Mamma Mia! (2008)
- Tuotantovuosi:
- 2008
- Ohjaajat:
- Phyllida Lloyd
- Käsikirjoittajat:
- Catherine Johnson
- Pääosissa:
- Amanda Seyfried, Christine Baranski, Colin Firth, Dominic Cooper, Julie Walters, Meryl Streep, Pierce Brosnan, Stellan Skarsgård
- Maat:
- Iso-Britannia, USA
- Kielet:
- englanti
- Pituus:
- 103 min
- Genret:
- Komedia, Musikaali
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (82):
Oma pikatuomio
Kuten hyvin tiedetään, menestyneimmät elokuvat eivät ole taide-elokuvia. Ne eivät myöskään ole syvällisiä eikä niissä ole teemoja. Eivätkä ne varsinkaan ole älyllisesti kiehtovia. Tämän kaikkien tietämän totuuden osoittaa jälleen kerran todeksi Mamma Mia! joka on kevyesti yksi vuosituhannen (tähän mennessä) huonoimmista elokuvista. ”Teos” (vältän käyttämästä sanaa elokuva samassa lauseessa tämän tekeleen kanssa) on tehty täysin ABBAn musiikin ehdoilla: jopa juoni on väännetty siihen muotoon että ABBAn tunnetuimmat kappaleet voivat kuljettaa tarinaa eteenpäin jotenkuten järjellisesti.
Tämä juoni onkin sitten suoraviivaisuudessaan ja yllätyksettömyydessään jotain niin kauheaa, ettei vastaavaa ole kovin usein nähty. Nuori Sofie (Seyfried) valmistautuu häihinsä Sky-nimisen salskean uroksen (Cooper) kanssa, ja päättää äitinsä (Streep) ja tämän rasittavien ystävien (Walters & Baranski) tietämättä kutsua kolme äitinsä vanhaa poikaystävää paikalla. Joku näistä veikkosista nimittäin on hänen isänsä, mutta pähkäiltäväksi jää onko se ”reteä” Sam (Brosnan), hissukka mutta spontaani Harry (Firth) vai ruotsalainen maailmankiertäjä Bill (Skarsgård). ”Teoksen” loppua en viitsi paljastaa, mutta uskallan väittää että keskivertokatsojakin (minähän en sellainen ole!) arvaa lopputuloksen
Päähenkilöitä on siis aivan liikaa, ja ohjaaja Phyllida Lloydilla tuntuu olevan ongelmia keskittyä olennaiseen. Jokainen päähenkilö saa siis ruudulla suunnilleen saman verran aikaa, joten tunnin ja kolmen vartin kestoisen ”teoksen” aikana on täysin mahdotonta. Niinpä jokaiselle on annettu tasan yksi (1) luonteenpiirre – tosin Lloyd ei ole katsonut tarpeelliseksi luoda Sophien äidille ja tämän ystäville erilaisia persoonia, vaan jokainen on samanlainen teinimäinen, rasittavasti räkättävä ja täysin järjenvastaisesti ympäriinsä säntäilevä keski-ikäinen kiusankappale. Lopussa myös paljastuu että eräiden päähenkilöiden välillä olikin tunteita ja tuoksuja – tähän ei kuitenkaan ”teoksen” aikana vihjata juuri mitenkään, vaan katsojan olisi pitänyt arvata se ilmeettömien näyttelijöiden väsähtäneistä kasvonilmeistä henkilöiden kohdatessa parin minuutin ajan ”teoksen” alkupuolella.
Ohjaaja Lloydin Mamma Miaa edeltävät ansiot ovat lähinnä teatterin minkä huomaa myös lopputuloksesta. ”Teos” nyt muutenkin perustuu teatterimusikaaliin, missä muodossa tämä onkin varmasti toiminut paremmin kuin ”elokuvana”: ratkiriemukkaaksi tarkoitettu säntäily, törmäily, tanssahtelu ja ylinäyttely kun puree paremmin elävien ihmisten esittämä livenä. Elokuvassa – tai edes ”elokuvassa”, kuten Mamma Mia – se on lähinnä vaivaannuttavaa ja nolostuttavaa, varsinkaan kun ”teoksella” ei ole tarjota juuri minkäänlaista juonta seurattavaksi. ”Teoksessa” olisi potentiaalia vanhemmuuden perimmäisen olemuksen tarkasteluun, mutta teemojensa syvälliseen – tai ylipäätään minkäänlaiseen – käsittelyyn Mamma Miasta ei ole.
Mamma Miassa on mukana hämmentävän nimekkäitä näyttelijöitä. Pierce ”James Bond” Brosnan ja Colin ”Mr. Darcy” Firth ovat minulle tutuimmat ja tekevät kyllä hämmästyttävän jäyhät roolisuoritukset klassisiin elokuviinsa verrattuna. Heput ovat aina kameran edessä vaivaantuneen oloisia (elokuvan tason perusteella ei tosin ihmekään) ja näyttelevät kuin sirkusapinat. Stellan Skarsgård suoriutuu astetta paremmin mutta jää silti etäiseksi. Miesnäyttelijöiden jäykistelylle vastapainoksi naisnäyttelijät ylinäyttelevät aivan hirvittävästi. Tähän syyllistyvät varsinkin jo äsken mainitsemani Sophien äidin ja tämän ystävien näyttelijät, joiden suoritus koostuu pääosin vaivaannuttavasta tekonaurusta ja ympäriinsä kirmailusta.
Kokonaisuutena ”teos” tuo mieleen huomattavan paljon Bollywood-elokuvat (intialaiset ränttätänttämusikaalit): juonta ei juuri ole ja mukaan lätkäistyt musiikkiosuudet ovat kokonaisuuden kannalta irrallisia. On hyviä musikaaleja, joissa musiikki kulkee hyvin sopusoinnussa itse elokuvan kanssa (esim. ”Cabaret”), mutta nämä musikaalit ovat elokuvia, joissa musiikki on yksi kerronnan keinoista. Mamma Mia sen sijaan on ylipitkä musiikkivideopotpuri, jossa musiikki on itseisarvo ja elokuva keino saada lisää rahaa tekijöidensä kukkaroon. Tokihan ABBAn musiikki on ihan kiva juttu, mutta elokuvallisesti Mamma Mia! on silkkaa jätettä.
Pisteet:
Arvosteltu: 25.12.2008
Katsottu: Kotona
Katsojan ei tarvitse olla suuri ABBA-fani nauttiakseen Mamma Mia!:sta, mutta on se kyllä avuksi. ABBAa inhoavia ei tarvitse erikseen varoittaa, sillä he eivät taatusti Mamma Mia!:aa kuitenkaan katso.
Sitten juoneen. Parikymppinen Sophie (Amanda Seyfried) asuu yhdessä sinkkuäitinsä Donnan (Meryl Streep) kanssa viehättävällä Kreikan saarella. Nyt Sophie on menossa naimisiin. Äitinsä tietämättä Sophie on kutsunut häihinsä kolme miestä (Pierce Brosnan, Colin Firth, Stellan Skarsgård), joista kuka tahansa voi olla Sophien isä. Isän henkilöllisyys kun on vaivannut Sophien mieltä jo kauan.
Mamma Mia!:n juoni on vain tekosyy päästä esittämään ABBAn klassikoita yksi toisensa jälkeen. Laulut kyllä liittyvät enemmän tai vähemmän juoneen, ja juoni etenee myös laulujen aikana. On kieltämättä outoa, että reaalimaailmassa asuvat ihmiset puhkeavat laulamaan ABBAa ja tanssimaan. Onko Mamma Mia!:n vaikutus todellakin niin suuri?
Näyttelijät laulavat siis itse ja tietenkin osaavat sen homman. Parhaiten vakavamielisistä rooleista tunnettu Streep pääsee kerrankin irrottelemaan ja selvästi nauttii siitä. ABBAn Benny Andersson ja Björn Ulvaeuskin lienevät hyväksyneen lopputuloksen. Parhaiten Streep suoriutuu The Winner Takes It All -pätkästä, jossa Streepin uskomattomat ja varsin tuntemattomat laulunlahjat käyvät ilmi. Ei välttämättä ihan yllä Agnetha Fältskogin tasolle, mutta kovinkaan moni 60-vuotias ei silti laula niin kovaa ja korkealta kuin aikamme lahjakkain näyttelijätär.
Vaikka Mamma Mia!:sta löytyykin paljon menevää musiikkia, hyväntuulisuutta, romantiikkaa, huumoria ja Välimeren aurinkoa, käteen ei silti jää lopulta mitään. Ainoastaan ABBA-klassikoiden kertosäkeet ja mahtavat näyttelijävalinnat jäävät mieleen.
Pisteet:
Arvosteltu: 19.12.2008
Katsottu: Teatterissa
Suomessakin esitetty hittimusikaali Mamma Mia! perustuu ruotsalaisen Abba-yhtyeen maailmanlaajuisen suosion saavuttaneisiin lauluihin. Nyt Atlantti -nimisen lätäkön toisella puolen on tehty musikaalista elokuvaversio, jonka pääosassa lauleskelevat Hollywoodin parhaimmin palkitut näyttelijät.
Häikäisevän kauniissa Kreikan saaristossa hotellia pitää elämäniloinen Donna (Meryl Streep) ja hänen tyttärensä Sophie (Amanda Seyfried). Sophie on menossa naimisiin hurmaavan Skyen kanssa, ja haluaa isänsä tulevan häihinsä. Ongelmana on, että Sophie ei tiedä isänsä henkilöllisyyttä. Neitokainen kaivaa esiin äitinsä vanhan päiväkirjan ja saa tietää että kuviossa oli silloin enemmänkin kuin yksi mies ja lähettää kutsun kolmelle mahdolliselle miehelle. Sam (Pierce Brosnan), Harry (Colin Flirth) ja Bill (Stellan Skarsgård) saapuvat häihin Donnan tietämättä, joka aiheuttaa monenlaisia kommelluksia ja konflikteja.
Kuten yleensäkin musikaaleissa, tarina on hiukka hutera, mutta hauska. Tarinan pienet puutteet on korvattu aika näpsäkästi mahtavilla musiikkinumeroilla. Näyttelijät on laitettu itse laulamaan, vaikka varsinkaan hiukka erilaisista rooleista tunnettujen Pierce Brosnanin ja Colin Flirtin laulamista ei voi kuunnella nauramatta. Mutta yllättäen varsinkin Amanda Seyfriedillä on erittäin kaunis ääni.
Viimeksi olen Meryl Streepin nähnyt hymyilettömänä ja tiukkana Miranda Priestlynä, joten muutos huvittelevaksi ja alati hymyileväksi Donnaksi on huomattava.
Alun perin pirteäksi Sophieksi kaavailtiin mm. Rachel McAdamsia (Yölentö, Mean Girls) ja Mandy Moorea (Sekavia suhteita), mutta rooli annettiin tuntemattomammalle Amanda Seyfriedille, joka oli hyvä veto, koska Seyfried suoriutuu roolistaan loistavasti ja tuo siihen jotain uutta, johon muuta eivät olisi ehkä pystyneet.
Julie Walters ja Christine Baranski esittävät Donnan railakoita lapsuuden ystäviä, ja molemmat ovat erittäin hauskoja ja huvittavia.
Mamma Mia! on kesän hauskin komedia, joka kannattaa katsoa, jos masentava syksy alkaa painaa päälle.
Pisteet:
Arvosteltu: 02.09.2008
Katsottu: Teatterissa
