Tim Burtonin ura kulki 90-luvulla melkoista vuoristorataa. Ensiksi Saksikäsi Edward onnistui liki täydellisesti, sekä kaupallisesti että arvosteluiden osalta. Sitä seurannut Batmanin kakkososa aiheutti jo enemmän murinaa, ja lopulta Ed Wood –leffa osoittautui taloudelliseksi jättiflopiksi – huolimatta siitä, että kriitikot rakastivat kaikkien aikojen huonoimmasta ohjaajasta kertovaa rainaa. Niinpä Burton lähti uudelle polulle ja tarttui Mars hyökkää –projektiin.
Mars hyökkää on yhdistelmä Burtonin keräilykorteista repimää nörtti-intoa, ja parodiaa vanhoille science fiction –leffoille. Mukaan Burton keräsi ennätysmäisen suuren joukon huippunäyttelijöitä, mutta hieman tähtikaartin mukanaolo haiskahtaa huonon käsiksen paikkaamiselta. Mars hyökkää kun ei naurata, eikä viihdytä.
Kuten rainan nimi jo kertookin, kyse on Mars-planeetan suorittamasta (satiirisesta ja) massiivisesta hyökkäyksestä. Ilkeämieliset marsilaiset marssivat Ack Ack Ack Ack –huutojen kera planeetallemme ja räiskivät lasereillaan suorastaan holtittomasti. Jopa USA:n presidenttikin (Nicholson) ja veljensä varjoon jäänyt tavispoika Ritchie (Haas) joutuvat toteamaan tulijoiden väkivaltaisuuden. Onneksi Ritchien mummo ei säikähdä, vaan keksii keinot.
Elokuva on väreiltään Burtonin kirkkain. Kaikkialta paistaa läpi 40-50 vuoden takainen lavastus, ja homma on dialogia myöten väännetty Burtonille rakkaille alientarinoille ilkkuviksi. Ja samalla myös siis kieroksi kunnianosoitukseksi. Suurin ongelma on silti se, että kun homma on näin pehmeää ja joulumarkkinoille kaavailtua värikästä tarinointia, ei marsilaisten väkivalta sovi samaan kuosiin kovinkaan hyvin. Perheen pienimpien ei sovi katsoa sitä, kun ihmiset sulavat vihreiksi luurangoiksi. Eikä tämä ”satu” oikein noudata Burtonille ominaista hellyttävää ja mukaansatempaavaa otetta. Hienot kuvat vain lipuvat ohi irrallisina ja tylsyyttävinä.
Kässärin tarkoituksellinen tökkivyys ja korni ylinäyttely ovat ok, mutta pidemmän päälle homma tökkii. Loistaviakin hetkiä on onneksi muutama. Ed Woodissa Vampirana esiintynyt Lisa Marie on varsin huima marsilaisneitona, jonka hurmausvoima on tappavan tehokas. Toisena onnistujana voidaan pitää sankariksi yltyvää Walesin ylpeyttä eli Tom Jonesia. Tomppahan tanssahtelee mukana yllättävän onnistuneesti.
Mars hyökkää on ja pysyy Burtonin pahimpana floppina (Joskaan Apinoiden planeetan tyhjänpäiväinen remake ei kauaksi jää). Satusedän tulisi pysyä tukevasti maaperällä, jossa kaikki hassut ihmeet ovat mahdollisia, mutta lasertykit eivät pauhu.
