Peto II (1998)
- Alkuperäinen nimi:
- Species II
- Tuotantovuosi:
- 1998
- Ohjaajat:
- Peter Medak
- Pääosissa:
- Justin Lazard, Michael Madsen, Natasha Henstridge
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 89 min
- Genret:
- Trilleri, Sci-fi
- Elokuvasarja:
- Peto, Peto II, Species III
Aikoinaan Alien-leffojen myötävirrassa tekaistiin pläjäys nimeltä Peto. Teema ja aihe aina H.R.Gigerin osallistumisia myöten apinoitiin suoraan Alienista. Pääörkkinä leffassa toimi lähinnä muotilehtien sivuilta pyllistellyt Natasha Henstridge. Ihmisen ja Alienin ristisiitos siis pyllähti jostain päin avaruutta lisääntymään maankamaralle. Petoa sitten jahtasi erinäisten heebojen joukko eri erikoistaitoineen. Kokonaisuudessaan tekele oli suhteellisen kauheata katseltavaa.
Jatko-osan suhteen odotuksista ei voi puhua, kunhan nyt vaan tulee töllöteltyä. Suorasta jatko-osastahan tässä kuitenkin on kysymys. Samalla kökkölinjalla jatketaan nytkin. Marsilta palaavat astronautit tuovat mukanaan jotain örkkikamaa ja ein aikaakaan kun uuden peto-oliorodun siittäminen voi alkaa. Apuun käytetään laboratorioiden petokasvattia geenivalmistettua kloonia Eveä. Noh, kaikki ei suju tietenkään ihan niinkuin piti...
Amatöörinä ammattimaista kriitikkokieltä käyttäen voidaankin todeta tämän kakkososan olevan täyttä paskaa. Harvoin tulee kuitenkin leffoja katsomaan alettua keskeytettyä ja tämä oli kyllä siinä ja siinä. No, katsottua kuitenkin tuli. Välillä on ihan hyvä todeta minkälainen on todella huono elokuva. Yhden (minimi!!!) laukauksen sijaan voisin irvistää leffalle!
Näyttelijät ovat yliammuttuja karakterisoituja sarjakuvahahmoja. Tekeekö täysikasvuiset ihmiset todellakin tällaista kamaa? Näyttelijöiden kohdalla täytyy kuitenkin pysähtyä Michael Madsenin kohdalle ja huutaa: MIKSI?? Äijällä jäi siis Reservoir Dogsit päälle, tätä ei todellakaan tarvitse Peto 1:n ja 2:n yksin todistaa. Sen voivat myös tehdä mm. Getaway, Gun for Hire jne. Machoilu kärsii jo äijän kohdalla pahaa inflaatiota. Ei voi muuta kuin harmitella.
Leffan taso on ihan puhdasta tissi- ja visva-astetta. Kumpaakaan ei siis säästellä. Ensin "paritellaan" ja sen jälkeen tapahtuu mitä ihmeellisempiä "kuoriutumisia" ja multiploitumisia. Petojen kiima on kauheata katseltavaa. Esipuberteettinen nenänkaivaja saa varmasti pläjäyksestä ne omat kicksinsä, ei epäilystäkään.
Peto ykkönen sai jostakin syystä jatkoa tarinalle jossa avaruuden örkki ottaa ihmisruumiin pesiintymispaikakseen. Kuinka omaperäistä!
Aliens-sarja säilytti neljänteen osaansa saakka jonkinmoisen tyylikkyyden tuoda aihe valkokankaalle. Splatterin sijaan, siinä sarjassa jätettiin jotain katsojan mielikuvituksen varaan.
Peto 2:ssa vajotaan yksinkertaisimpaan ratkaisuun. Veri ja örkkitahna roiskuu niin ettei mitään rajaa. Kun juoneen kuuluu vielä, että örkit ilmestyvät aina kun virusta kantava ihminen kuhnii, niin ollaan leffajuonien ö-osastolla. Tissi vilahtaa kuhnimisjaksoissa kunnes mamma räjähtää punkkaan, örkin räpsähtäessä vatsanahasta läpi. Karvanoppa-wunderbaum -osastolle säälittävä raina saattaa iskeä, mutta enpä näe juuri muuta kohderyhmää Peto 2:lle.
H.R. Giger loi Aliens -örkit, ukkelin käsi on luonut (kopioinut) myös Peto 2:n kummajaiset. Se joka on tutustunut Gigerin kirjoihin ja luomuksiin tarkemmin, voisi olettaa että Peto 2:n käsis on tehty Gigeriä varten. Genitaalit ja kuhnimissessiot ovat suoraan sveitsiläisen taiteesta. Kuvista on siirretty valkokankaalle ne mitkä Alienseista jäi varastoon.
Ohjaaja on täysi mysteeeri ennen ja jälkeen leffan katsomisen. Vauhtia ja verta piisaa, eikä touhusta ota oikein selvää. Nähdyn perusteella olisi ollut parempi jos Peter Madek olisi tullut tutuksi vaikka Peter Jacksonin alkuaikojen tuotannon kaltaisilla splattereillä. Raja uskottavan ja paskan leffan välillä on tässä genressä hiuksen hieno.
Ainoa tilanne missä Peto 2 puolustaa paikkaansa on Huonoimpien Scifi-Elokuvien Teemaillassa.























































