Chaplin teki loistavan kuvauksen tavallisen pulliaisen selviämisestä modernissa yhteiskunnassa. Hän laittoi taas kerran itsensä kulkurin rooliin, joka saa kokea taas hurjia. Tällä kertaa kulkuri työskentelee tehtaassa, jossa koneet ovat ihmisiä tärkeämpiä. Eihän tuolla voi tehdä muuta kuin tulla hulluksi. Tulee sairaalakäynti ja yhdenväärinkäsityksen takia myös vankilakäynti. Samalla kulkuri löytää kadulla asuskelevan nuoren naisen (Paulette Goddard) ja yhdessä he jatkavat vaikeaa matkaa.
Nykyaika on hauska, mutta myös koskettava satiiri ja elokuvan satiiriosuus toimii vieläkin. Charles Chaplin on nero ja sen tämä todistaa. Jokainen kohtaus on hyvin suunniteltu ja hauskasti toteutettu. Parhaat tai ainakin ehdottomasti hauskimmat kohdat tapahtuvat tehtaalla. Kaikkien niiden vipujen vääntämiset, laitekokeilut ja muu kaikenlainen häslääminen tuovat hymyn huulille.
Chaplin onnistuu kaikissa tehtävissään erinomaisesti. Ohjaus on taitavaa, käsikirjoitus on nerokas ja näytteleminen on loistavaa. Muutkin näyttelijät ovat hyviä ja homma hyrrää hyvin eteenpäin. Katsoja tuskin kyllästyy, vaikka meno hieman tylsistyy ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Vaikka elokuvassa elämä on aika kurjaa on tunnelma silti hyvinkin optimistinen. Kulkuri jaksaa monienkin koettelemusten jälkeen yrittää saada uusia töitä. Pieni surumielisyys painaa silti koko ajan tätä leffaa, vaikka pohjimmiltaan tämä on hyvinkin iloinen tapaus.
Chaplinin Nykyaika on kaiken kaikkiaan mestariteos. Aivan täydelliseksi en tätä kutsuisi, mutta loistavahan tämä on. Eipä tästä paljon pahaa sanottavaa löydy. Jos et tätä ole vielä nähnyt, etkä kammoa vanhoja mustavalkopläjäyksiä, niin tässä olisi yksi loistava elokuvakokemus.
