Ocean's Twelve (2004)
- Tuotantovuosi:
- 2004
- Ohjaajat:
- Steven Soderbergh
- Pääosissa:
- Andy Garcia, Brad Pitt, Catherine Zeta-Jones, George Clooney, Julia Roberts
- Maat:
- USA, Australia
- Pituus:
- 120 min
- Genret:
- Toiminta, Rikos
- Elokuvasarja:
- Ocean's Eleven - korkeat panokset, Ocean's Twelve, Ocean's 13
Keskiarvo
Arvostelut (5): 
Pikatuomiot (259):
Oma pikatuomio
Steven Soderberghin Ocean‚s Eleven - korkeat panokset oli sellainen hitti, että totta kai sille piti jatko-osa saada. Julia Robertsista tehtiin tiimin kahdestoista jäsen, ja eikun menoksi - päin mäntyä.
Daniel Ocean - anteeksi, Miguel Diaz (George Clooney) valmistautuu vaimonsa (Julia Roberts) kanssa juhlistamaan toista kolmatta hääpäiväänsä, kun peiterooli pettää. Terry Benedict (Andy Garcia) haluaa rahansa takaisin isoine korkoineen: jostain pitäisi kehittää kokoon 200 milliä kahdessa viikossa. Tie vie vanhalle mantereelle, jossa Vincent Casselin esittämä mestarivaras haluaa ottaa joukkion kanssa matsin planeetan parhaan varkaan tittelistä. Melkoiset lähtöasetelmat siis.
Näyttelijätyö on edelleen hyvää, muttei mitenkään ilahduttavaa tai valloittavaa. Koko hommasta on kadonnut veijarimeininki, ja sen myötä hyvän yläpuolelle yltävät näyttelijäsuoritukset. Lähestulkoon kaikki näyttelijät tuntuvat tekevän pelkän perusroolin. Vincent Cassel sekä hullunhauskan cameo-roolin tekevä Bruce Willis onnistuvat. Kerrankin ei muuten tarvitse nähdä Bruce Willistä pelastamassa maailmankaikkeutta romuttamalla puolet siitä.
Leffan toisena kantavana voimana onkin huumori. Vitsejä viljellään jokaisessa mahdollisessa välissä, ja hieman enemmänkin. Tylsimpiä niistä tosin toistetaan aina kyllästymiseen asti.
Leffan suurin miinuspuoli on loppu, jolla katsojaa lyödään kasvoihin niin, että harmittaa vielä viikonkin päästä. Loppu ei ykkösosan tapaan säväytä, nosta virnettä naamalle tai saa ihailemaan käsikirjoitusta. Itse asiassa vaikutus on tasan tarkkaan päinvastainen. Käsikirjoitus jättää lankojen yhdistelyn jälleen katsojan hommaksi, tosin tällä kertaa tehtävä on katsojalle astetta hankalampi. Käsikirjoituksen loogiset aukot kasvavat loppua kohden, kunnes niistä mahtuisivat vaikka kaikki näyttelijät taitoineen ja karismoineen.
Ja mitä ihmettä on ajateltu kameratyön kohdalla? Erityisesti keikkaa suunnitellessa kamera heilahtelee käsivaralla kuvattuna suunnasta toiseen suttuisen oloisesti. Ja kun Eurooppaa kerran kierretään, tarttuu leffaan matkavideomeininki.
Viimeinen havainnonarvoinen ei ole varsinainen haitta, muttei sen puoleen suurempi ansiokaan. Sivuhenkilöitä on niin tajuton määrä, että valkokankaalle syntyy jopa ruuhkaa. Edellä mainittujen Vincent Casselin ja Bruce Willisin lisäksi soppaan lisätään mm. Robbie Coltrane ja tasa-arvon nimissä Catherine Zeta-Jones. Osa alkuperäisestä yhdentoista ryhmästä pelkistyy statisteiksi asti.
Ocean's Twelve ansaitsee elokuvana kaksi ja puoli pojoa, Ocean's Elevenin jatko-osana puolitoista.
nimimerkki: Allekirjoittanut
Pisteet:
Arvosteltu: 30.06.2007
Katsottu: VHS
Danny Ocean (Clooney) on onnistuneesti rosvonnut kasinon ja nauttii elämästään, mutta karski Benedict ei anna asian olla. Hän yhyttää Oceanin kavereineen ja vaatii rahansa takaisin. Ongelmana on vain se, että rahoja ei tahdo enää olla kokonaan olemassa. Alkaa ryöstöjen sarja, jonka aikana juonitellaan ja kieroillaan koko rahan edestä.
Tässä on melkoisen vieraannuttava elokuva. Koko elokuvan aiheena ja kantavana elementtinä on huijaaminen ja samaa harjoittaa koko elokuvan ulkoasu. Katsojaa huijataan lukemattomilla erilaisilla kerronnallisilla tempuilla, kunnes tarkkaavaisimmatkin putoavat kärryiltä kolisten. Outoa kuitenkin on, että tämä kikkailu ei kuitenkaan ole itsestään selvää, vaan taitavasti rakennettua ja ohjattua. Kamera todellakin tekee työnsä tehokkaasti.
Valitettavasti Ocean's Twelve on huonosti kirjoitettu elokuva. Ensimmäiset kolme neljännestä elokuvasta on viihdyttävää dialogia ja kuvallista kikkailua, mutta viimeinen neljännes, jonka aikana kaikki juonet paljastetaan, epäonnistuu täydellisesti. Mikäli tarkoitus oli saada katsoja lopullisesti ymmälleen, siinä on onnistuttu ja erittäin hyvin. Lisäksi ensimmäistä osaa värikkäästi hallisevat ammattilaiset eivät ole olennaisesti mukana, mikä vähentää mahdollisuuksia tehokkaaseen huumoriin. Onneksi Vincent Cassell hoitaa työnsä erinomaisen niljaisan fransmannin maneerein, mikä aiheuttaa suuresti hupia.
Kokonaisuutena Ocean's Twelve on elokuva, joka hukkaa hyvät ideansa ja oivalluksensa viimeisellä neljänneksellä ja romahtaa pelkästään hauskaksi veijaripätkäksi jonka voi katsoa kerran hyvällä omatunnolla.
nimimerkki: Jurpo
Pisteet:
Arvosteltu: 06.10.2005
Katsottu: DVD
Okei, aloitetaan hyvillä uutisilla: allekirjoittanut onnistui sattuman sanelemana näkemään Ocean’s Twelven ilman kustannuksia. Ilmaiseksi, jihuu. Jee. Tap tap. Harmi, että positiiviset kommentit jäivät siihen, ja jatkossa luvassa on vain Rosmo-Oceanin äärettömän löysän tusinan aiheuttamaa itkuvirttä, hampaiden kiristelyä ja kirosanatulvaa…
Kovin on alas vajonnut Steven Soderberg sitten loistavan Traffic –huumeleffansa. Näin voisi todeta, jos haluaa purkaa mietteitään lievästi ja ilman asian vaatimaa turhautumista. Soderbergin jamppa on tehnyt 2000-luvun turhimman leffan –kommentti alkaa olemaan paljon lähempänä totuuden karvasta kalkkia ja sitä väsyneiden starojen joukkoa, joka haukottelee katsojaparan nurin.
Leffan edeltäjä eli remake Ocean’s eleven oli jo vikatikki, mutta jatkiksessa Soderberg ja mm. Aikamatkan adaptaatiota tylsempään kuntoon muokannut George Nolfi ovat jopa unohtaneet juonen! Se on saavutus sinänsä, mutta kahden tunnin kohdalla ”loppuratkaisun” läjähtäessä kasvoille meinaa hiukan kiukuttaa. Siinäkö se homma nyt oli?
Visuaalisesti Soderberg ei ole heikentynyt juurikaan, mutta kun ”tarina” nyt on sitä luokkaa mitä se on, niin visuaalitemppuilusta ei pojoja repeä. Julia Robertsin esittäessä itseään ilmoille repeää sentään kahden sekunnin väkinäinen nauru, joka (kumma kyllä) hyytyy tuskaiseksi mutinaksi. Brad Pitt on pihalla kuin kevään myötä sulanut lumiukko, joka on jo kovasti matkalla kohti kaivoa. Täytyy jopa sanoa, että hetken, ellei jopa kaksi, täytyi miettiä, että oliko tämä sama heebo tosiaan Fight Clubin ja Se7enin tähti…
Herra Oceanin (tekocool Clooney) jengi on siis kasvanut oikein tusinaksi asti (joskin kuivuneeksi rusinaksi sitä voi luulla). Mukaan on sentään ängetty Catherine Zeta-Jones kurveineen, mutta jengin perässä hiipivä naispoliisi on ängetty niin p*skasti mukaan, että oikein hirvittää. Bruce Willis tekee varmaan parhaimman roolin, ja parhauteen vaikuttaa paljon se seikka, että Bruce tajuaa olla ruudulla tarpeeksi vähän aikaa, eikä tahri mainettaan.
Harmillisesti Ocean’s twelve onnistuu olemaan tyhjin, tekohauskin ja tylsin leffa aikakausiin. Ainoat plussat tulevat siitä, että se tosiaan on saanut kerättyä rahaa teatterilevikissä. Markkinointipuoli siis sentään toimii, vaikka mikään muu ei oikein ota ilmaa alleen. Omaan leffahyllyyn tämä leffa ei kyllä mahtuisi, ei edes ilmaiseksi.
Pisteet:
Arvosteltu: 09.05.2005
Katsottu: DVD
Päätinpä mennä katsomaan Steven Soderberghin uutuusleffan hieman epäilevin mielin. Elokuva ei varsinaisesti ole ollut arvostelijoiden ihailun kohteena, mutta toisaalta Soderberghin hyvätasoinen tuotanto sai minut kuitenkin odottamaan mukiinmenevää viihdettä, jonka äärellä parituntinen sessio leffateatterissa kuluisi mukavasti. Tulinpa pettymään pahemman kerran: Ocean's Twelve sai kyseenalaisen kunnian olla karmeimpia elokuvakokemuksiani koskaan.
Elokuva sijoittuu muutama vuosi alkuperäisen elokuvan tapahtumien jälkeen. Danny Oceanin (George Clooney) johtama rikollisjengi saa epämieluisan uutisen siitä, että heidän ryöstämänsä kasinon omistaja (Andy Garcia) on jäljittänyt koko poppoon, vaatien heiltä koko potin palauttamisen - korkojen kera. Suurin osa porukasta on elänyt mukavaa kulutusjuhlaa, elikkä rahasumman kokoaminen tulee luonnollisesti olemaan kovemman työn alla. Tuttu jengi kootaan yhteen, ja vanhat kujeet mielessä he matkustavat Amsterdamiin ryöstökeikkoja suunnittelemaan. Juoneen tulee yksi jos toinen mutka veijarijengin törmätessä viekkaisiin poliiseihin ja kilpaileviin mestarivarkaisiin. Matka johtaa lopulta Roomaan, jossa legendaarinen Fabergen muna on parinkin tahon mielenkiinnon alla.
Elokuvan käsikirjoitus olisi saattanut olla todella jotain, jos siitä olisi saanut edes hitusen tolkkua. Tapahtumien kulut hyppivät paikasta toiseen sen kummempia selittämättä, päivät vaihtuvat katsojan tajuamatta sitä kunnolla, ja kaiken kukkuraksi koko soppaan on ympätty epäsäännöllisiä aikahyppyjä ihan vaan katsojan tuskan lisäämiseksi. Itse olin hengästynyt jo 20 minuutin katselun jälkeen, ja toisen parikymppisen jälkeen luovutin tarinan ymmärtämisen kokonaan. Soderberghin tavaramerkiksi noussut heiluva ja hieman epätarkka kamerakuvaus lisää ärsytystä entisestään: pitäisi nähdä ruudulta joku tärkeä laukkujen vaihto, mutta kun ei, kiitos kuvaajan naurettavien kuvakulmavalintojen ja vapisevien käsien.
Juonen vaikeaselkoisuuden olisi ehkä vielä jollakin tasolla antanut anteeksi, jos se ei olisi pursunut toinen toistaan epäuskottavampia ratkaisuja. En todellakaan ymmärrä mitä Soderberghillä on ollut mielessään, kun hän esimerkiksi määräsi Julia Robertsin tehtäväksi esittää hahmoa, jonka pitäisi esittää Julia Robertsia koska hän 'muistuttaa' Julia Robertsia. Tästä elokuvasta löytyy kaikkea: fyysisesti mahdottomat varkausniksit, kuolleista herääviä perheenjäseniä, rikollisten filosofinen koodikieli, sekä Bruce Willisin pieni cameorooli. Bruce Willisinä. Huoh, katsojaa panetellaan tässä kyllä niin halvalla että tuntuu oikein pahalta. Tulen näkemään pitkään painajaisia loppuratkaisusta, jonka on pakko olla typerimpiä koskaan.
Näyttelijäkaarti on kuin seuraisi rikkaan futisjoukkueen superkokoonpanoa; kalliita nimiä löytyy, mutta joukkuepeliä ei. George Clooney, Julia Roberts, Brad Pitt, Catherine Zeta-Jones, Matt Damon.. kyllä nyt Hollywood Stars-faneja hemmotellaan. Me loput, jotka etsimme elokuvista hyviä näyttelijäsuorituksia, jäämme sen sijaan nuolemaan näppejämme. Mistään todella huonosta näyttelemisestä ei voi puhua, mutta kaikista näyttelijöistä puuttuu se sähköisyys joka saisi heidät näyttämään uskottavilta henkilöiltä, eikä pelkästään hyvännäköisiltä paperinukeilta. Ainoa jokseenkin mielenkiintoinen hahmo oli se hassun näköinen aasialaistyyppi, ja vain siksi koska hän sattui olemaan hassun näköinen.
Eli se siitä. Ocean's Twelve on tökeröimpiä tuotoksia miesmuistiin, ja olen todella yllättynyt miten näinkin huonoja elokuvia pääsee isolle valkokankaalle. Ainii, minähän vallan unohdin että leffaan oli ympätty puolisen tusinaa maailman tunnetuimpia jenkkistaroja. Homma tuntui toimivan, koska kyseisen leffan alkaessa tajusin, että elokuvateatteri oli täpösen täynnä pahaa aavistamattomia katsojia. Lihavat tuottajasedät tekivät leipäpuunsa hyvin, mutta katsojille tämä elokuva on silkkaa tragediaa - niin rahallisesti kuin kokemuksellisesti.
P.S. Jos avaruuden muukalaiset sattuisivat surffailemaan Leffatykissä ja ehkä jopa lukemaan tämän arvostelun, olisitteko niin kilttejä ja palauttaisitteko Steven Soderberghin, mainioiden Trafficin ja Out Of Sightin ohjaajan, aivot takaisin miehen omaan ruumiiseensa, ja ottakaa tämän Ocean's Twelve-roskan ohjanneen tyypin aivot ja. noh, tehkää niillä mitä ikinä lystäätte.
nimimerkki: SpaceCadet1
Pisteet:
Arvosteltu: 04.01.2005
Katsottu: Teatterissa
Parin vuoden takaisessa Ocean's elevenissä Danny Oceanin johtama kirjava joukko varasti eräältä lyhytpinnaiselta kasinopomolta 160 miljoonaa dollaria. Nyt tämä kasinopomo on vihdoin löytänyt Oceanin joukkion, ja haluaa rahansa takaisin... korkojen kera. Suurten korkojen. Koska rahaa ei todellakaan ole tarpeeksi, jää varasporukan ainoaksi vaihtoehdoksi pölliä äkkiä puuttuvat hillot jostakin, ja aikaa olisi kaksi viikkoa. Kun mukaan vielä sotketaan porukan toisen johtohahmon, Rustyn, poliisiex-tyttöystävä ja ranskalainen mestarivaras Yökettu joka sotkee poikien suunnitelmia parhaansa mukaan, näyttää uintireissu sementtikengissä jo aika varmalta tapaukselta.
"It's just like deja vu, all over again..."
-John Fogerty
Vaikka juoni ei olekaan täysin sama kuin ensimmäisessä osassa, jotenkin tuntuu siltä, että tässä on nyt tehty sama elokuva kahteen kertaan. Harmi vaan, että toinen kerta on sutaistu nopeasti ja huolimattomasti, eikä se voi mitenkään pärjätä ensimmäiselle osalle. On yleensäkin typerää tehdä jatko-osa elokuvalle, joka ei sellaista tarvitsisi. Mutta vielä typerämpää on tehdä jatko-osa, jolla ei ole MITÄÄN uutta tarjottavaa edeltäjälleen. Ei, onhan sillä sittenkin: Entistäkin suurempi tähtikaarti. No jee. Mutta ei nyt teilata Valtameren kahtatoista ihan kuus-nolla. Kyllä elokuva pysyy ihan-harmittomana-perjantai-illan-viihteenä, kunnes tulevat viimeiset 20 min. Siis, mitä helv...? Ja ei, tuo ei ollut todettu positiivisesti yllättyneessä mielessä. Sillä näin äkkiseltään on vaikeaa kuvitella elokuvaa, jossa olisi hollywoodmaisempi, typerämpi, kornimpi, ennalta-arvattavampi, elokuvaa pilaavampi loppu kuin Ocean's twelvessä. Osaako kukaan kertoa minulle syytä siihen, miten tämä käsikirjoitus ikinä pääsi läpi, ja siitä kuvattiin elokuva?
"Come on, come on, listen to the moneytalk..."
-AC/DC
Niinpä. Sieltä se syy tuli. Raha puhuu. On se vaan niin ...tanan väärin. Elokuvalla on asiansa osaava ohjaaja, ja hyviä näyttelijöitä vaikka muille jakaa. Budjettikin on iso, ja... hetkinen. Tässähän se taitaa ollakin, filmin kämmähdyskohta. Jos Soderberghille olisikin lyöty käteen pari tonnia ja näyttelijät puhuttu mukaan, olisi hommasta voinut syntyäkin jotakin, sillä Soderberghin olisi täytynyt käyttää elokuvallisia kikkoja jne. sensijaan, että olisi voinut kuvata varman kassamagneetin. Näyttelijöiden olisi myös täytynyt panostaa ja näyttää osaamistaan. George Clooney kulkee yksi ilme naamallaan läpi koko elokuvan, yrittäen olla cool. Brad Pitt näyttää juuri siltä, että "kuvataan tää nyt äkkiä pois alta niin me saadaan fyrkat tilille ja mä pääsen kotiin täältä." Julia Roberts yrittää näytellä, mutta minkäs teet, jos et osaa? Andy Garciakaan ei pääse oikeuksiinsa tässä leffassa, ja näyttää tietävän sen. Hohhoijaa. Vaikea uskoa, että sama ohjaaja on tehnyt sellaiset mestariteokset kuin Traffic ja Limey - Kostaja Lontoosta.
"So I bought a .44 magnum it was a solid steel cast
and in the blessed name of Elvis well I just let it blast
'Til my TV lay in pieces there at my feet
And they busted me for disturbin' the almighty peace..."
-Bruce Springsteen
Kun mietin tänään, keksinkö yhtään positiivista puolta siitä, että tuhlasin aikaa ja rahaa ihan teatterikierrokseen, tuli mieleeni tuo yllä siteerattu Bruce Springsteenin laulu, 57 channel's and nothin' on. Voisin melkeinpä sanoa, "onneksi katsoin Ocean's twelven elokuvateatterissa, sillä jos olisin odottanut ja katsonut sen DVD-formaatissa, olisin luultavasti tehnyt Brucet. Se olisi ollut kallis keikka näinkin huonon elokuvan takia." Ocean's twelve olisi ihan jees kolmen tähden pätkä, mutta viimeiset kaksikymmentä min. ansaitsevat juuri ja juuri sen pakollisen yhden pisteen. Näinpä päädyn kahteen tähteen ja unohdan tämänkin elokuvan näkemisen. Ainakin yritän.
Pisteet:
Arvosteltu: 27.12.2004
Katsottu: Teatterissa
