Mahtavat Ambersonit (1942)

1800-luvun kaupunkiympäristö näyttää hienolta ja myös ajan tunnelma on saatu hyvin esille.

Jotkut elokuvat ovat joutuneet melko törkeän kohtelun kohteeksi tuottajien toimesta jo ennen kuin ne ovat saaneet ensi-iltansa. Muun muassa Orson Wellesin Mahtavat Ambersonit joutui tuottajien käsittelyyn. Mahtavat Ambersonit typistettiin alkuperäisestä 2,5 tunnin pituudesta puoleentoistaan tuntiin. Myös loppua muotoiltiin uusiksi. Tässä kyllä tapahtui huutava vääryys. Nyt elokuva tuntuu joissakin kohdin kovin saksitulta. On tämäkin silti ihan hyvä elokuva, mutta olisi ollut kiva nähdä Wellesin alkuperäinen visio.

Elokuva kertoo vaikutusvaltaisesta Ambersonin suvusta, joka on hallinnut jo pitkään pikkukaupungin elämää. Mutta 1800-luku lähenee loppuaan ja suvullakin on edessään muutoksia. Sen on nöyrryttävä ajan muutoksille tai tuhouduttava. Muutosta seurataan Ambersonien nuoren vesan ja kaverin äidin nuoruudenrakastetun välejä tarkastelemalla.

Mahtavat Ambersonit on hieno kuvaus mahtisuvun vaikutusvallan murtumisesta. Vaikka tuottajat melko härskisti leikkelivät elokuvaa, niin silti elokuva näyttää varsin hienolta. Mutta epäilemättä leikkausten takia juoneen tuntuu jäävän aukkoja. Mutta ainakin 1800-luvun kaupunkiympäristö näyttää hienolta ja myös ajan tunnelma on saatu hyvin esille.

Kaikesta hienoudestaan huolimatta elokuva ei ole täydellinen. Mainitsin jo juonenaukot, jotka luultavasti johtuvat tuotantoyhtiöstä. Mutta alun kertojaäänen olisi voinut hyvin jättää pois. Mutta näistä pikkuongelmista huolimatta Mahtavat Ambersonit on hienoa katseltavaa. Olisi kyllä ollut kiva nähdä 2,5-tuntinen versio, mutta se ei enää ole mahdollista.

nimimerkki: Ville

Ville
Tähtääjä, 476 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 24.12.2007
Katsottu: DVD

Arvaahan sen, kuinka siinä lopulta käy, kun jähmettyy paikoilleen.

Citizen Kanen jälkeen Orson Wellesiltä odotettiin lisää suuria teoksia. Mahtavat Ambersonit olisi ehkä sellainen ollutkin, ellei studio olisi päättänyt muunnella leffaa kovalla händyllä. Alkuperäistä versiota näkemättä on paha sanoa, kuinka paljon Ambersonit menettivät mahtavuudestaan, mutta ei silputtukaan versio kovin heikko ole.

Tarina alkaa maestro Orson Wellesin leppoisalla opastuksella vuodesta 1873, jolloin elämä oli niin verkkaista, että raitiovaunutkin odottivat matkustajia sen aikaa, kun he pukeutuivat, puhuivat palvelijoilleen ja hoitivat muut askareensa. Tätä mennyttä maailmaa hallitsivat osaltaan rikkaat Ambersonit, joiden juhlat olivat kaikkialla tunnetut ja piloille hemmotellulle jälkikasvulle toivottiin kunnon näpätystä nenälle. Pian Ambersonien silkkiin ja samettiin kiedottuun maailmaan puksutti hevoseton kärry, jolta väki ei odottanut paljon. Maailma kuitenkin muuttuu. Arvaahan sen, kuinka siinä lopulta käy, kun jähmettyy paikoilleen.

Orson Wellesin oma versio elokuvasta olisi ehkä tuonut lisää syvyyttä hahmoihin ja avartanut sukulaisuussuhteita, jotka voivat nyt jäädä ainakin ensimmäisellä katselukerralla hieman hämäriksi. Toinen muutosta kaipaava seikka, mitä eivät kaikki varmaankaan allekirjoita, on mustavalkoisuus. Elokuvan lavasteet ja puvut eivät pääse oikeuksiinsa, vaikka mustavalkoisuus tietenkin luo tiettyä tunnelmaa. Jos Welles olisi kuvauttanut leffansa väreissä, joka oli mahdollista jo 30-luvun lopulla, sitä ei ehkä olisi revitty brutaalisti palasiksi. Elokuvasta on olemassa myös jälkiväritetty versio, mikä ei tietenkään ole sama asia.

Söpö
Ylläpitäjä, 677 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 19.05.2003
Katsottu: Kotona