Danny Ocean (Clooney) on onnistuneesti rosvonnut kasinon ja nauttii elämästään, mutta karski Benedict ei anna asian olla. Hän yhyttää Oceanin kavereineen ja vaatii rahansa takaisin. Ongelmana on vain se, että rahoja ei tahdo enää olla kokonaan olemassa. Alkaa ryöstöjen sarja, jonka aikana juonitellaan ja kieroillaan koko rahan edestä.
Tässä on melkoisen vieraannuttava elokuva. Koko elokuvan aiheena ja kantavana elementtinä on huijaaminen ja samaa harjoittaa koko elokuvan ulkoasu. Katsojaa huijataan lukemattomilla erilaisilla kerronnallisilla tempuilla, kunnes tarkkaavaisimmatkin putoavat kärryiltä kolisten. Outoa kuitenkin on, että tämä kikkailu ei kuitenkaan ole itsestään selvää, vaan taitavasti rakennettua ja ohjattua. Kamera todellakin tekee työnsä tehokkaasti.
Valitettavasti Ocean’s Twelve on huonosti kirjoitettu elokuva. Ensimmäiset kolme neljännestä elokuvasta on viihdyttävää dialogia ja kuvallista kikkailua, mutta viimeinen neljännes, jonka aikana kaikki juonet paljastetaan, epäonnistuu täydellisesti. Mikäli tarkoitus oli saada katsoja lopullisesti ymmälleen, siinä on onnistuttu ja erittäin hyvin. Lisäksi ensimmäistä osaa värikkäästi hallisevat ammattilaiset eivät ole olennaisesti mukana, mikä vähentää mahdollisuuksia tehokkaaseen huumoriin. Onneksi Vincent Cassell hoitaa työnsä erinomaisen niljaisan fransmannin maneerein, mikä aiheuttaa suuresti hupia.
Kokonaisuutena Ocean’s Twelve on elokuva, joka hukkaa hyvät ideansa ja oivalluksensa viimeisellä neljänneksellä ja romahtaa pelkästään hauskaksi veijaripätkäksi jonka voi katsoa kerran hyvällä omatunnolla.
nimimerkki: Jurpo
