Mars hyökkää! (1996)
- Alkuperäinen nimi:
- Mars Attacks!
- Tuotantovuosi:
- 1996
- Ohjaajat:
- Tim Burton
- Käsikirjoittajat:
- Jonathan Gems
- Pääosissa:
- Annette Bening, Danny Devito, Glenn Close, Jack Nicholson, Lisa Marie, Martin Short, Michael J. Fox, Natalie Portman, Pierce Brosnan, Sarah Jessica Parker, Tom Jones
- Maat:
- USA
- Kielet:
- englanti
- Pituus:
- 106 min
- Genret:
- Komedia, Sci-fi
Nyt minä aion tehdä historiallisen teon ja antaa tälle elokuvalle 4,5! Joo, luulette että olen hullu mutten ole. Minä vain pidän tästä elokuvasta. Tämä on luultavasti yksi maailman aliarvostetuista leffoista. Joo, tiedän ettei tämä sovi ohjaajan tyyliin ja Burton ohjaa synkkiä leffoja ja tästä on synkkyys kaukana mutta mitä sitten? Saa kait Burton nyt muunlaisia leffojakin tehdä. Ja tämän jälkeen ei voi kun anoaettä Burton on ainakin yksi maailman monipuolisimmista ohjaajista. Ne jotka eivät pidä tästä voivat myöntää sen myös. Normaalisti synkkiä leffoja ohjaava Burton tekee tälläisen päättömän kreisi-sekoilu komeian. Camoon!? On se aika monipuolista.
Juoni on yksikertaisuudessaan sellainen että kreisin näköiset marsilaiset hyökkää maahan. Siitä sitten alkaa sellainen hullunmylläkkä ja sekoilujen sarja ettei uskokkaan.
Leffa on täynnä tähtiä. Jack Nicholson, Danny DeVito, Glenn Glose, Sarah Jessica Parker, Pierce Brosnan, Michael J. Foz, Jack Black, Anette Bening, Natelie Portman, Catherine Zeta Jones, Tom Jones.... lista on loputon. No, eihän aina mahtava näyttelijäjoukko takaa hyvää leffaa mutta tässä tapauksessa takaa. Jack Nicholson revittelee kaksoisroolissa jo aika vanhana miehenä. DannyDe Vito on myös loistava sivuroolissa. Ex-Bondi Pierce Brosnan proffana on myös mahtava. Jack Blackin vetää hyvän sivuroolin.
Iihmisten pitäisi ottaa se sellaisena mikä se on. Päättömänä kreisi komediana. Olkoon Burton ohjaamassa tai ei. Ei Burtonin tyyliä kyllä edes erota tästä elokuvasta. Mutta, se ei ole huono asia. Hyvä että Burton on muuntautumis kykyinen. Ja musiikit on vaihteeksi tehnyt Danny Elfman. Leffan marsilaisetkin ovat mahtavia. Hienon näköisiä. Hienon kuuloisia. Ja laser aseetkin ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan mahtavia.
Säälittää tämän elokuvan kohtalo. Ei elokuva mikään mestriteos elo mutta omalla tavallaan mahtva leffa. Täyttä aivot narrikkaan viihdettä.
Mahtavia yksityiskohtia ja oivalluksia leffa myös sisältää. Mutta elokuvassa ei ole draaman ripaustakaan. Että jos haluatta nähdä 100% komedian, se on tässä. Kerrassaan aliarvostettu leffa.
Tim Burton tunnetaan synkistä ja goottilaistunnelmallisista elokuvistaan, mutta ”Mars hyökkää!” on hänen uransa varrella merkittävä poikkeus. Valoisuudestaan ja värikkyydestään huolimatta Burtonin kädenjälki näkyy silti tietyllä tavalla alusta loppuun.
Kyseessä on siis komedia, joka vetää tahallaan överiksi tehden kunniaa vanhoille ufo-filmatisoinneille. Marsilaisten hyökkäys Maahan on alkanut ja tähtinäyttelijöistä muodostuva kaarti saa katsojan yllättymään kerta toisensa jälkeen. Ihmeen hyvin paketti pysyy kasassa Jack Nicholsonin ollessa valovoimaisin onnistuja hulvattomassa kaksoisroolissaan Yhdysvaltain presidenttinä ja vegasilaisena bisnesmiehenä.
Kaikessa sekopäisyydessään ”Mars hyökkää!” ei kuitenkaan ole loistelias ja täydellisen hulvaton pakkaus, sillä aiheesta olisi voinut saada vieläkin hauskemman ja hölmömmän – lisäksi tilannekomiikkaa olisi voinut olla enemmän. Huumoria ja räiskettä löytyy, mutta ajoittain jopa pieni tylsyys iskee päälle. Siitäkin huolimatta isopäisten marsilaisten hyökkäyksestä kertova komedia on mielestäni hieman liian aliarvostettu. Tämän elokuvan katsomiseen tarvitaan riittävä määrä oikeaa asennetta, muuten tästä ei saa paljoakaan irti.
Tim Burtonin ura kulki 90-luvulla melkoista vuoristorataa. Ensiksi Saksikäsi Edward onnistui liki täydellisesti, sekä kaupallisesti että arvosteluiden osalta. Sitä seurannut Batmanin kakkososa aiheutti jo enemmän murinaa, ja lopulta Ed Wood –leffa osoittautui taloudelliseksi jättiflopiksi – huolimatta siitä, että kriitikot rakastivat kaikkien aikojen huonoimmasta ohjaajasta kertovaa rainaa. Niinpä Burton lähti uudelle polulle ja tarttui Mars hyökkää –projektiin.
Mars hyökkää on yhdistelmä Burtonin keräilykorteista repimää nörtti-intoa, ja parodiaa vanhoille science fiction –leffoille. Mukaan Burton keräsi ennätysmäisen suuren joukon huippunäyttelijöitä, mutta hieman tähtikaartin mukanaolo haiskahtaa huonon käsiksen paikkaamiselta. Mars hyökkää kun ei naurata, eikä viihdytä.
Kuten rainan nimi jo kertookin, kyse on Mars-planeetan suorittamasta (satiirisesta ja) massiivisesta hyökkäyksestä. Ilkeämieliset marsilaiset marssivat Ack Ack Ack Ack –huutojen kera planeetallemme ja räiskivät lasereillaan suorastaan holtittomasti. Jopa USA:n presidenttikin (Nicholson) ja veljensä varjoon jäänyt tavispoika Ritchie (Haas) joutuvat toteamaan tulijoiden väkivaltaisuuden. Onneksi Ritchien mummo ei säikähdä, vaan keksii keinot.
Elokuva on väreiltään Burtonin kirkkain. Kaikkialta paistaa läpi 40-50 vuoden takainen lavastus, ja homma on dialogia myöten väännetty Burtonille rakkaille alientarinoille ilkkuviksi. Ja samalla myös siis kieroksi kunnianosoitukseksi. Suurin ongelma on silti se, että kun homma on näin pehmeää ja joulumarkkinoille kaavailtua värikästä tarinointia, ei marsilaisten väkivalta sovi samaan kuosiin kovinkaan hyvin. Perheen pienimpien ei sovi katsoa sitä, kun ihmiset sulavat vihreiksi luurangoiksi. Eikä tämä ”satu” oikein noudata Burtonille ominaista hellyttävää ja mukaansatempaavaa otetta. Hienot kuvat vain lipuvat ohi irrallisina ja tylsyyttävinä.
Kässärin tarkoituksellinen tökkivyys ja korni ylinäyttely ovat ok, mutta pidemmän päälle homma tökkii. Loistaviakin hetkiä on onneksi muutama. Ed Woodissa Vampirana esiintynyt Lisa Marie on varsin huima marsilaisneitona, jonka hurmausvoima on tappavan tehokas. Toisena onnistujana voidaan pitää sankariksi yltyvää Walesin ylpeyttä eli Tom Jonesia. Tomppahan tanssahtelee mukana yllättävän onnistuneesti.
Mars hyökkää on ja pysyy Burtonin pahimpana floppina (Joskaan Apinoiden planeetan tyhjänpäiväinen remake ei kauaksi jää). Satusedän tulisi pysyä tukevasti maaperällä, jossa kaikki hassut ihmeet ovat mahdollisia, mutta lasertykit eivät pauhu.
Marsilaiset hyökkäävät maahan. Siinä leffan juoni.
Pläjäystä kuvataan kolmelta kantilta: Valkoisesta talosta, jossa hieman neuroottinen presidentti pähkäilee, ovatko muukalaiset tulleet rauhassa.
Perähikiän aavikolta, jossa joku junttiperhe hoitelee hikistä bensa-asemaa.
Ja Vegasilaiselta yökerholta, jonne on eksynyt ties minkälaista ihmehiihtäjää.
Pläjäys kiinnosti muutaman pikkuseikan takia. Ohjaaja Tim Burton, joka yleensä synkistelee ja luo goottilaistunnelmaisia maisemia, on tarttunut tähän avuttoman kömpelösti käsikirjoitettuun, klassiseen "pieniä vihreitä miehiä" elokuvaan. Mutta sehän se juju on! Leffa on kunnianosoitus 50-60 lukujen pölykapselilentävälautanen leffoille. Toisaalta se myös parodioi niitä osuvasti. Marsilaiset kääkättävät, ja ampuvat oudoilla aseilla säteitä jotka sulattavat ihmisiä. kaikenlisäksi niillä on valtavat päät. Sitten leffan näyttelijäkaarti on aika tiukka. Jack Nicholson mehukkaassa kaksoisroolissa, Pierce Brosnan keikariproffana, Danny DeVito, Tom Jones, Cathrine Zeta-Jones jne.
Ihan toimiva aivot narikkaan komedia on kyseessä. Omalla kohdallani katselu sattui juuri oikeaan aikaan, perjantai-illalle, jolloin teki mieli katsoa vain jotain älytöntä mutta hauskaa.
Tältä elokuvalta jaksettiin odottaa paljon, kun se oli tulossa ensi-iltaan. Moni koki pettymyksen, kun Tim Burton olikin heittänyt juttunsa oikein kunnolla överiksi. Siinäpä se juju juuri piileekin, yltiöpurkkamaisuudessa.
Stoorissa Marsista saapuu liuta tai pikemminkin kunnon armada lentäviä lautasia (asiaankuuluvan pölykapselimaisia virityksiä) ja tottahan USA, tuo maapallon johtovaltio ja iso kingi ottaa hättiäiset avosylin vastaan. Etumaisena käsi ojossa seisoo heidän pressansa James Dale (Nicholson) ja takimmaisena on jos jonkinmoista hippi-ilmestystä. Kuten leffan nimikin jo sanoo, Mars hyökkää. Mikä on vihernaamojen logiikka, sitä sopii pohtia.
Ohjaajan tuolloinen ihastus, Lisa Marie, on ainut lihaa ja verta oleva alieni, loput ovat silkkaa bittimassaa. Kaksoisroolissa hääräävä Nicholson saa revitellä kunnolla, eikä Pierce "Bond" Brosnan jää kovin kauas koomikonkyvyillään kuivana, mutta ah-niin-komeana professorina. Ärsyttäviin pikkuheeboihin taas voi lukea muitekin kuin marsialisia. DeVito ja Short elämöivät siihen malliin, että Tom "Walesin tiikeri" Jones näyttää heidän rinnallaan huippunäyttelijältä. Ja jottei ihan näkymättömäksi siinä jäisi, vetäisee Tomppa yhden vanhoista biiseistään mausteeksi.
Staroja on niin huisisti, että ei voi kuin ihmetellä, miten Burton sai homman toimimaan edes kohtalaisesti. Hassuja yksityiskohtia leffassa on starojakin enemmän, joskin monet niistä vaativat jos jotakin nippelitietoutta tullakseen huomatuiksi.
Muuten, taisi olla Michael J. Foxin viimeinen elokuva, jossa mies heiluu ihan fyysisesti mukana. Heittääpä ukko ihan okein roolin.























































