa se jos on lukenut kirjan tai nähnyt näytelmän ennen elokuvaa.
Elokuvan tarina on äärimmäisen julma, karu, raaka, mutta samalla kaunis ja ennenkaikkea mielenkiintoinen. Elokuvan raakuudet ovat hyvällä maulla tehtyjä eikä väkivallalla mässäillä vaikka paljon verta näkyy ja ikäviä asioita tapahtuu. Kauheudet voi siis kuvata hyvin näyttämättä veren ja suolenpätkien lentävän. Tässä Jokinen ryhmineen on onnistunut suorastaan erinomaisesti.
Näyttelijätyö on kerrassaan loistavaa. Laura Birn ei mielestäni onnistunut Vuosaaren roolissaan, mutta nyt tekee Aliiden roolissa sellaisen roolin että oksat pois! Ellei hän saa tulevassa gaalassa Jussi-patsasta roolistaan niin suuri vääryys on tapahtunut! Myös vanha Aliide, Liisi Tandefelt on erinomainen roolissaan, kuten myös Amanda Pilke, josta on kovaa vauhtia tulossa suuri tähti. Ei sovi unohtaa myöskään pienemmissä rooleissa olevia, jotka kaikki suorittavat työnsä hyvin. Franzen on niin uskottava kuihtunut ryysyläinen että maskeerausosastolle on annettava iso kiitos. Ilmeisesti Franzen laihdutti roolia varten myös paljon, mutta maskeeraus oli täydellistä kuten myös muutenkin läpi elokuvan. Myös lavastus oli onnistunut hyvin. Tässä on nyt kehuttu elokuvaa maasta taivaaseen ja täytyy pari negatiivista asiaa mainita, koska täydellinen elokuva puhdistus ei ole. Pieni miinus on tottakai se että kaikki puhuvat Suomea eivätkä autenttista kieltä, mutta yllättävän vähän se alkua lukuunottamatta vaivaa. Musiikki on ehkä se suurin miinus. Kantelisen pääteema on niin kaukana omaperäisyydestä, tällaisia viuluteemoja on kuultu tuhansia ennenkin, että se enemmän vaivaannuttaa kuin tuo elokuvaan sisältöä. Musiikkia on elokuvassa muuten käytetty juuri sopivasti. Myös elokuva lässähtää aika pitkäksi aikaa tunnin jälkeen ennen viimeistä kahtakymmentä minuuttia, mutta ehkä se lopulta kuitenkin on enemmän hyvä asia, jotta loppuratkaisu nousee tunteikkaampana esiin?
Uskon elokuvan saavan paljon palkintoja maissa, joissa ymmärretään Viron historiaa tai kommunistivallasta jotain, mutta muuten elokuvaa tuskin ymmärretään niin kuin se pitäisi. Pakko jälleen kerran nostaa hattua kotimaiselle elokuvateollisuudelle joka tekee ajoittain lähes ihmeitä budjetit huomioonottaen.
