Nykyaika (1936)

Huumoria ei säästellä, muttei sillä myöskään liioitella.

Äänielokuva oli ollut käytössä jo jonkin aikaa, mutta Chaplin ei vieläkään tuntenut sitä omakseen. Jo Kaupungin valoja (City Lights, 1931) tehtäessä oli kansa halunnut Chapliniltakin äänielokuvaa. Jos päätös oli ollut vaikea jo tuolloin, oli se vielä suurempi Chaplinin tehdessä Nykyaikaa, kuudetta pitkää elokuvaansa, josta tuli lopulta mykkä- ja äänielokuvan jonkinlainen välimuoto.

Vanha ystävämme pikku kulkuri työskentelee tehtaalla liukuhihnatyössä. Koneet yleistyvät koko maassa. Jopa työntekijöiden ruokkiminen uhataan jättää koneiden huoleksi. Joka tapauksessa kova työ tehtaalla saa ystävämme pasmat hiukan sekoamaan ja hän joutuu hoitoon. Siitä alkaakin kulkurin ja köyhän katutytön (jonka hän myöhemmin tapaa) suuri selviytymistarina koneiden valtaamassa maailmassa.

Nykyaika on hauskin näkemäni Chaplinin elokuva. huumoria ei säästellä, muttei sillä myöskään liioitella, sillä Chaplinin tapaan leffa osaa myös koskettaa ja herättää sympatiaa. Elokuva on sinänsä erikoinen, sillä se ei ole puhdas mykkä- eikä äänielokuva. Vaikka äänet ovatkin tehosteissa, koneissa ja Electro Steel Corpin johtajalla, ovat ilmeet jälleen kerran suuressa osassa. Muut hahmot nimittäin kommunioivat ilmein mykkäelokuvien tapaan. Enpä usko tällaista välimuotoa olevan muualla elokuvahistoriassa.

Chaplin on jälleen kerran loistava kulkuri, sympaattinen ja liikuttava hahmo. Muutkin näyttelijäsuoritukset ovat hyviä, mutteivat millään yllä Chaplinin tasolle. Paulette Goddard tosin näyttelee kiitettävän hyvin köyhää orpotyttöä.

Ohjaus on kunnossa, ikimuistoisia kohtauksia riittää ja musiikki on parasta laatuaan eikä jää vain takana soivaksi pimputukseksi. Tämä ei vältämättä ole paras elokuva jonka Chaplin on tehnyt, mutta merkkiteos se on ehdottomasti ja yksi parhaimmista näkemistäni elokuvista.

nimimerkki: Elokuvafriikki

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 09.06.2005
Katsottu: DVD

Erittäin kitkerää satiiria koko voittokeskeisestä yhteiskunnasta.

Ollaan keskellä suurta talouslamaa ja Charles Spencer Chaplinin arkkityypinen kulkuri on töissä liukuhihnalla tehtaassa. Hän saa kuitenkin erinäisistä syistä potkut mikä johtaa vankilasta töihin ja taas vankilaan-kierteeseen, mikä koostuu useista koomisista tilanteista.

Tämä elokuva oli arkkityyppisen mykässä elokuvassa naurattaneen "kulkurin" sielunmessu, mikä antoi arvokkaan lopun tälle rakastetulle hahmolle. Chaplinin hahmo toilailee liukuhihnalla ja joutuu ihmeellisen Billows-syöttökoneen uhriksi kohtauksessa mikä antaa kyytiä voittoa ihannoivalle yhteiskunnalle ja repii nauruhermoja. Vankilassa taas tapahtuu lisää absurdia komiikkaa ja hän pääsee sankarillisesti paon estettyään ulos ja voi aloittaa uusissa töissä, joihin mahtuu lisää hauskoja tilanteita.

Nykyaika on erittäin kitkerää satiiria koko voittokeskeisestä yhteiskunnasta. Koneistuvat ihmissuhteet ja lisääntyvä vainoharhaisuus ajaa hyväsydämisen kulkurin törmäyskurssille. Kohtaus, missä kulkuri joutuu syöttämään koneeseen jumittunutta mekaanikkoa on äärimmäisen tyly osoitus ihmisen alisteisuudesta koneelle.

Chaplinin näyttelijäntyö on taatun hölmöä ja ohjaus on taas vakavaa taidetta. Nykyaika ei kylläkään ole varsinaisesti mykkäelokuva, sillä teknisistä laitteista tuleva puhe on ja äänet ovat ääniraidalla, vaikka ihmisten välinen puhe on teksteissä, mikä osoittaa Chaplinin tienneen äänielokuvan voittokulusta.

Loppu on epäonnellisessa sävyssään kuitenkin hämmästyttävän optimistinen ja samalla Chaplinin kulkuri kävelee tietä pitkin elokuvan historiaan antaen tietä uusille koomisille hahmoille, vaikka Charles Spencer Chaplin vieä jatkoikin uraansa hyvillä elokuvilla hän ei ollut enää kulkuri.

nimimerkki: Jurpo

Jurpo
Tähtääjä, 565 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 14.01.2005
Katsottu: VHS

Ohjaus on taitavaa, käsikirjoitus on nerokas ja näytteleminen on loistavaa.

Chaplin teki loistavan kuvauksen tavallisen pulliaisen selviämisestä modernissa yhteiskunnassa. Hän laittoi taas kerran itsensä kulkurin rooliin, joka saa kokea taas hurjia. Tällä kertaa kulkuri työskentelee tehtaassa, jossa koneet ovat ihmisiä tärkeämpiä. Eihän tuolla voi tehdä muuta kuin tulla hulluksi. Tulee sairaalakäynti ja yhdenväärinkäsityksen takia myös vankilakäynti. Samalla kulkuri löytää kadulla asuskelevan nuoren naisen (Paulette Goddard) ja yhdessä he jatkavat vaikeaa matkaa.

Nykyaika on hauska, mutta myös koskettava satiiri ja elokuvan satiiriosuus toimii vieläkin. Charles Chaplin on nero ja sen tämä todistaa. Jokainen kohtaus on hyvin suunniteltu ja hauskasti toteutettu. Parhaat tai ainakin ehdottomasti hauskimmat kohdat tapahtuvat tehtaalla. Kaikkien niiden vipujen vääntämiset, laitekokeilut ja muu kaikenlainen häslääminen tuovat hymyn huulille.

Chaplin onnistuu kaikissa tehtävissään erinomaisesti. Ohjaus on taitavaa, käsikirjoitus on nerokas ja näytteleminen on loistavaa. Muutkin näyttelijät ovat hyviä ja homma hyrrää hyvin eteenpäin. Katsoja tuskin kyllästyy, vaikka meno hieman tylsistyy ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Vaikka elokuvassa elämä on aika kurjaa on tunnelma silti hyvinkin optimistinen. Kulkuri jaksaa monienkin koettelemusten jälkeen yrittää saada uusia töitä. Pieni surumielisyys painaa silti koko ajan tätä leffaa, vaikka pohjimmiltaan tämä on hyvinkin iloinen tapaus.

Chaplinin Nykyaika on kaiken kaikkiaan mestariteos. Aivan täydelliseksi en tätä kutsuisi, mutta loistavahan tämä on. Eipä tästä paljon pahaa sanottavaa löydy. Jos et tätä ole vielä nähnyt, etkä kammoa vanhoja mustavalkopläjäyksiä, niin tässä olisi yksi loistava elokuvakokemus.

Thoke
Tykittäjä, 604 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 12.06.2004
Katsottu: DVD