Sinä aamuna aurinko paljasti erittäin nopeasti veriseksi taistelutantereeksi muuttuneen maailman. Maailma muuttui taistelutantereeksi nopeasti leviävän kulkutaudin ansiosta ja sairastuneet ovat raivohulluja ja hyökkäävät kaikkien terveiden kimppuun. Sairaanhoitajana työskentelevä Ana (sarah Polley) huomasi sen ja pakomatka johtaa ostoskeskukseen. Kenneth (Ving Rhames) on poliisi ja yksi eloonjääneistä ja pari muutakin persoonaa pääsee samaan piilopaikkaan. Andy (Bruce Bohne) on näkömatkan päässä katolla. Laajamittaisen katastrofin aikana genren vakiovaatimukset jylläävät isosti, sillä ilman niitä tämä genre ei toimi ja hulluja ideoita myös tarvitaan.
George A. Romero on modernin, teknisesti jotenkin elävän epäkuolleen kammotuksen luoja ja kyseinen törppö luottaa lukumäärään. Zack Snyder ohjastelee uusioversiota mustan satiirin sävyttämästä kauhuklassikosta ja jättää sen satiirin pois ja pyrkii puhtaaseen kauhuleffaan. Se tarkoittaa myös sitä että mädät, toikkaroivat törpöt ovat kokeneet metamorfoosin paremmin koordinoiduiksi raivohulluiksi. James Gunnin käsikirjoitus perustuu aika selkeään käsitykseen siitä että laajamittaisen katastrofin iskiessä eloonjääneet itse muodostavat isomman vaaran kuin ulkopuolella toikkaroivat törpöt. Onneksi se genren huomattavasti lihaisempi osuus on saatu mukaan. Törppöjä muusataan moninaisilla menetelmillä ja niiden repaleinen olemus näytetään koko rujoudessa ja mukana on muutamia kohtauksia jotka muistuttavat miksi törpöt yhä aiheuttavat jonkinlaisia väristyksiä.
Näyttelijäsuoritukset eivät ole mitenkään ihmeellisiä ja mitään muuta ei pidä odottaa. Ving Rhames on vankka poliisi, Sarah Polley on jokanainen ja Bruce Bohne on katolla kykkivä tyyppi joka pelaa shakkia ja ampuu hyvin mustan huumorin säestämänä.
Veri lentää, amputaatiopotilaat mahdollistavat raajattomat törpöt ja turvapaikka on hylättävä olosuhteiden pakosta. Genre ei saa mitään uutta eloa, mutta ainakin se jaksaa pinnistää.
