The Pledge - kunniasanalla (2001)

Metsästä löytyy pikkutytön raiskattu ja silvottu ruumis. Pian eläkkeelle jäävä komisario Jerry Black (Jack Nicholson) joutuu kertomaan asian tytön vanhemmille ja hän lupaa etsiä murhaajan. Poliisi saa kiinni kehitysvammaisen intiaanin (Benicio Del Toro). Intiaani tunnustaa murhan ja ampuu itsensä. Poliisi pitää tapausta selvitettynä, mutta Jerry on toista mieltä. Hän alkaakin eläkkeellä tutkimaan tapausta. Jerry ostaa syrjäisen bensa-aseman ja tapaa siellä Lorin (Robin Wright Penn) ja tämän tyttären Chrissyn (Pauline Roberts). Jerry on päättänyt selvittää murhan hinnalla millä hyvänsä.

Sean Pennin kolmas ohjaustyö on todella onnistunut leffa. The Pledge on jopa parempi kuin Pennin edellinen leffa, The Crossing Guard. Tämäkin leffa on Pennin edellisen leffan tapaan melko synkkä. Myös melankolinen musiikki korostaa elokuvan synkkyyttä. Elokuvan alkupuoli on poliisielokuville aika tyypillinen, mutta kohta leffa muuttuu vähemmän hollywoodmaiseksi. Varsinaista jännitystä tässä leffassa ei synny, vaan Pledgen tunnelma syntyy ihan muista seikoista. Tämän leffan loppu pistää myös katsojansa ajattelemaan, kuten esimerkiksi miten pitkälle voidaan mennä, jotta saataisiin murhaaja kiinni. Myöskään leffan loppu ei ole tavanomainen. Katsojan onkin sulateltava sitä jonkun aikaa.

Penn on saanut tähän hyvän näyttelijäkaartin. Jo The Crossing Guardissa näytellyt Jack Nicholson tekee loistavan roolityön ex-poliisin roolissa. Miehen ajatukset tulevat hyvin esille. Loppuratkaisu on sellainen, että moni muu ei olisi kyennyt näyttelemään Jerry Blackia kuin Nicholson. Myös Sean Pennin vaimo Robin Wright Penn tekee hyvän roolisuorituksen. Eikä muissakaan näyttelijöissä ole valittamista.

Pisteet:
Arvosteltu: 18.12.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
483 arvostelua

Tämän elokuvan nähtyäni uutukaisena pari vuotta taaksepäin en pitänyt siitä juuri ollenkaan. Paremman puutteessa päätin kuitenkin katsoa elokuvan uudestaan, ja hyvä niin, koska elokuva osoittautui erittäin hienoksi ja Hollywoodin perinteitä rikkovaksi. Friedrich Dürrenmattin kirjaan pohjautuva tarina on kerrottu yllättävän monimuotoisesti ja mielenkiintoisesti. Tämä elokuva jaksaa pitää pauloissaan.

Poliisipäällikkö Jerry Black (loistava Jack Nicholson) on juuri jättämässä upean uran taakseen ja astumassa eläkkeelle viettämällä poliisilaitoksen järjestämiä läksiäisjuhlia, kunnes juhlimiset keskeyttää tieto erään pikkutytön murhasta. Eläkkeen kynnyksellä oleva Jerry joutuu itse kertomaan pikkutytön vanhemmille tapahtuneesta kamaluudesta sen takia, koska hänen kollegansa eivät halua. Jerry lupaa tytön vanhemmille kunniasanalla ottavansa murhaajan kiinni. Poliisit vangitsevat ykkösepäillyn, vähä-älyisen intiaanin Toby Jay Wadenahin (mini-roolissa muriseva Benicio Del Toro), joka tunnustaa raiskanneensa ja murhanneensa tuon pikkutytön. Viitisen minuutin päästä tunnustuksesta hän tekee itsemurhan. Asia raukeaa, ja juttu tuntuu olevan sillä selvä.

Jokin asiassa Jerryä jää silti kaivertamaan. Hän alkaa tutkimaan asioita syvemmin, poliisiviran päättymisestä huolimatta, haastattelemalla pikkutytön isoäitiä ja kavereita. Jerry tekee tutkimustöitä, joiden tuloksena hän varmistuu että kyseessä on sarjamurhaaja. Poliisit tietenkin vaan naureskelevat Jerrylle ja tämän hulluille teorioilleen, mutta hei! Niinhän aina! Jerry muuttaa järven rannalle rakkaan harrastuksensa, kalastuksen, pariin ja ostaapa hän myös bensa-aseman itselleen hoidettavaksi. Hän ei suinkaan ole unohtanut murhaajan etsimistä, vaan halu saada hänet kiinni vaan lisääntyy ja lisääntyy. Rikollisen kiinnisaamiseksi Jerry joutuu loppujen lopuksi turvautumaan äärimmäisiin keinoihin, joissa sijaa moraalisuudelle ei anneta.

Näyttelijät vakuuttavat yllättävän hyvin. Varsinkin Jack Nicholson vanhana juoppona, joka saa ehdottomasti sympatiat puolelleen. Elokuvan lopussa katsoja huomaa olevansa yhtä hämmästynyt ja hölmistynyt kuin Jerrykin, mikä on esimerkki hienosta ohjauksesta. Nicholsonin uudemmista elokuvista paras rooli About Schmidtin rinnalla. Hans Zimmerin ja Klaus Badelin hieno musiikki ja elokuvan kauniit maisemat saavat muuten niin ahdistavan elokuvan tuntumaan sangen rennolta. Tarinakin etenee verkkaisasti, mikä vain lisää sen seurattavuutta. Katsojalle ei kerrota kaikkea suoraan, eikä väännetä rautalangasta tavanomaisen Hollywood-rykäisyn tapaan. Juuri se tekee siitä niin piristävän kokemuksen. Yksinkertainen juoni, mutta niin hienosti kerrottu.

nimimerkki: Low Rider

Pisteet:
Arvosteltu: 06.06.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Low Rider
Käyttäjä
40 arvostelua

Juuri eläkkeelle jäävä poliisietsivä Jerry Black (Jack Nicholson) joutuu varsin aran asian eteen; pikkutytön murhatapaukseen. Tytön murhan tunnustanut vajaaälyinen epäilty (Benicio Del Toro) ampuu itsensä vankilassa. Jerry ei usko tämän olevan syyllinen ja tutkii kammottavaa murhaa tarkemmin eläkepäivistään huolimatta. Kukaan ei kuitenkaan pidä hänen todisteitaan pätevinä ja uskottavina. Kuitenkin hän lähestyy murhaajaa askel askeleelta keskustelemalla murhatun tytön äidin ja tämän parhaan kaverin kanssa.

Säälin elokuvan Jerryä, sillä hän tietää enemmän kuin kukaan muu, mutta hänen pakkomielteensä menee liian pitkälle. Ahdistusta aiheuttaa se, että hän on varma mitä tekee, mutta se ei sittenkään vastaa hänen ja muiden odotuksia. Juuri, kun hän on saamassa viimeistä "palapelin palasta paikoilleen", se on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Poliisit pitävät häntä hourupäisenä, vanhana juoppona. Olen aina pitänyt Jack Nicholsonia hyvänä näyttelijänä ja hän vetää tämän elokuvan roolin ihan hienosti. Tunnelma olisi luultavasti erilainen, jos Nicholsonin paikalla olisikin jokin muu näyttelijä.

Elokuvassa on huonojakin puolia; se on jossain kohtaa kliseisen ylidramaattinen ja sivuseikkoja kuvaillaan tarkasti, siksi se saattaa tuntua hieman tylsältä. Juoni kulkee liian hitaanlaisesti.

Pahuutta ja moraalittomuutta korostetaan selvästi. Katsojille yritetään luoda inhon- ja kauhuntunteita ja kysymyksiä: Miksi maailma on niin julma tai miksi Jumalan pitää olla niin ahne. Erityisesti pidän siitä, että murhaaja jätetään salaperäiseksi ja kyseenalaiseksi henkilöksi. Loppu ei ole iloinen, vaan elokuva päättyy synkällä tavalla. Se on hyvä, sillä onnellisia loppuja on liian paljon. Elämä on tuskaa, ja sen kanssa pitää oppia elämään.

nimimerkki: Hebe

Pisteet:
Arvosteltu: 20.05.2004
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Hebe
Vieras

Metsästä löytyy pikkutytön raiskattu ja viillelty ruumis. Etsivä Jerry Blackilla on vain muutama tunti eläkkeeseen, mutta hän ottaa asiakseen käydä ilmoittamassa tytön vanhemmille. Siellä hän vannoo tytön äidille Taivasosansa kautta saavansa roiston kiinni.
Pian poliisi pidättääkin henkisesti jälkeenjääneen intiaanin, joka nähtiin murhapaikalla vähän ennen ruumiin löytymistä. Intiaani on tuomittu raiskauksesta aiemminkin. Poliisi saa hänet tunnustamaan. Kun häntä saatetaan selliin, hän nappaa vartijalta aseen ja ampuu itsensä. Kaikki luulevat jutun olevan ohi, mutta Black uskoo intiaanin myöntäneen aikaisemman raiskauksen uudestaan, sillä sen verran pihalla kaveri näytti olevan.

Black ostaa eläkkeellä bensiksen syrjäisestä pikkukylästä. Siellä hän tapaa yksinhuoltajanaisen, jolla on seitsenvuotias pikkutyttö. Nainen muuttaa lapsensa kanssa Blackin luokse. Kaikki näyttäisi menevän hyvin, mutta Jerryparka ei pääse eroon ajatuksesta, mutta entäs jos...

Leffa etenee hitaasti, antaen koko ajan pieniä vinkkejä tulevasta. Jännitys tiivistyy loppua kohden, ja viimeiset 15 minuuttia ovatkin jo aika karmaisevia. Ohjaustyö on vakuuttavaa, samoin näyttelijät. Jack Nicholson on kyllä hiton hyvä näyttelijä, se on tosiasia.

Suosittelen, hyvä jännitysdraama on kyseessä.

Pisteet:
Arvosteltu: 08.09.2003
Katsottu: VHS

Arvostelija

Raato-A
Tykittäjä
388 arvostelua

Jerry Black (Jack Nicholson) on jäämässä eläkkeelle mutta ennen sitä hän lupautuu murhatun pikkutytön äidille etsivänsä oikean murhaajan. Kyseinen pikkutyttö murhattiin ja raiskattiin raa´alla tavalla ja syylliseksi nousee hullu intiaani (Benicio Del Toro) ja hän tunnustaakin teon ja tekee itsemurhan vähän sen jälkeen. Mutta Jerry ei usko, että intiaani oli murhaaja ja lupautuukin tytön äidille etsivänsä ja siitä alkaa täysivoimainen etsiminen. Jerry tutustuukin yhteen perheeseen, johon kuuluu äiti ja lapsi, kohta he muuttavatkin yhteen, mutta Jerry käyttää sitäkin hyväkseen murhaajan etsimiseen. Mutta murhaajaa ei löydy, olisiko se sittenkin ollut se intiaani. Ei ainakaan Jerryn mielestä, se on vielä jossain ja hän aikoo löytää sen maksoi mitä maksoi.

Sean Pennin kolmas ohjaustyö on laatutyötä. Käsikirjoitus toimii vaikka on ennenkin nähty tällaisia elokuvia, samoin kuin dialogi on hyvää. Mutta entäpäs näyttelytyö? No Jack Nicholson viekin pisteet kotiin rautaisella otteellaan mutta kyllä muutkin selviytyvät kiitettävin arvosanoin.

The Pledgen loppuratkaisu oli erikoinen, kun verrataan muihin elokuviin ja se toimi erittäin hyvin. Sehän antoi lisäpuhtia elokuvalle. Mutta kuitenkin elokuvaa rassaa jokin, nimittäin pituus. The Pledge on lähes kaksituntinen ja yleensä se ei haittaa, mutta jotkut kohtaukset ovat liian pitkiä ja tylsähköjä. Mutta kuitenkin jaksaa elokuvan katsoa siltä silmäilyllä.

Elokuva ansaitsisi muuten vain kolme tähteä, kun pituus leikkaa sitä, mutta kuitenkin päädyn kolmeen ja puoleen loppukohdan takia, oli se niin erikoinen.
Hyvä jännäri sinään.

nimimerkki: Filmer

Pisteet:
Arvosteltu: 23.07.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Filmer
Käyttäjä
246 arvostelua

Pledge -Kunniasanalla kertoo eläkkeelle jäänestä yksinäisestä poliisista, joka menee viimeisillä työtunneillaan vannomaan murhatun tytön vanhemmille nappaavansa murhaajan. Tapahtumapaikkana on pohjoinen jossain hevonkuusessa pienessä tuppukylässä. Äijä on kova kalastelija joten hän päättää jäädä eläkepäivikseen maisemiin. Samalla vannotusta valasta tulee pakkomielle.

Kunniasanalla on Pennin kolmas ohjaustyö. Se on kohtuu tylyä kerrontaa ilman sen kummempia koristeluja. Nicholson ja oma vaimoke alkavat olla ohjaajan vakiokalustoa ja hyvä niin. Hienoja roolitöitä molemmilta. henkilökuvauksen jos jonkun Penn osaa komeasti. Varsinkin Nicholsonista saadaan jälleen uusia piirteitä irti ja mikäs sitä on katsellessa kun äijä vääntää onnistuneesti.

Sean Pennin ohjaamat elokuvat ovat aina sisältäneet sitä jotain. Tarinat etenevät välillä hieman liiankin verkkaisesti, mutta se vain oikeastaan kuuluu asiaan. Henkilöt ovat kuvattu syväluotaavasti ja realistisesti. Ja mikä parasta niiden sisällössä ei oikeastaan ole mitään mikä olisi tyypillistä hollykylän elokuvahutulle.

Jos tyyli miellyttää, Pledge ei tule pettämään. Siis mistään 'kevyesti keskellä iltapäivää' -tyyppisestä tapauksesta ei todellakaan ole kyse. Kaikessa kyynisyydessään se on varsin onnistunut elokuva.

Pisteet:
Arvosteltu: 02.10.2002
Katsottu: DVD

Arvostelija

Kustaa
Ylläpitäjä
229 arvostelua

Pennin leffat on melko tunnistettavia tapauksia. Äijän käden jälki on selkeää ja tunnistettavaa. Tarinan kerronta on verkkaista ja aihetta maiskutellaan puolelta toiselle. Katsojalla jää aikaa perehtyä huolella valoitettuihin henkilökuviin. Madonnan ex-räyhäukosta ei näy merkkiäkään. Naisethan ne pistää miehet sekaisin, joten ilman Madonnaa Seankin on kai ihan normaali veikko. No, kauanhan tuosta on aikaa.

Seanilla on kertynyt näyttelijäpuolella huomattavasti enemmän meriittejä ja heppu tykkää näytellä erityisesti itseään vanhojen starojen lailla. Välillä ukko ohjaa melko timmejä leffoja, joskaan niitä ei ole vielä edes kourallista. Eikö ohjaushommat kiinnosta enempää vai mikä on kun 10x enemmän on kuitenkin roolisuorituksia plakkarissa.

Homman perusjuoni meneekin sitten hiukan leffakliseiden piikkiin. Jack Nicholson on eläkeikään ehtinyt poliisi, joka ryhtyy metsästämään pikkutytön murhaajaa. Melko raakoja valokuvia lyödään tapahtumista ruutuun. Nicholson ei tunnu istuvan oikein millään tällaiseen rooliin vaikka ikänsä puolesta siihen sopiikin. Heppu vannoo taivaspaikkansa puolesta murhatun tytön vanhemmille saavansa syyllisen kiinni. Ukkohan on oikeudenmukaisuuden ja vastuuntunnon perikuva. Eihän Nicholsonia ole tuollaisena totuttu näkemään vaan ennemminkin ilkikurisena ja hullunakin tyyppinä... ja tuo todettavasti toimii!

Leffan hyvyys on taidokkaassa ja huolellisessa tarinankerronnassa ja siitä pisteet Pennille.

Pisteet:
Arvosteltu: 23.04.2002
Katsottu: DVD

Arvostelija

arska
Ylläpitäjä
647 arvostelua