Paluu tulevaisuuteen III (1990)
- Alkuperäinen nimi:
- Back to the Future Part III
- Tuotantovuosi:
- 1990
- Ohjaajat:
- Robert Zemeckis
- Pääosissa:
- Christopher Lloyd, Mary Steenburgen, Michael J. Fox, Thomas F. Wilson
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 118 min
- Genret:
- Komedia, Sci-fi
- Elokuvasarja:
- Paluu tulevaisuuteen, Paluu tulevaisuuteen II, Paluu tulevaisuuteen III
Tuli katsottua jo kolmatta kertaa koko trilogia, tällä kertaa juuri hankkimaltani, laadukkaalta DVD-boksilta.
Elokuvahan jatkuu suoraan edellisestä osasta. Tällä kertaa seikkaillaan villissä lännessä, tarkoituksena muuttaa tulevaisuutta ja pelastaa Doc kuolemalta villissä lännessä. Mutta kappas vaan, aikakoneeseen iskeytyy nuoli intiaanin ampumana, joka osuu suoraan bensasäiliöön, joten vuoteen -85 palaaminen ei olekaan niin helppoa kuin luulisi. Marty ja Doc jäävät villiin länteen kehittelemään uusia ideoita, kuinka päästä takaisin rakkaaseen nykyaikaan, vuoteen 1985 - ja jälleen mitä ihmeellisimpiä keinoja keksivätkään.
Kolmonen on trilogian vauhdikkain ja kehnoin osa. Villi länsi tapahtumapaikkana ei sytytä. Elokuva on jälleen kuitenkin todella kekseliäs, ja mielikuvitusta on osattu käyttää. Kuten aikasemmissa osissa, tässäkin pätkässä esiintyy romantiikkaa.
Tällä kertaa tosin elokuva ei kerro teinipojan Martyn rakkaustarinaa, vaan vanhemman kaverin, Docin rakastumisesta villin lännen neitokaiseen. Tämähän tuo vaihtelua, mikä on sinänsä ihan hyvä, mutta valitettavasti tämä rakkaustarina ei todellakaan toimi. Jotenkin tuntuu niin väkisinväännetyltä että olisi voitu jättää suosiolla pois.
Myös elokuvaa on ehkä pitkitetty liikaa. Jotkut kohdat olisi voitu helposti karsia pois, niin että mitään ei kuitenkaan menetetä, ja loppukin on venytetty liian pitkäksi. Juuri kun ajattelin, että leffa loppuu lähiminuuteilla, niin kappas vain sehän kestää vielä puolisen tuntia.
Elokuvassa nähdään parodiaa eri klassikkoelokuvista, kuten Scorsesen Taksikuskista sekä Leonen Kourallisesta Dollareita. Myös pääosa Marty McFly käyttää valenimenään Clint Eastwoodia, joka on hullun hauska idea. Kohtaus, jossa Marty poseeraa peilin edessä pyssy kädessä hokien Taksikuskista tuttuja "You talkin' to me?" -reploja, on vallan hauska ja sai ainakin minut nauramaan.
Hauskaa on se, että trilogian jokaisessa osassa toistuu tietyt, samaiset tapahtumat. Jokaisessa kolmessa osassa Marty törmää vanhempiinsa tai muihin sukulaisiinsa, taistelee Thomas F. Wilsonin roolihahmoa vastaan, olkoon se sitten villin lännen hurja pankkiryöstäjä "Mad Dog", tai tämän isän tuttu, hölmö ja lihava Biff Tannen. Ja jokaisen osan loppupuolella tämä saa lavallisen lantaa niskaansa. Jokaisessa osassa myös Martya kutsutaan pelkuriksi tai jänishousuksi, josta hän sitten ottaa nokkiinsa. Vielä on mainittava, että jokaisessa osassa Marty luulee aikakoneseikkailujaan painajaiseksi, mutta herääkin sitten täysin samassa ajassa, josta luuli näkevänsä unta.
Kuten lähes joka trilogia, tämäkin huononee osa osalta. Ensimmäinen Paluu Tulevaisuuteen on ehdottomasti trilogian hauskin, kekseliäin ja kaikin puolin viihdyttävin osa, joka on ehkä kaikkien aikojen paras ns. "puhdas" viihde-elokuva, ja josta olen pitänyt kersasta lähtien. Kakkososa tuntui jo hieman ykkösosaa toistavalta, mutta viihdytti kuitenkin loistavasti. Trilogian päätösosa taas on joka osa-alueeltaan kehnoin osa. Huonoksi en kuitenkaan missään nimessä sitä kutsuisi. Ei naurattanut yhtälailla kuin edelliset osat, vaikka naurettua tuli kuitenkin muutaman kerran. Silkkaa hömppäviihdettä koko trilogia, jota ei kannata jättää väliin.
nimimerkki: Jammar
Paluu tulevaisuuteen III jatkaa suoraan kakkososan lopusta. Marty McFly (Fox) on vuodessa 1955. Doc Brown (Lloyd) on mennyt vuoteen 1885 eli Villin Lännen hurjiin vuosiin. Marty tapaa vuoden 1955 Docin. Miehet saavat selville, että Doc ammutaan Villissä Lännessä. Martyn onkin mentävä vuoteen 1885 pelastamaan Doc. Mutta homma ei sujukaan ihan helposti. Docin päätä sekoittaa juuri kaupunkiin tullut opettajatar Clara (Steenburger). Kaiken lisäksi Docille ja Martylle tuottavat harmia erään Tannenin hurja joukko.
Paluu tulevaisuuteen III ei ole ihan niin hieno kuin aiemmat osat, mutta kyllähän tämänkin katselee. Elokuvassa ei ole ihan samanlaista huumoria kuin aiemmissa osissa, vaikka ihan hauskojakin juttuja tässä on. Melko hyvin tässä muun muassa matkitaan erästä kohtausta elokuvasta Kourallinen dollareita. Tavataan tässä myös joitakin Martyn kotikaupungin asukkaiden esi-isiä.
Elokuva ei oikein toimi muutenkaan. Huumorin määrää on laskettu todella rankasti. Vitsit tosin vielä toimivat. Elokuvassa on myös muutamia juonellisia aukkoja. Paluu tulevaisuuteen kolmoseen on myös lisätty jossain määrin romanttisia piirteittä, joka ei ainakaan meikäläiseen iske. Myös lopusta olisi voinut jättää hieman tavaraa pois. Tämä ei kuitenkaan ole huono lopetus trilogialle, mutta parempaa olisi kyllä ansainnut.
Paluu tulevaisuuteen-trilogia on kiistatta kautta aikojen parhaimpia viihde-trilogioita ja kaikki osat ovat erikseen myös loistavia elokuvia. Ykkönen oli jättimenestys, kakkonen oli jättimenestys ja kolmonen... Niin, joo tietenkin jättimenestys. Kolmosta tehtiin samoihin aikoihin, kuin kakkosta ja se valmistui lopulta vuonna 1990, joten Paluu tulevaisuuteen-trilogiaa ei sittenkään voi kutsua kasariviihdetrilogiaksi, mutta pienestä se on kiinni. Ykkönen on sitä, kakkonen siinä ja siinä ja kolmonen on sitten viihdettä parhaimmillaan, riippumatta vuosiluvusta. Tarina etenee samaa kaavaa, kuin edellisissä osissa. Jotta pysyisi kärryillä, on melkein välttämätöntä, että on katsonut aiemmatkin osat, koska elokuva jatkuu taas kerran siitä mihin kakkososa jäi.
Marty McFly (Fox) ja hänen tiedemiesystävänsä Emmet "Doc" Brown (Lloyd) selvittävät tulevaisuudessa tapahtuneen hässäkän ja käyvät samalla menneisyydessä, minkä jo kakkososasta muistammekin. Ja sitten Martyn saatua kirje postilähetiltä kaatosateessa vuonna 1955, hän tajusi samalla mitä ukkosmyrskyssä "Docille" oikein kävi. Lähetti sanoi, että kirje jätettiin toimitukseen 70 vuotta sitten, ja että se olisi käsketty antaa 70 vuoden päästä juuri hänelle. Marty on aivan pihalla, kunnes eräs tosiasia valkenee hänelle, luettuaan kirjeen. Allekirjoittanut on Emmet Brown, ja vuosiluku 1885. Niinpä hän etsii käsiinsä ainoan mahdollisen toivon, eli 1955:n Docin. Ja kuinka ollakkaan, kun Marty selittää kaiken perusteellisesti Docille, on poika taas aikakoneen kyydissä ja suoraan vuodessa 1885... Ja enempää juonesta lienee turha paljastaakkaan, koska se olisi sopimatonta.
Elokuva on todellakin aika lailla klassikoainesta, niin kuin edelliset osatkin. Kolmonen on kaikista osista se kaikista rauhallisin ja myös kaikista romanttisin. Zemeckis, Spielberg ja kumppanit onnistuivat siis hoitamaan homman kotiin myös tässä viimeisessä osassa. Fox on jo lähes kolmekymppinen ja näyttelee 17-vuotiasta teinipoikaa, mutta kuitenkin todella uskottavasti ja vaivattomasti. Lloyd kantaa jälleen kortensa kekoon vähintäänkin kiitettävästi, näytellessään jälleen nappisuorituksen, hömpsähtäneenä ja myöhemmin myös rakastuneena tiedemiehenä. Kokonaisuutena leffa on siis vähintäänkin yhtä loistava, kuin edellisetkin osat. Tämän tasoinen loistava trilogia ansaitsi arvoisensa päätöksen ja sen se myös sai.
nimimerkki: Tolppanen
Trilogian päättävän Paluu tulevaisuuteen 3-leffan juonesta jotain tajutakseen on katsojan jälleen tunnettava edelliset osat. Elokuva temmataan nyt villiin länteen, jossa Marty McFlyn ja Emmerett Brownin on korjailtava menneisyyttä. Siinä sivussa päästään tutustumaan vanhaan Hill Valleyn kaupunkiin ja erittäin kaukaisiin sukulaisiin...
Aikaisempiin osiin verrattuna kolmonen sijoittuu laadullisesti jonnekin ykkösen ja kakkosen välimaastoon. Uusia ideoita ja huumoria on onneksi enemmän kuin keskimmäisessä osassa, mutta toisaalta uudet hahmot eivät kerää sympatiapisteitä yhtä paljon kuin ensimmäisessä. Klikkejä aikaisempiin osiin on sopivasti, kyllähän tämä isomman tarinan päätöksenä hommansa kunnialla kotiin hoitaa. Tällä kertaa rakkaustarina ei kylläkään toimi yhtä hyvin kuin aiemmin.
Paluuta tulevaisuuteen ajattelee nykyisin heti trilogiana, ja kokonaisuutenahan leffat ovatkin hieno satsi viihdettä. Samat näyttelijät loihtivat hyvin kirjoitetut roolihahmonsa eläviksi toimivasti koko sarjan ajan, ja kun käsikirjoituksetkin toimivat niin on yleisön tyytyväisyys taattu. Näin siis kolmas osakin viihdyttää kuin muutkin elokuvat, osana kokonaisuutta.
Koko trilogian sisältävä DVD-boksi on (kuten jo olen hehkuttanut) loistavasti toteutettu. Päätöselokuvan levyllä on jälleen mukana pari dokumenttia, kuvagallerioita trailereita, poistettuja sekä pilallemenneitä kohtauksia, näin muutamia mainitakseni. Kaikki ekstrat ovat suomennettuja ja leffan kuva ja ääni harpanneet nytkin tulevaisuuteen - tällaisen viilatun julkaisun elokuvat ovat ansainneetkin.























































