The Limey - kostaja Lontoosta (1999)
- Alkuperäinen nimi:
- The Limey
- Tuotantovuosi:
- 1999
- Ohjaajat:
- Steven Soderbergh
- Pääosissa:
- Lesley Ann Warren, Peter Fonda, Terence Stamp
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 85 min
- Genret:
- Draama, Trilleri, Rikos
Vanhaksi tullut englantilainen linnakundi vapautuu pitkän kakkunsa jälkeen. Tämä kuulee tyttärensä kuolleen Amerikan Ihmemaassa, jolloin mies tarttuu samantien aseeseen ja lähtee jenkkeihin ojentamaan pahoja jätkiä.
Limey on rautainen elokuva. Se on ohjattu hyvin ja omalaatuisesti. Näyttelijät ovat hyviä, varsinkin Terence Stamp vetää mahtavan roolin vanhana kostajana. Miehellä on kova ääni ja mahtava englantilaiskorostus, ja se on vain eduksi tässä elokuvassa. Muutenkin mies sopii rooliin kuin nakutettu. Ja hän hoitaakin sen kunnialla. Peter "Easy Rider" Fonda on myös hyvä roolissaan katalana mutta rikkaana tuottajana. Kässärissäkään ei ole mitään valittamista.
Limeyn kyllä vaatii keskittymistä, totta. Mutta sen voi katsoa monella tapaa. Elokuvallisestikin hyvänä jännitysdraamana, tai sitten äijäviihteenä. Jälkimmäinen asenne kannattaa kuitenkin säästää toiselle kerralle, jotta varmasti käsittää tapahtumat.
Todella hyvä leffa, siitä ei pääse mihinkään.
Yllättävä leffa. Vaikka tyyli on pelkistetty, pitää juttu otteessaan. Takaumat ja päähenkilöna taatta joka on katu-uskottava, keräävät kasaan krapulaisenkin katseen kestävän esityksen.
Jutun juoni on pelkistettynä kosto (kuten suomenkielisetä nimestä voi päätellä). Vanhahko Brittiukko lähtee setvimään tyttärensä kuolemaa ja kaivaa matkan varrella oman nenän lisäksi muiden klyyvarista verta. Vanhana vankilakundina ukko taitaa ronskit otteet ja tatuoituja frendejä lyöttäytyy hengenheimolaisen liiveihin.
Terence Stamp, jonka aikaisemmista suorituksista tuli mieleen vain joku Bond-leffa (sorry Star Wars-fanit), ja naftaliinista kaivettu Peter Fonda tekevät tanakat roolit. Varsinkin Stamp kuittaa tylysti homman kotiin. Paukuttelua ryyditetään perhetakaumilla jotka näytetään vanhojen Stamp-roolien kautta. Ne istuvat kokonaisuuteen ja antavat pohjaa Limey-roolille.
Kuten muissakin Viljamin muistamissa Soderbergh-leffoissa, Limey-tarinassa edetään kummallisesti hyppien. Tämä ominaisuus lienee se mikä pitää Sohvaperunan tarkkana. On vain pakko seurata mitä sanotaan missäkin kohtaa, vaikka kuva hyppii tulevassa ja menneessä vuorotellen.
Limey vaatii keskittymistä. Sitä on turha tuikata koneeseen jos ympärillä on puolenkymmentä ööliveikkoa/-veikotarta. Pienemmässä porukassa muutama keskittymistä häiritsemätöntä bisseä menee. Hiukopalana toimii ennakkoon tehdyt meetwurstihapankorput. Nam.
Vanha papparainen palaa muutaman vuoden linnareissuiltaan kostamaan tyttärensä kuoleman. Allright! Eli kyseessä on tarina pienestä kostoreissusta. Perusasiat on kunnossa, eikä muuta paljoa kaivatakkaan. Soderberghin ohjaus on väkevää ja karua. Äijillä on pistooleita ja niitä paukutellaan tyylikkäästi. Kaikesta tästä huolimatta leffa ei kuitenkaan ole mitään aivot narikkaan kamaaa vaan vaatii katsojalta kärsivällisyyttä ja keskittymistä
Leffan yksinkeraisen perusjuonen ympärille on rakenneltu muutamia mielenkiintoisia, todella herkullisia, pikkuseikkoja. Leikkaus on omalaatuista, tilanteita ja takautumia sekoitteleva hässäkkä, joka kuitenkin antaa mukavaa draivia hommaan. Takaumia on kahdenlaisia; vuosikymmenten takaisia ja about reaaliajassa tapahtuvia muutaman päivän ja hetken takaumia. Vuosikymmenten takaiset tapahtumat on napattu pääosaesittäjä Terence Stampin nuoruusvuosien leffasta Poor Cow ja homma on hämmästyttävän toimiva. Lisäksi leffan loistava musiikki on kotoisin päähenkilön aikaisemmilta vapauden vuosilta. Mainittakoon esim. The Who.
Hyvä leffa. Ei yllä ohjaaja Soderberghin tätä edelltävän leffan Mieletön Juttu tasolle, mutta tämän sohvaperunan mielestä voittaa Erin Brockovichit mennen tullen.























































