Ollaan keskellä suurta talouslamaa ja Charles Spencer Chaplinin arkkityypinen kulkuri on töissä liukuhihnalla tehtaassa. Hän saa kuitenkin erinäisistä syistä potkut mikä johtaa vankilasta töihin ja taas vankilaan-kierteeseen, mikä koostuu useista koomisista tilanteista.
Tämä elokuva oli arkkityyppisen mykässä elokuvassa naurattaneen ”kulkurin” sielunmessu, mikä antoi arvokkaan lopun tälle rakastetulle hahmolle. Chaplinin hahmo toilailee liukuhihnalla ja joutuu ihmeellisen Billows-syöttökoneen uhriksi kohtauksessa mikä antaa kyytiä voittoa ihannoivalle yhteiskunnalle ja repii nauruhermoja. Vankilassa taas tapahtuu lisää absurdia komiikkaa ja hän pääsee sankarillisesti paon estettyään ulos ja voi aloittaa uusissa töissä, joihin mahtuu lisää hauskoja tilanteita.
Nykyaika on erittäin kitkerää satiiria koko voittokeskeisestä yhteiskunnasta. Koneistuvat ihmissuhteet ja lisääntyvä vainoharhaisuus ajaa hyväsydämisen kulkurin törmäyskurssille. Kohtaus, missä kulkuri joutuu syöttämään koneeseen jumittunutta mekaanikkoa on äärimmäisen tyly osoitus ihmisen alisteisuudesta koneelle.
Chaplinin näyttelijäntyö on taatun hölmöä ja ohjaus on taas vakavaa taidetta. Nykyaika ei kylläkään ole varsinaisesti mykkäelokuva, sillä teknisistä laitteista tuleva puhe on ja äänet ovat ääniraidalla, vaikka ihmisten välinen puhe on teksteissä, mikä osoittaa Chaplinin tienneen äänielokuvan voittokulusta.
Loppu on epäonnellisessa sävyssään kuitenkin hämmästyttävän optimistinen ja samalla Chaplinin kulkuri kävelee tietä pitkin elokuvan historiaan antaen tietä uusille koomisille hahmoille, vaikka Charles Spencer Chaplin vieä jatkoikin uraansa hyvillä elokuvilla hän ei ollut enää kulkuri.
nimimerkki: Jurpo
