Pitkä kuuma kesä (1999)

Kaikille kiroilua pelkäämättömille suositeltava pläjäys.

Pitkä kuuma kesä on Perttu Lepän ohjaama ja käsikirjoittama ensimmäinen suuren yleisön tavoittanut elokuva, joka aiheeltaan käsittelee nuoruutta, musiikkia ja unelmia. Leppä on käyttänyt myöhemmin ilmestyneissä elokuvaprojekteissaan (Helmiä&sikoja ja 8 päivää ensi-iltaan) tästä leffasta tuttuja näyttelijäkasvoja. Lepän leffoille ominaisia hauskoja dialogeja ja kirosanojen välttämätöntä viljelyä nähdään tässäkin teoksessa nauruhermojen katkeamiseen saakka.

Joensuusta kotoisin oleva Leppä tuo helsinkiläispoika Patun kotikaupunkinsa melskeeseen ja maistamaan millaista meno on 80-luvulla Itä-Suomen rockpyhätössä. Patu (Unto Helo) tutustuu kesätyöpaikassaan ikätoveriinsa Lajuseen (Mikko Hakola) ja hänen kautta koko kaupungin nuorisoväestöön. Lajunen osoittautuu erään "autotallibändin" solistiksi, johon kuuluu lahjakas säveltäjä-kitaristi Jimi (Jimi Pääkallo), perustyhmä basisti Kakkonen (Olli Sorjonen) ja hänen rumpali-veljensä Kukkonen (Timo Lavikainen). Ulkoa päin junttimaisen näköinen bändi saa Patulta apua sanoitus- ja keikkahommissa, tavoitteenaan päästä soittamaan tarunhohtoiselle Tavastian klubille Helsinkiin.

Leffan alku etenee hieman töksähdellen eteenpäin, mutta kun vauhtiin päästään, niin Leppä onnistuu liikuttamaan kokonaisuutta jo melko sujuvasti. Teemoina ovat mm. uudelle paikkakunnalle muuttaneen nuoren aivoitukset ja nuorten suhde alkoholiin sekä vastakkaiseen sukupuoleen. Kasariluvun ja paikkakunnan tuoma suorasukaisuus tuodaan onnistuneesti esille leffan kuluessa, eikä musiikkipuoltakaan missään vaiheessa päästetä unohtumaan. Itse pidin kyllä leffan tunnelmasta, jota värikkäät näyttelijät mukavasti ylläpitävät, mutta ikävä kyllä joudun toteamaan että jotain jäi puuttumaan. Tarina ja hahmojen kohtalot kun meinaavat jäädä katsojasta turhan etäisiksi, eikä esim. päähenkilöön ehdi syntyä minkäänlaista tunnesidettä. Tässä asiassa tekijäpuoli on epäonnistunut, vaikka kaikki muut osa-alueet näyttävätkin olevan kunnossa.

Näyttelijät ovat upeasti rooleihinsa sopivia jannuja. Unto Helo vetää pääroolin mukiin menevästi ja asennettakin löytyy riittävästi. Jimi Pääkallo sekoilee huumehörhömuusikkona ja tekee näyttelijän uransa parhaimman roolityön, vaikkei häikäisekään. Timo Lavikainen on kuin luotu komediarooleihin ja murretta vääntävä miekkonen saa katsojassa kuin katsojassa hymyn kaaren huulille. Sivuosassa nähdään Apulannasta tuttu Toni Wirtanen.

Musiikkipuolen leffaan on väkertänyt pääosin Pauli Hanhiniemi, jonka kynästä on lähtenyt mm. elokuvan tunnarina toimiva kappale Lootusasentoon. Muuten elokuvassa kuullaan ennen 80-lukua tehtyjä Suomirockin ikivihreitä, aina Baddingista Hanoi Rocksiin.

Suomi-elokuvana Pitkä kuuma kesä on onnistunut kokonaisuus, mutta ei yllä kuumimpaan kärkeen ja jää Perttu Lepän tunnetuista teoksistakin huonoimmaksi. Joka tapauksessa kaikille kiroilua pelkäämättömille suositeltava pläjäys, josta varmasti kaiken ikäiset pystyvät omalla tavallaan nauttimaan.

Boy From Shadows
Tykittäjä, 182 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 19.10.2008
Katsottu: Kotona

Rokkihommissa on aina sen verran ironiaa, että jos siitä ei saa lohkaistua tämän mehukkaampaa juttua niin on kumma.

Leffa jossa kaikki elementit loistavaan pläjäykseen. Musiikkia (hyvää sellaista), nuoria, viinaa jne. Suomileffan paluuvuoden 1999 satoa oleva Pitkä kuuma kesä lataa odotuksia. Mutta EI. Ajoittain toki saadaan aikaan hyviäkin hetkiä ja sohvaperunan suu vääntyy virneeseen. Mutta kokonaisuus tökkii kuitenkin. Joku näissä suomileffoissa mättää välillä tosi pahasti. Fiiliksiin ei todellakaan meinata päästä ei sitten millään. Tyylissä löytyy ja aikakauden merkit vilahtelee (1980) ja siinä onkin onnistuttu ihan oukei. Silti kokonaisuutena leffan läpi paistaa muovinen uusnostalgia.

Nuorten näyttelyinto loistaa, mutta osittain sekin saadaan pilattua. Mikko Hakola vetaa hyvän roolin maalaispoikarokkarina ja pelastaa leffaa minkä ehtii. Muilla onkin sitten pallo välillä enemmän ja vähemmän hukassa. Rokkihommissa on aina sen verran ironiaa, että jos siitä ei saa lohkaistua tämän mehukkaampaa juttua niin on kumma. Inhottaa kun tuntuu ettei suomi pääse irti tällaisesta kaavamaisesta ajattelutavasta tehdä elokuvia.

Väkisin vertailun vuoksi mieleen palaa menneiltä vuosilta leffat Sairaan kaunis maailma, Täältä tullaan elämä (aikakautensa elokuva samalta ajalta, huomattavasti onnistuneempi) ja swedupetterien Fucking Åmål (ruotsipoika osaa, kateeksi käy edelleen). Pitkä kuuma kesä jää valitettavasti kaikkien jalkoihin.

Pisteitä kuitenkin aiheelle, Hakolalle ja Lasse Viren -juoksuvinyylille.

Kustaa
Ylläpitäjä, 227 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 09.05.2001
Katsottu: Kotona