Pieni suklaapuoti (2000)

Kulkee imelyyden rajamailla sortumatta kuitenkaan pahoihin ylilyönteihin.

Eletään vuotta 1959, kun pieneen ranskalaiseen kyläyhteisöön saapuu Vianne-niminen (Juliette Binoche) nainen tyttärensä Anoukin (Victoire Thivisol) kanssa. Uskonnollinen, pidättyväinen ja kaikin puolin konservatiivinen kyläyhteisö ei ole kaikista joviaaleinta porukkaa toivottamaan kirkkoa vieroksuvaa ja "radikaalia" Viannea tervetulleksi. Kun vielä naikkonen avaa häpeämättömästi suklaapuodin alkaa erittäin tiukkakurisen pormestari Reynaudin (Alfred Molina) mitta olla täysi. Hän alkaa kääntämään kylän ihmisiä Viannea ja hänen putiikkiaan vastaan, toivoen että nainen ymmärtäisi pakata kimpsunsa ja kampsunsa kiireesti ja häipyä kylästä. Taistelun jatkuessa, pormestarin harmiksi tulevat myös kylän kupeeseen rantautuneet kiertolaiset. Vianne ystävystyy lähemmin Roux-nimisen (Johnny Depp) kiertolaisen kanssa, ja hakee tästä tukea kamppaillakseen pormestarin käännytystyötä vastaan.

Tämä elokuva on Johnny Deppille toinen esiintyminen Lasse Hallströmin ohjauksessa. Ja kuten ensimmäinen, Gilbert Grape, tämäkin elokuva sijoittuu pikkukylään. Rajatun alueen ja vähäisten hahmojen käyttö näyttää sopivan Hallströmin tyylille, sillä hän saa näistä vähistä aineksista koottua jälleen kelpo pätkän. Ohjaus on tehokasta, ja jännitteitä luodaan hyvin hienovaraisesti. Elokuvan tempo ei ole kovin suuri, ja se seikka yhdessä kohtuullisen pitkän keston kanssa saattaa tylsistyttää osaa katsojista.

Elokuva on hyvin kaunis. Kuvaus on onnistunut vangitsemaan ranskalaisen idyllin ja sitä on mukava katsella. Valaistus ja värit luovat elokuvasta hyvin lämpimän ja positiivisen kuvan. Musiikki on hienoa ja tilanteeseen sopivaa. Kappaleita on esittämässä myös Johnny Depp, jonka kitaran soitantaa kuullaan elokuvassa ja sen soundtrackillakin.

Näyttelijöiden suoritukset onnistuivat vaihtelevasti. Mielestäni parhaimman roolin elokuvassa tekee Alfred Molina pormestari Reynaudinina. Molina pikkutarkkana ja vanhoihin kaavoihin kangistuneena pormestarina on oikeastaan ainoa, joka pystyy luomaan elokuvaan tunnelmaa, ja viemään tarinaa eteenpäin. Juliette Binochen rooli on ilmeisesti vain näyttää hyvältä. Muuten roolista jää vähän valju kuva, eli ei todellakaan saamansa Oscar-ehdokkuuden arvoinen. En pitänyt myöskään Hallströmin vaimon Lena Olinin suorituksesta. Mielestäni Olin on yliarvostettu näyttelijätär taitoihinsa nähden.

Elokuvasta lohkeaa myös pienehkö rooli Johnny Deppille. En voi olla ihmettelemättä kuinka noinkin nimekäs näyttelijä ollaan saatu melko joutavanpäiväiseen rooliin. Rouxin hahmolla ei ole tarinassa paljoa tekoa. Se mitä Deppin pitää tehdä, sen hän tekee ammattimiehen ottein. Pelkästä mustalaishurmurin roolista Depp saakoon *** -laakia.

Lasse Hallströmin Pieni suklaapuoti on hyvin lämminhenkinen draama, jonka sanoma on erilaisuuden hyväksyminen. Tarina etenee ihan mukavasti, vaikkakin tempo on hidas. Elokuva kulkee imelyyden rajamailla sortumatta kuitenkaan pahoihin ylilyönteihin. Hallströmin pikkukylädraama jättää mukavan lämpimän mielikuvan, mutta erinomaisten elokuvien joukkoon se ei yllä.

nimimerkki: John Christopher Depp II

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 12.11.2006
Katsottu: DVD

'Mmm... marab... eikun Pieni suklaapuoti', huokailee (nais)yleisö Lasse Hallströmin ohjaaman makeahkon leffan aikana.

"Mmm... marab.. eikun Pieni suklaapuoti", huokailee (nais)yleisö Lasse Hallströmin ohjaaman makeahkon leffan aikana. Suklaa valuu vielä lopputekstienkin ylitse ja kaakaota ei kai tee heti mieli maistella...

Vaan romantiikkaa tarjoileva suklaapuotitarina ei ole sieltä sokerikuorreteosaston huonoimmasta päästä. Juliette Binoche hymyilee maireasti ja Johnny Depp miellyttää naisyleisöä (lue: kohdeyleisöä) taas mustalaishenkisenä herrana. Vaikka Depp ei Mies joka itki -rainan vastaavan tyyliseen ja loistavaan rooliin ylläkään, itse päätarkoitus täyttynee näinkin.

Sokerisen tarinan miljöö on vähemmän sokerinen, osaksi jopa surumielinen. Uskovainen ja tunnelmaltaan pelottavan rajoittunut kyläyhteisö katselee epäluuloisesti, kun neiti Vianne (Binoche) saapuu paikkakunnalle suklaata kaupittelemaan. Vianne ei selvästikään miellytä yhteisön pääjehuja, ja sen hän kohta saa huomatakin. Syrjinnästä huolimatta Vianne & hänen tyttärensä vääntävät suklaata kansalle ja siitähän kansa pitää. Eikä tarinassa tarjoiltava nautintoaine edes näytä aiheuttavan iho-ongelmia saati kuluttavan hampaita. Hyvä niin. Erikoisreseptillä valmistettu sokolaati käy kaupaksi yhä paremmin, ja kohta konflikti valtaapitävien sekä suklaata palvovien kesken on valmis. Törmäyksen suuruutta vähennä ei se, että Vianne ihastuu Deppin esittämään vihattuun ukkopahaseen.

Näyttelijäsuoritukset ovat pääsääntöisesti laaduikkaita ja kerrontatapa hillityn hidastempoinen. Rambohuivein varustautuneiden actiontyyppien kannattaa varoa, etteivät tukehdu suklaakonvehteihinsa nukahtaessaan töllön eteen. Myös "leffasokeritautisten" kannattaa varoa imelyyttä. Muut varmasti nauttivat kitaran soidessa ja laatusokerin pöllytessä. Depp-fanien innosta en tohdi mainitakaan.

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 729 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 09.06.2005
Katsottu: DVD

Herkkupala komedian ja tunnelmallisuuden ystäville.

Paikoilleen jämähtäneen maalaiskylän rauha järkkyy, kun paikkakunnalle saapuu kulkurin elämään tottunut Vianne Rocher (Binoche) tyttärensä kanssa. Vianne avaa pienen suklaapuodin, jonka herkullisinta eivät kenties yllättäen olekaan suklaat, vaan se, että omistajatar osaa arvioida asiakkaasta, millaista suklaata tämä tarvitsee... Suklaita on eri tarpeisiin ja ne ovat erittäin salaperäisiä niin nimiensä perusteella kuin muutenkin...eikä ihmekään, maya-intiaanien resepteillä tehtyjä kun ovat. Ja tätähän jotkin eivät voi sulattaa. Pormestari aloittaa henkilökohtaisen sodan suklaakauppaa vastaan ja saa osan hämillisistä kyläläisistäkin puolelleen. Ja kuin pisteenä iin päälle soppaa saapuu sekoittamaan vielä Johnny Deppin roolihahmo jokirottaseurueineen.Hmm...

Pieni suklaapuoti on maanmainio herkkupala komedian ja tunnelmallisuuden ystäville. Johnny Depp ja Juliette Binoche pääosien levottomina sieluina ja Judi Dench nautinnollisuutta terveytensä kustannuksellakin haikailevana surullisen hahmon ritarina tekevät todella vakuuttavaa työtä. Etenkin Judi Dench sopii roolihahmoonsa kuin valettu ja hahmo onkin kenties mieleenpainuvin ja eniten ajatuksia herättävä koko suklaailoittelusta.

Kyläläisten ennakkoluulojen, tekopyhyyden ja pormestarin "sokeuden" takia Lansquenetin kylässä tapahtuu myös vakavia, surullisia ja vaarallisia asioita, joiden seurauksena jotkut kuolevat, jotkut surevat ja jotkut avaavat silmänsä. Lopussa pormestarin irvikuvasta sukeutuu sulavakäytöksinen kreivi ja levottomat sielut löytävät leposijan. Kaiken kaikkiaan tyypillistä Hollywood-elokuvalle, lopunhan on pakko olla onnellinen...

nimimerkki: Kaisa Malinen

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 01.08.2003
Katsottu: Kotona

Leffa on eräänlainen kannanotto yksilönvapauden puolesta.

Tarina ahdasmielisestä pienestä kyläyhteisöstä jossain Ranskassa -60 luvulla. Kyläläiset elävät herran pelossa. Tilanne on päällisin puolisin hallinnassa, kiitos kirkossa käynnin, yleisen teeskentelyn ja herra pormestarin valvovan silmän. Pinnan alla kuohuu, on juopottelua, vaimon pieksämistä ja muuta vähemmän kunnioitettavaa toimintaa.

Uskonnollista ja teennäistä kyläyhteisöä saapuu järkyttämään ateisti, Vianne (Juliette Binoche) "isättömän" lapsensa kanssa. Elämän perusarvoja (kirkko, nyrkki, hella) kunnioittamaton kiertolainen Vianne perustaa syntisen hyvää Maya-intiaanien resepteillä tehtyä suklaata myyvän putiikin kylään. Suklaasta löytyy makuja, tehoja sekä nautintoja moneen lähtöön. Kylän pormestarin ja Viannen välillä alkaa kiivas taistelu (uskonto vs. nautinnot) kyläläisten sieluista. Molemmat tahot tuputtavat omaa elämänkatsomustaan näkyvin ja näkymättömin keinoin ihmisille.

Leffa on eräänlainen kannanotto yksilönvapauden puolesta. Pormestari on selkeä pahisdiktaattori ja hyvää edustaa Vianne maukkaine suklaineen. Viannen suklaapuoti toimii normaalin liiketoiminnan ohella myös ensikotina ja psykiatrin vastaanottona. Markkinatalous lomittuu tietenkin mukavasti lopulta uskontoon ja Vianne lyö rahoiksi sekä kaikki ovat kavereita.

Pläjäyksen toteutus on silmiähivelevän hienoa ja näyttelijähommat toimii. Leffaan uppouttuu kuin kuin kuuma veitsi suklaaseen. Ohjaaja Lasse Hälströmillä on taito sitoa katsoja kiinni penkkiin. Tämän ovat todistaneet monet aikaisemmatkin referenssit.

Pieni huomio lopuksi: Kylästä puuttui hammaslääkäri, jonka businekset olisivat kasvaneet Viannen tulon myötä. Tosin eihän leffoissa muutenkaan pestä pahemmin hampaita.

arska
Ylläpitäjä, 636 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 14.10.2001
Katsottu: DVD