Kuolleiden aamunkoitto (2004)
- Alkuperäinen nimi:
- Dawn of the Dead (2004)
- Tuotantovuosi:
- 2004
- Ohjaajat:
- Zack Snyder
- Pääosissa:
- Jake Weber, Mekhi Phifer, Sarah Polley, Ty Burrell, Ving Rhames
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 101 min
- Genret:
- Toiminta, Trilleri, Kauhu
Keskiarvo
Arvostelut (7): 
Pikatuomiot (375):
Oma pikatuomio
Kun Kuolleiden aamunkoittoa aloin katsoa, ei itselläni ollut mitään ennakkoasenteita. En ollut nimittäin nähnyt vanhaa ja hyviä arvosteluja saanutta versiota. Sanon näin heti alkuun, että uusi on varmasti vanhan arvoinen.
Virus leviää Milwaukeen alueelle. Se muuttaa ihmiset eläviksi kuolleiksi, eli tuttavallisemmin zombeiksi. Eikö kuullosta hyvältä?
Nuori sairaanhoitaja Ana pääsee pakoon viruksen tartuttamia kansalaisia muutamien muiden selviytyjien kanssa paikalliseen ostoskeskukseen. Mukana on mm. poliisi, maalaisjuntti, vartija, täysi kusipää, homo, sekä yhteiskuntaa laidasta laitaan. Eläviä kuolleita alkaa kertymään tuhansittain ostoskeskuksen eteen ja uloskin olisi päästävä...
Kuolleiden aamunkoitto ei kerro viruksen tarttumisen syitä, eikä se edes yritä. Hyvä näin, sillä se ei ole pääasia. On hienoa ja samalla kauheaa seurata ihmissuhteiden kehittymistä ja sisällä kalvavan pelon räjähtämistä. Maskeeraus on parasta, mitä olen koskaan nähnyt. Irti leikkautuneita käsiä, syötyjä päitä, ruhjoutuneita naamoja. Myös roolit ovat upeita. Ei sankareita, vain tavallisia pulliaisia. Kaikki odottavat, että joku ottaisi ohjat käsiinsä ja tekisi maanpäällisestä helvetistä lopun. Kuolleiden aamunkoitto on jotakin erilaista. Sykähdyttävä, kauhea ja sairas. Joskus on kuolemaakin pahempia asioita. Ja kun aamulla heräät. Katso aina ovellesi, onko siellä pikkutyttö, jolla on ruhjotut kasvot...
P.S Älkää lopettako leffan katsomista, kun lopputekstit alkavat. Ette pääse niin helpolla.
nimimerkki: Skullcrusher
Pisteet:
Arvosteltu: 20.01.2007
Katsottu: DVD
Arvostelija
Skullcrusher
Vieras
Vuonna 1978 ilmestynyt George A. Romeron Dawn Of The Dead on yksi kauhugenren suurimmista klassikoista. Hollywoodin tuntien odotukset tästä uusintaversiosta eivät olleet kovinkaan korkealla. Mutta osaa se Hollykyläkin joskus yllättää. Kyseessä on nimittäin oikein viihdyttävä roiskepätkä.
Leffaa katsoessa kannattaa yrittää unohtaa turha vertailu alkuperäisteokseen. Alkuperäis-Dawnin yhteiskuntakriittistä otetta ei ole edes yritetty tavoittaa ja kyseessä onkin puhtaasti vauhdikas zombierymistely. Nämä vaeltavat mölisijät jopa juoksevat, mikä antaa mukavan tuoreen maun leffaan, vaikka zombit kirmasivatkin jo Danny Boylen zombiepätkässä 28 päivää myöhemmin.
Yhtäläisyyksiä Romeron teokseen ei juurikaan ole ostoskeskusta ja joitain pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta ja jossain kohdilla ei edes tunne katsovansa remakea vaan jotain aivan muuta. Itse tarina on varmaankin useimmille tuttu. Kuin tyhjästä ilmestyvää zombiepidemiaa pakeneva ihmisjoukko linnoittautuu suureen ostoskeskukseen ja loppu leffa onkin sitten puhdasta eloonjäämistaistelua. Välillä yritetään palata normaalielämään johon ostoskeskus tarjoaa jonkinlaiset puitteet. On ”Ammu zombi joka näyttää julkkikselta”-kisailua, shakinpeluuta kiikarien välityksellä ja muuta mukavaa. Alkuperäinen Dawn tulee väkisinkin mieleen.
Näyttelijänsuorituksista jotain... Sarah Polley on ihan siedettävä naispääosassa. Ving Rhames taas oli mukava piristys ja mies suoriutuukin roolistaan parhaiten koko joukosta. Muu kaarti hoitaa myös osansa rutiinilla. Mukaan mahtuu kylläkin muutama hieman kliseinenkin hahmo mutta muuten ei suurempaa valittamista.
Goren ystävät saavat varmasti osansa vaikka ei nyt ihan Savinin visioiden tasolle päästäkään. Verta ja suolenpätkiä lentää kuitenkin urakalla ja meno on muutenkin asianmukaista kun zombipätkästä on kyse. Ohimennen, Savini ja pari muuta 1978-vuoden Dawnin näyttelijää heittävät pienet cameot alkuperäisleffan tunnelmissa. Leffa on muutenkin visuaalisesti näyttävä ja etenkin zombien maskeeraus on paikoin ”hienoa” katseltavaa. Täytyy myös mainita erityisen näyttävät ja omaperäiset alkutekstit joissa soi Johnny Cashin hieno kappale, The Man Comes Around höystettynä videokamerapätkillä ja uutislähetyksillä. Myös leffan loppu on todella hyvä, sitä enempää spoilaamatta.
Jos pidät Romeron teoksista tai muuten vaan zombieroiskeesta, pidät melko varmasti tästäkin. Neljän tähden pätkä ja ”Cuomi suosittelee”-leima
nimimerkki: Cuomi
Pisteet:
Arvosteltu: 05.08.2005
Katsottu: DVD
Olin jo nähnyt alkuperäisen Dawn of the Deadin ennen tätä. Odotukseni eivät olleet kovin kummoiset mennessäni tätä elokuvateatteriin katsomaan, mutta päätin ottaa tämän pelkkänä toimintaläiskeenä jonka kanssa voi rentoutua. Täytyy sanoa, se asenne pelasti leffan. Ainakin osittain, siis. Sipsipussi käteen ja leffa pyörimään.
Ana (Polley) menee työpäivän päätyttyä sairaalasta kotiinsa, rakastelee miehensä kanssa. Ah, niin rauhallista perhe-elämää. Mutta aamulla Ana havahtuu nimenomaan järkyttävään arkeen: tytär käy hänen miehensä kimppuun kuin vesikauhun vallassa, ja pian sama "vesikauhu" valtaa miehen ja mies yrittää listiä Anan, joka kuitenkin pääsee pakoon. Ana huomaa koko esikaupunkiosan jossa hän asuu seonneen, ja kohta koko kaupunki näyttää yhtä hullulta. Erinäisten vaiheiden jälkeen Ana kohtaa Kenneth-nimisen poliisin (Rhames), ja muutaman muun terveen kanssa he lähtevät vakavan rabieksen saaneita hulluja pakoon ostariin...
Elokuva on melkeinpä aivot narikkaan-huttua, mutta hyvää sellaista. Kelpaa katsottavaksi jos on tylsää ja on muutama euro taskunpohjalla jonka haluaa käyttää. Romero-fanina muutama juttu kuitenkin risoo: Alkuperäisessä Dawn of the Deadissa zombit olivat hitaita ja kömpelöitä, tässä (ilmeisesti nykyajan kilpailuyhteiskunnan pakottamina) taas olympiatason pikajuoksijoita, joka ei sovi kun ajatellaan elokuvan ideaa, puolet huvista ikään kuin katoaa vauhdin mukana. Toinen asia: Romeron Dawn of the Dead ei ollut pelkästään kaupallinen tekele, vaan sisälsi melkeinpä uniikkeja ajatuksia sen ajan menosta. Tässä elokuvassa ei edes ole paljoa jäljellä alkuperäisen yhteiskuntasatiirista. Mutta koska tämä on kaupallinen tuotos, nautitaan siitä sellaisena sitten. On sitä kehnompaakin nähty, mutta myös parempaakin.
nimimerkki: Galeazzo
Pisteet:
Arvosteltu: 06.05.2005
Katsottu: Teatterissa
Kauhua ja vieläpä remake-sellaista. Kumpikaan ei yleensä minua houkuttele, vaikka en ole alkuperäistä nähnyt, mutta minkäs teet kun vuokraamon hyllyt ammottavat tyhjyyttä alennuskampanjasta johtuen. Pakkohan sitä jotain ottaa, ettei mene koko viikonloppu tietokoneen äärellä...
Jonkinsortin pöpö valtaa maailman ja ihmiset muuttuvat toistensa lihaa himoitseviksi zombieiksi. Joukko ihmisiä välttyy virukselta ja he kokoontuvat ostarille, koska eivät halua kuolla. Zombiet pyrkivät sisään, elävät pyrkivät pitämään zombiet ulkona. Siinäpä se juoni kokonaisuudessaan olikin.
Olen lähes sanaton, positiivisella tavalla. Minä odotin elokuvan olevan sellaista tyypillistä mättöä, jossa veri lentää ja päitä katkeilee ja olihan tämä tavallaan sitäkin. Tämä oli kuitenkin aivan loistavasti tehty, kun sitä sopivassa mielentilassa katselee. Elokuva ei pitkästyttänyt missään vaiheessa, eikä missään vaiheessa myöskään tullut mieleen alkaa epäilemään jotain tiettyä tapahtumaa tms. Tästä elokuvasta voitaisiin mielestäni jo puhua tittelillä "vuoden yllätys", niin positiivinen yllätys tämä oli. Alku ja loppu olivat juuri sopivan epämääräiset, että katsojalle jää takuulla vastaamattomia kysymyksiä pää täyteen. Vinkki elokuvan vielä näkemättömille: Katso lopputekstitkin loppuun saakka.
Pisteet:
Arvosteltu: 11.12.2004
Katsottu: DVD
Arvostelija
Jaqqe Nakuttaja
Vieras
Hollywoodissa pukataan nykyään Re-makeja pienimmistäkin klassikon arvon omaavista leffoista. Uusinta versiot voisi aina tuomita suoralta kädeltä paskoiksi, varsinkin jos kyseessä on monien palvoma klassikkoleffa. Marcus Nispel taannoin ohjaamaa uusinta versio Texas Chainsaw Massacresta todisti kuitenkin että tuhkakasasta voi löytyä myös timantteja ja Dawn of the deadin uusversio vahvistaa vain käsitettä ettei uusintaversiot ole automaattisesti huonoja.
Eräänää kauniina päivänä erään kaupungin keskellä juoksentelee verisiä zombeja, jotka ovat kiintyneitä ihmislihaan. Muutamat pakoon päässet ihmiset kohtaavat muutaman muun pakoonpäässeen ja lähtevät yhdessä pakoon zombilaumoja isoon kauppakeskukseen, jonne zombien on mahdoton päästä. Kauppakeskuksessa riittää huvia ja hyötyä yllikyllin, eikä lukittujen ovientakana möllöttävistä zombeistakaan tunnu olevan vaivaa. Kaikki ei kuitenkaan ole näin simppeliä, kun paskamaiset turvamiehet koittavat määräillä ja ihmisten kemiat eivät pelaakkaan niin hyvin yhteen paniikkitilanteessa. Muutama virhe johtaa toiseen ja sitten ollaankin keskellä kusessa kun zombiet pääsevät valloilleen.
Kuolleiden aamunkoitto ei lähde haastamaan Romeron klassikko, vaan pysyy visusti omalla pelikentällään. Kyseessä on kaksi täysin erilaista teosta, joiden vertaaminen tuntuisi kohtuuttomalta. Ohjaajana häärivä keltanokka Zack Snyder tyylittelee leffassa hienosti. Visuaalisesti leffa on herkkua, eikä gore-efekteistäkään tule pulaa pahimmillekkaan splatter faneille. Teurastuksia ei peitellä mitenkään ja verikekkereet voivat olla heikkopäisille katsojille jo liikaa. Snyder saa pidettyä tunnelman ahdistavana ja moneti oikeastikkin pelottavana, vain muutamat säikyttely efektit syövät tunnelmaa. Kaikenkaikkiaan Snyder ohjaa hienosti ja onkin elokuvan kantava voima, vaikka muutamat musiikkivalinnat hieman ihmetyttävät.
Kliseisyyttä on ilmassa niin juonessa, kuin henkilöissäkin. Näyttelijät ovat sentään asiasa osaavia ja saavat hieman pökkelöisesti kirjoitettuihin henkilöihin tarpeeksi eloa. Muutama hahmo jää hieman turhaksi, tai muuten vaan etäiseksi, mutta suurimmilta osin henkilöt ja näyttelijävalinnat ovat kunnossa. Varsinainen tarina ostoskeskuksineen on nimen lisäksi melkeinpä ainoita asioita mitä Romeron leffasta on viety. Tarinassa on tarpeeksi koukkuja pitämään tunnelmaa yllä. Hieman liian nopeasti käyntiin potkaiseva tarina ei sinänsä ole paha, mutta kun jo 5 minsan kohdalla rupeaa veri roiskumaan ei synny oikein kuvitelmaa että kaupunki olisi oikeasti täynnä sekopäisiä zombeja. Tilannetta yritetään myöhemmin korjata näyttämällä tv-lähetyksiä, mutta tässä ei onnistuta kuin kohtalaisesti. Kerronta on muuten tarpeeksi räväkkää ja pitää mielenkiinnon valkokankaalla.
Maskeeraukset, lavastukset ja muut pinnalliset asiat on kunnossa. Romeron teosta olis sentään voinut kunnioittaa hitailla zombielaumoilla, mutta tämä ei päässyt allekirjoittanutta juurikaan häiritsemään. Kaikesta risutuksesta huolimatta Kuolleiden aamunkoitto on piristävä kauhupläjäys, joka on huonoimmillaankin perinteisen hollywood "kauhun" yläpuolella ja parhaillaan se on todella nerokas. Ohjaaja Zack Snyderissä on selvästi pontiaalia ja jään innolla odottamaan mitä herralta on seuraavaksi tiedossa.
nimimerkki: Siperia Jones
Pisteet:
Arvosteltu: 17.08.2004
Katsottu: Teatterissa
Uusintafilmatisoinneista ei ole näinä päivinä juuri pulaa, ja niinpä myös George A. Romeron Dead-trilogian keskimmäinen osa Dawn of the Dead sai oman remakensa. Zombie-genren leffoja tulee sen verta harvassa että toki tämä oli katsastettava, eivätkä odotukset ihan matalalla olleetkaan.
Juoni ei ole turhan kimpurantti, tai oikeastaan voisi suoraan vaan kysyä että "mikä ihmeen juoni?" Zombiet vaan ilmestyvät ja niillä on julmettu nälkä, eikun syömään porukkaa. Kourallinen ihmisiä onnistuvat valttämään tämän inhan kohtalon ja päätyvät linnottautumaan ostoskeskukseen. Siellä sitten funtsitaan seuraavaa fiksua liikettä kun tuhatpäinen zombielauma häröilee ulkopuolella. Juoni on löyhä ja henkilöhahmot jäävät hieman ontoiksi, itseasiassa yli kymmenen hengen ryhmästä vain kolmen henkilön kohdalla tykästyin kyseisiin hahmoihin. Näyttelijät eivät nyt mitään Oscar-ehdokkuuksia pokkaa, muttei mitään alisuoriutumisiakaan silmään pistänyt. Kameratyöskentelystä plussaa, jokseenkin kerran musavideomaista kikkailua ylikäytettiin. Lavastus ja ohjaus ovat myös kondiksessa.
Kuitenkin kaikki ylempänä mainittu ovat sivuseikkoja, tämän elokuvan taika on väkivallassa. Vaikkakin olen tarpeeksi herkkä vuodattamaan kyyneleen Clintin Täydellistä Maailmaa katsoessa, en ole liian tosikko nauramaan Dawn of the Deadin ylitsepursuaville raakuuksille. Raakuudet eivät kylläkään sisällä juurikaan suolien kanssa säätämistä, vaan rajoittui hyvin pitkälti mielettömiin veren roiskahduksiin. Henkilönä jolle tuottaa vaikeuksia katsoa Teho-osaston episoodi irvistelemättä kestin katsoa elokuvan ihan kepeästi. Jos alkupään "seiväs pään läpi" inhoitti hieman, loppupäässä moottorisahan käyntiin kiskaisu toi kieroutuneen virneen suulle. Vieruskaveri kylläkin hörötteli ääneen. Pointtina oli kuitenkin se että väkivaltaa ei edes kummoisesti noteeraa loppussa päin. Sitä on tarjolla sen verran reippaasti että hieman herkempivatsaisempikin kaveri (minä) tottuu siihen ja nauraa surutta.
Ei varmaankaan ole yllätys että elokuvan erikoistehosteet ovat kohdallaan. Miltä kuullostaa sangen isokaliiperisen kiikarikiväärin luoti läpi elävän kuolleen lahoavan pään? Se näyttää Dawn of the Deadissa yhtä ronskilta kuin kuullostaakin. Ja kamerahan ei tässä leffassa roiskeita pelkää näyttää, vain hyvin harvat veriteot jäävät kuvan ulkopuolelle. Myös meikkiosasto on ollut kovassa iskussa, K18 leima olisi hyvinkin voitu saada pelkästään epäkuolleiden ulkonäön perusteella.
Todettakoon, että Dawn of the Dead oli äärimmäisen viihdyttävä elokuva niille jotka omaavat tarpeeksi kieron mielen ja korkean iän. Pelottava leffa ei ollut, jokseenkin komeissa toimintakohtauksissa vaani jatkuvasti paniikinomainen tunnelma. Tämä on loistavaa mustaa popcorn-viihdettä, vielä kun saisi ne popkornit nieltyä tuijottaessa aivokudosta.
...muistathan katsoa lopputekstit kokonaan.
nimimerkki: whait
Pisteet:
Arvosteltu: 30.07.2004
Katsottu: Teatterissa
Onko tämä mahdollista? Onko Hollywood alkanut viimeinkin tekemään kunnon kauhuelokuvia? Kyllä. Vaikkakin Hollywood on tuottanut legendaaristen kauhuelokuvien remake-versioita, ovat ne olleet loistavia. Ensin tuli Texas Chainsaw Massacren uudelleen versio, joka oli yksinkertaisesti loistava ja nyt perään tuli Romeron kauhuklassikon Dawn of the Deadin remake-versio ja se toimi. Vaikkakin alussa epäilin uudelleen version olevan kaikkea muuta kuin hyvä, olin onneksi väärässä.
Zack Snyder on ohjannut nopeatempoisen ja verisen zombie-elokuvan, joka noudattaa alkuperäistä versiota vain kahdessa asiassa: ostoskeskuksessa ja elokuvan nimessä. Kuten alkuperäisessäkin joukko ihmisiä menevät turvaan ostoskeskukseen ja tähän yhteenvedotkin loppuvat. Snyder ei ole tehnyt remake-versiosta yhtään Romeron version tyylistä. Siinä missä Romeron Dawn of the Dead oli tunnelmallinen kauhuelokuva, on Snyderin versio nopeata menoa verisyyteen asti. Ja kummatkin toimivat loistavasti, vaikkakin Romeron versio peittoaa mennen tullen uuden version.
Dawn of the Dead on yllättävästi täynnä verta ja gorea – ei siis mikään tavallinen Hollywood-elokuva. Jo elokuvan alku kuvastaa, mitä tulevan pitää, puhumattakaan loistavasta alkutekstikohdasta. Ja meno pysyy samanlaisena koko kestonsa ajan, aina lopputeksteihin asti, joka sekin on yksinkertaisesti hienoimpia lopputekstikohtauksia kautta Hollywoodin historian.
Kuten Texas Chainsaw Massacren remake osoitti, ei pidä olla liian kriittinen uudelle versiolle. Vaikkakin onhan se kauheaa, kun Hollywood iskee näppinsä jokaiseen loistavaan elokuvaan ja tekee niistä useimmiten kauheita uudelleen versioita, on joukossa muutama todellinen helmi, kuten Texas Chainsaw Massacre ja Dawn of the Dead. Koska Dawn of the Dead remake-versio ole ollenkaan alkuperäisensä tyylinen, olisi elokuvan nimen voinut muuttaa toiseen muotoon mutta muuta ei voi elokuvasta moittia. Liian kriittinen ei kannata olla Dawn of the Deadin (2004) kanssa katsoessaan tätä ja kannattaa unohtaa Romeron loistava alkuperäisversio elokuvan ajaksi ja seurata tämän hetken parasta kauhuantia Hollywoodista.
Pisteet:
Arvosteltu: 29.07.2004
Katsottu: Teatterissa
