Levottomat 3 - kun mikään ei riitä (2003)
- Tuotantovuosi:
- 2003
- Ohjaajat:
- Minna Virtanen
- Pääosissa:
- Amira Khalifa, Jasper Pääkkönen, Mi Grönlund, Nicke Lignell
- Maat:
- Suomi
- Pituus:
- 99 min
- Genret:
- Draama
- Elokuvasarja:
- Levottomat, Minä ja Morrison, Levottomat 3 - kun mikään ei riitä
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (242):
Oma pikatuomio
Levottomat 3 on kertomus nykynaisesta, jolla on päällisin puolin kaikki hyvin; on hyvä ammatti, perhe ja mallin vartalo. Hän kuitenkin kärsii seksiaddiktiosta. Hän pettää aviomiestään jatkuvasti.
Levottomat 3 on lähes joka paikassa haukuttu lyttyyn. Ei se hyvä leffa olekaan, mutta ei siinä nyt mitään ihmeellisen huonoakaan ole. Leffa vaan on aika tyhjänpäiväinen. Monilla tulee leffasta ensimmäisenä mieleen rahastus, mutta toki pinnan alta löytyy vakaviakin asioita. On tosin liioiteltua sanoa, että leffa kertoo "normaalista" nykynaisesta.
Levottomat 3:n käsikirjoitus on aika heikko ja kökkö. Näyttelijät tekevät parhaansa, mutta heille kirjoitettu dialogi on monin paikoin varsin teennäistä. Toivottavasti samat näyttelijät saavat vähän kiinnostavampia projekteja jatkossa.
Tätä leffaa ei kuitenkaan kannata lähteä katsomaan sillä asenteella, että nyt tulee todella huono leffa. Erityisesti leffan teknisessä puolessa on paljon hyvää, ja ajankuvana leffa on varsin osuva. Onhan leffalla myös hitusen viihteellisiä ansioita. Sisältö nyt vaan on mitä on.
nimimerkki: Jake #23
Pisteet:
Arvosteltu: 04.10.2004
Katsottu: DVD
Arvostelija
Jake #23
Vieras
Elokuva on taiteenmuotona kaunein kaikista. Se mahdollistaa niin paljon, antaa tekijälle ja katsojalle suunnattomat vapaudet luomaan mitä kauneimpia ja koskettavimpia taideteoksia. Valitettavasti kaikki suurimmatkin keksinnöt voivat väärissä käsissä johtaa tuhoisiin seurauksiin. Heti arvosteluni aluksi en voi olla myöntämättä sitä tosiseikkaa että Levottomat 3 on kaikkien aikojen huonoin näkemäni elokuva. Jos se olisi esitetty Lumieren veljeksille 1800-luvun lopun Pariisissa, he olisivat taatusti vaihtaneet vähin äänin alaa ja muuttaneet turnipsifarmareiksi etelä-Bangladeshiin.
Jo tämän sanoinkuvaamattoman kyhäelmän lähtökohdat ovat niin kornit että olisi vaadittu melkoinen mestarisohjaaja vääntämään tästä sekasotkusta edes katsottava tuotos, ja menestyksekkäillä tv-sarjoilla (Kylmäverisesti sinun, Rikospoliisi Maria Kallio etc.) julkisuuteen nousseen Minna Virtasen rahkeet eivät todellakaan riitä täysimittaiseen "elokuvaan". Vaikka käyttäisin loppuun kaiken suvaitsevaisuuteni ja nallekarkkini, en voi parhaimmalla tahdollakaan käsittää miten aikuinen ihminen voi olla niin naiivi että pitää naisten seksiaddiktiota länsimaisen yhteiskunnan suurimpana ongelmana! Äärimmäisen kaksinaismoralistisesti filmi vieläpä saarnojensa välissä herkuttelee anteliaasti mahdollisimman avoimilla seksikohtauksilla ja tuhoaa samalla viimeisetkin mahdollisuutensa vakavana "elokuvana". (Ansaitseeko tämä todella tulla nimitetyksi "elokuvaksi"?!)
Mitkä fidun näyttelijäsuoritukset?! Jasper Pääkkönen esittelee trimmattuja rintalihaksiaan ja vinkuu astmapotilaan lailla (pyydän anteeksi kaikilta astmaatikoilta karkeaa kielikuvaani sillä "elokuva" ei ainakaan sitä tee), Mi Grönlund vuorotellen lenkkeilee, nai ja itkee, Nicke Lignell on kuin eri planeetalta muuhun filmiin verrattuna. Eikä myöskään pidä unohtaa Hanna Karjalaista, Nelosen Haluatko filmitähdeksi-kilpailun voittajaa jolle luvattiin tuottajatasolta avokätisesti "merkittävä rooli". Hänen roolihahmonsa kohokohta selluloidilla on kun hän saa todeta laittaneensa kahvit neuvotteluhuoneeseen valmiiksi. Palavereista puheenollen, avuton kyhäelmä toimii myös kätevänä puolentoistatunnin röyhkeänä mainoksena Audille, Golden Capille etc. Jälleen ihmettelen ja raavin päänahkani vereslihalle: mitä ihmettä "ohjaaja" Minna Virtasen päässä oikein mahtoi liikkua tällaista sontaa vääntäessään?
Koko lapsellisen, naurettavaan itkettävän karmeuden kruunaa yksi vuosisadan huonoimmista käsikirjoituksista. Eipä ihme että "kässärin" kyhääjä on piiloutunut haamunimen alle, jos dialogi suorastaan pursuaa rimanalituksia tyyliin: "Ambulanssi huoneeseen 216!". Johan alkaa paatuneimman ja kyynisimmänkin kriitikon käsi kummasti hapuilemaan hellan kaasuhanaa kohti. Ed Wood Jr:kin kalpenisi nähdessään tämän.
Levottomat 3 on jotain niin käsittämätöntä, että tämän äärirajalla kiipeilevän katsomiskokemuksen pääteeksi täytyi varmuuden vuoksi kelata tietyt kohtaukset ja todeta että "filmi" on todellakin raivostuttavan huono. En keksi mitään muuta syytä tämän typerän, lapsellisen, umpipinnalisen ja moraalittoman sontaläjän kopioiden säilyttämiseen kun niiden esittämisen elävänä esimerkkinä varoitukseksi kaikille tuleville elokuvantekijöille. Tuottaja Markus Selin, itse pääpiru, jonka on vaikea pidätellä hekotustaan kassakoneen kilinää kuunnellessa, ansaitsisi karkoitukseen tundralle seuraavaksi 30 vuodeksi, ohjaaja Wirtaselle pitäisi antaa lähestymiskielto kameroita kohtaan ja "näyttelijät" saisi passittaa loppuiäkseen Citymarketin kassalle. Mikään rangaistus ei ole liian ankara tällaisesta karmeasta loukkauksesta kaikkia aivot omaavia elokuvan katsojia kohtaan.
John Lennonjohto varoittaa: Välttäkää viimeiseen asti!
Pisteet:
Arvosteltu: 08.08.2004
Katsottu: DVD
Levottomat 3 on ainakin näkyvästi esillä ollut leffa. Jo tuotantoa suunnitellessa pläjäys oli esillä kun leffaan haettiin naistähteä. Tällaista mediajulkisuutta en muista minkään muun suomifilmin saaneen ennen kuvauksia. Ihan nerokas markkinointikikka ja saahan tällä tavalla myös katsojien hyväksymän tuoreen naiskasvon kätevästi mukaan. Suomessa ei kumminkaan ole niin paljoa tunnettuja tähtinäyttelijöitä joita voisi rooliin kuvitella. Ei se Laura Malmivaara tai Minna Turunenkaan voi joka paikassa olla.
Leffa kertoo nuoresta perheen äidistä, jolle on kehittynyt seksiaddiktio. Turvallista perhe-elämää, mukavan, mutta kiireisen aviomiehen kanssa viettävä Jonna hyppii satunnaisien kumppanien sängyissä. Mainostoimistossa projektipäällikkönä työskentelevän naisen tilanne tuntuu pahenevan koko ajan niin vapaalla kuin töissäkin. Kuvioihin ilmestyy nuori kultalusikka suussa syntynyt Aleksi, jonka kanssa Jonna päätyy punkkaan useamminkin. Suhde perustuu panemiseen ja molemminpuoliseen suunsoittoon. Jonna joutuu valehtelemaan reissujaan sekä kotona että työpaikallaan.
Tässä rohkeassa leffassa riittää seksiä yltäkyllin, sitä on jo liikaakin. Vuoropuhelut ei oikein toimi omaan korvaani vaan homma töksähtelee paikkapaikoin. Kuvien sommittelu ja musiikki on kohdallaan, hetkittäin tulee sellanen musavideofiilis, joka ei välttämättä ole leffoissa kovin hyvä asia.
Jännä piirre suomileffoissa on se että niin tässä kuin Hymypojassakin päähenkilön poikkeava seksikäyttäytyminen johtaa siihen että päähenkilö on jollaintapaa sairas. Toki tuollainen eri sängyissä poukkoileminen varsingin naimisissa olevalta naiselta on tuomittavaa, mutta jos ajattelee asiaa ihan yleisesti. On olemassa poikkeavia seksuaalisia mieltymyksiä ja toiset haluaa enemmän kuin toiset. Kuka ei ole enää normaali ja milloin seksi on addiktio eli sitä haluaa enemmän kuin saisi normien mukaan haluta. Ok, hommat pitää yrittää ampua leffassa reilusti yli että tällaisia epäselvyyksiä ei syntyisi. Saapa nähdä milloin tulee suomileffa (vai tuleeko ollenkaan), jossa on paljon seksiä, mutta päähenkilöllä ei ole sen kanssa mitään ongelmaa.
Levottomat 3:n riippuvuusaihe on lopulta melko vakava. Lopputekstien aikana katsojan fiilistä yritetään vielä keventää ettei jäisi pala kurkkuun, ihan hauska loppukevennys. Kokonaisuus on ihan ok, mutta hiukan puuduttava. Kun suuri markkinointirumba on ohi niin veikkaan tämän leffan jäävän hiukan unholaan. Ei leffan tarvitse olla klassikko tai mestariteos, pääasia että siitä puhutaan vähän aikaa ja se ostetaan/vuokrataan kerran.
Pisteet:
Arvosteltu: 08.08.2004
Katsottu: DVD
