Naisen tuoksu (1992)

Jep, myönnetään: Martin Brest on juuri se jannu, jonka viimeisin, ja kenties viimeinen, leffa on nimeltään Gigli. Onneksi Beverly Hills kytästä (1984) on pitkä matka Gigliin (2003), ja välille mahtuu mm. vuoden 1992 loistokas remake Naisen tuoksu.

Sekin on myönnettävä, että Naisen tuoksu on pelottavalla tavalla 80- ja 90-luvun taitteen tuote. Chris O’Donnellin nörttihabituksesta alkaen ja yleisotteeseen päätyen. Ja jälleen tulee se Onneksi, joka löytää leffan ylle muutakin kuin flanellipaitojen kultakautta enteilevän ajanhavinan. Nimittäin Al Pacinon mitä todennäköisimmin hienoimmassa roolissaan, annoksen italialaiselta glamourilta haiskahtavaa kirjasovitusta (Giovanni Arpinon teksti) sekä Thomas Newmanin musiikin, joka maalailee sangen mahtipontisia draamatunnelmia. Viimeisin lähinnä tosin Newmanin monesti samankaltaisten sävellysratkaisujen takia. Palasensahan mestarin sävelarkistoista ovat saaneet niin American Beauty, Vihreä maili kuin Mullan alla.

Naisen tuoksu kietoutuu Eversti Frank Sladen mielenkiintoisen hahmon ympärille kuin illan kiehtovimman naisen parfyymi illallisilla. On paha sanoa, kuinka iso osuus päähahmon voimasta ja jämäkkyydestä tulee siitä, että Al Pacino mökää oikeassa kohdassa oikein kovaa, mutta kyllä sokea herra Slade on vähintään ysäritasolla mitattuna elokuvan suuria hahmoja. Mahdollisesti tuo ikääntyvä ja hankala herrasmies yltää puoliksi sovinistisine, ja puoliksi palvovine naismääritelmineen vielä korkeammalle.

Myönnytyslinjalle jouduttua, sieltä on hankala kömpiä ylös: joten voi siis myöntää, että O’Donnellin keskeiseksi aiottu opiskelijahahmo opasasemassaan on pelkkää tuulenhavinaa puissa, aivan kuten moni muukin suoritus. Mutta pääasia on siinä, että Alin äänihän se ne lehdet pistää havisemaan. Tanssimaan tangoa. Puhki kuluneessa oikeussalityylisessä loppuratkaisussakaan ei olisi henkeä tai tunteenpaloa, jos ei yksi ääni kohoaisi koulun vanhoillisen ja turtuneen ilmapiirin yli.

Naisen tuoksu ei viidentoista vuoden jälkeen ole aivan sitä mahtavuutta tai aistikkuutta, minkä mieli sille oli vuosien saatossa muovannut. Myös remake-asetelma luo kysymyksiä siitä kuinka paljon Brest vain kopioi jo luotua uuteen ympäristöön. Upea Naisen tuoksu silti on. Nuori, aloitteleva Philip Seymour Hoffman nostattaa Pacinon jalanjäljissä outoa ristiriitaista fiilistä. Al mekkaloi Oscar-patsaan itselleen suvereenisti, ja sokean maailmassa sanailu on sopivan katkerasta suloisenmakeaan yltävää.

Pisteet:
Arvosteltu: 12.12.2007
Katsottu: VHS

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
714 arvostelua

Päätinpä tässä rustata arvostelun huomiota saaneesta taideteoksesta, josta on jo oikeastaan muodostunut suosikkielokuvani. Leffa kertoo nuoresta, mutta köyhästä Charlie Simmsistä, joka stipendin turvin opiskelee hyvämaineisessa Bairdin opinahjossa. Charlielle aiheutuu koulussaan ongelmia huomatessaan ystävänsä kanssa kolmen ylimielisen oppilaan tekevän ilkitöitä rehtorin autolle. Rehtori Trask pyytää tekijän nimeä jopa lahjomisen avulla, mutta Simms ei suostu vasikaksi ja näin ollen pysyy hiljaa ilkivallan tekijöistä. Samaan aikaan Charlie oli järjestänyt itselleen viikonloppuduuniksi opaskoiran homman sokealle että äreälle everstiluutnantti Frank Sladelle. Everstillä on kuitenkin aivan eri suunnitelmat, kuin mitä Charlie odotti. Miehet lähtivät Sladen käskystä New Yorkiin ja yöpyivät ökyhotelli Waldorf-Astoriassa. Frank ja Charlie alkavat vähitellen ystävystyä ja Slade kertoo neuvoja koulun ongelmaa varten. Kun Charlie saakin selville Frankin todellisen suunnitelman, niin Simmsin herralla on kovat paineet niskassa.

On pakko myöntää, että Naisen tuoksu on paras elokuva mitä koskaan olen tähän mennessä nähnyt. Pacinon roolisuoritus on vain jotenkin uskomaton. Leffa sisältää loistavaa draamaa, liikuttavia hetkiä sekä paikoitellen hyvää huumoria. Pacinon lisäksi Charlie Simmsiä esittävä Chris O'Donnell on hyvä hahmossaan sekä rehtori Traskia näytellyt James Rebhorn ja Philip Seymour Hoffman. Raina antaa hyviä elämänneuvoja ja sisältää unohtumattomia repliikkejä. Käsikirjoitus on omaperäinen ja huippuohjaaja Martin Brestkin tekee hyvää jälkeä.

Lyhyesti sanottuna Naisen tuoksu on loistava elokuva. Suosittelen. Kaikille.

nimimerkki: JohnRambo

Pisteet:
Arvosteltu: 30.07.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

JohnRambo
Käyttäjä
63 arvostelua

Richard Simms (Chris O’Donnell) on rikkaiden koulua käyvä köyhähkön perheen poika. Richard joutuu silloin tällöin hoitelemaan rikkaiden kavereidensa asioita eli suoraan sanottuna hän on näiden eräänlainen juoksupoika. Richardin loma alkamassa mutta saadakseen rahaa hänen on tehtävä jotain töitä. Eräänä päivänä hän näkee ilmoitustaululla vapaan työpaikan. Hän luulee löytäneensä unelmien työn.

Työ ei ole helppo. Richardin pitää vahtia sokeaa ja äreää eversti Sladea (Al Pacino). Slade ei pidä Richardista ja ottaa tältä vallan ja lähtee New Yorkiin naisia etsimään. Richardin ei auta kuin pysyä Sladen perässä.

Naisen tuoksu on hieno elokuva. Elokuvan todellinen voima onkin Al Pacino, joka voitti roolistaan Oscarin. Sen sijaan hänen vastanäyttelijänsä Chris O’Donnell ei vakuuta yhtä hyvin mutta sopii roolinsa ihan hyvin. Muutkin näyttelijät näyttelevät kohtaloisen hyvin.

Naisen tuoksun suurin ongelma on sen pituus. 157 minuuttia tuntuu välillä pitkältä piimältä. Elokuvassa on joitakin kohtauksia mukana joita ei välttämättä olisi tarvittu. Yhteenvetona Naisen tuoksu on älykäs elokuva, jossa on hyvät näyttelijät ja viisas käsikirjoitus. Pituutta olisi voitu karsia mutta kyllä tämä toimii ihan hyvin tälläisenäänkin. Tämä on sitä laatu-elokuvaa.

nimimerkki: Mask

Pisteet:
Arvosteltu: 23.06.2004
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Mask
Käyttäjä
178 arvostelua

Muistan joskus ammoin hävenneeni Naisen tuoksun nimeä niin paljon, etten uskaltanut paljastaa vanhemmilleni, mitä olin vuokrannut. Videon takakansitekstistä huolimatta - osin jopa sen ansiosta - epäilin leffan olevan silkkaa pornoa. No, eipä se sitä tietenkään ollut. (Tämä ei tietenkään ollut mikään pettymys.)

Naisen tuoksun ensimmäinen versio, Profumo di Donna, valmistui jo 1974. Sitä näkemättä on paha sanoa, onko tuo italialaiselokuva parempi vai ei. Uudempi versio on kuitenkin huikean hyvä, kiitos Al Pacinon animaalisen vetovoiman ja Bo Goldmanin muokkaaman näppärän tarinan.

Tarinan (toinen) päähenkilö on rikkaiden koulua käyvä vähävaraisen perheen poika (O’Donnell). Tämä nuorukainen, Richard Simms, joutuu koulussa tietysti rikkaampien pompoteltavaksi. Älykäs poika ei vähästä lannistu, ei edes silloin, kun joutuu lomallaan hankkimaan rahaa ikävässä hommassa. Ikävää hommaa on viskisiepon ja sokean everstin kaitseminen. Tämä vanha ja äksy äijä haukkuu kaikkia. Hän tietää arvonsa. Eversti Frank Slade ei tykkää yhtään siitä, että joutuu jonkun finninaamaisen pojanklopin paimennettavaksi. Sisimmässään mies on lopen kyllästynyt elämäänsä. Niinpä Slade lähtee revittelemään New Yorkiin ja köyhän kultapojun ei auta kuin kompuroida perässä. Ei ehkä paras, mutta totisesti mielenkiintoinen alku ystävyyssuhteelle.

Al Pacinon esittämä eversti Slade on kerrassaan herkullinen hahmo. Sokea sovinistisika, joka arvostaa tangoa hyvänhajuisen naisen kanssa ja pystyy yhä kokoamaan aseen alta aikayksikön. Ilkeyksiä lateleva näkövammainen karju on juuri se elementti, jota nössähtävä kloppi tarvitsee kasvaakseen. Ja toisaalta nössähtävä kloppi on juuri sitä, mitä öykkäri tarvitsee. Pacino pääsi riehumaan roolissa täysillä, mutta kuitenkin sen verran älykkäästi, että mukaan tarttui himoittu Oscar-pysti. Chris O’Donnell ei veny ihmeellisyyksiin köyhänä nuorukaisena, mutta ei hänen tarvitsekaan. Elokuvaa liikuttava voima tulee Al-sedästä. Hän on eversti Slade itse.

Pisteet:
Arvosteltu: 26.09.2003
Katsottu: VHS

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
643 arvostelua