Uusintafilmatisoinneista ei ole näinä päivinä juuri pulaa, ja niinpä myös George A. Romeron Dead-trilogian keskimmäinen osa Dawn of the Dead sai oman remakensa. Zombie-genren leffoja tulee sen verta harvassa että toki tämä oli katsastettava, eivätkä odotukset ihan matalalla olleetkaan.
Juoni ei ole turhan kimpurantti, tai oikeastaan voisi suoraan vaan kysyä että ”mikä ihmeen juoni?” Zombiet vaan ilmestyvät ja niillä on julmettu nälkä, eikun syömään porukkaa. Kourallinen ihmisiä onnistuvat valttämään tämän inhan kohtalon ja päätyvät linnottautumaan ostoskeskukseen. Siellä sitten funtsitaan seuraavaa fiksua liikettä kun tuhatpäinen zombielauma häröilee ulkopuolella. Juoni on löyhä ja henkilöhahmot jäävät hieman ontoiksi, itseasiassa yli kymmenen hengen ryhmästä vain kolmen henkilön kohdalla tykästyin kyseisiin hahmoihin. Näyttelijät eivät nyt mitään Oscar-ehdokkuuksia pokkaa, muttei mitään alisuoriutumisiakaan silmään pistänyt. Kameratyöskentelystä plussaa, jokseenkin kerran musavideomaista kikkailua ylikäytettiin. Lavastus ja ohjaus ovat myös kondiksessa.
Kuitenkin kaikki ylempänä mainittu ovat sivuseikkoja, tämän elokuvan taika on väkivallassa. Vaikkakin olen tarpeeksi herkkä vuodattamaan kyyneleen Clintin Täydellistä Maailmaa katsoessa, en ole liian tosikko nauramaan Dawn of the Deadin ylitsepursuaville raakuuksille. Raakuudet eivät kylläkään sisällä juurikaan suolien kanssa säätämistä, vaan rajoittui hyvin pitkälti mielettömiin veren roiskahduksiin. Henkilönä jolle tuottaa vaikeuksia katsoa Teho-osaston episoodi irvistelemättä kestin katsoa elokuvan ihan kepeästi. Jos alkupään ”seiväs pään läpi” inhoitti hieman, loppupäässä moottorisahan käyntiin kiskaisu toi kieroutuneen virneen suulle. Vieruskaveri kylläkin hörötteli ääneen. Pointtina oli kuitenkin se että väkivaltaa ei edes kummoisesti noteeraa loppussa päin. Sitä on tarjolla sen verran reippaasti että hieman herkempivatsaisempikin kaveri (minä) tottuu siihen ja nauraa surutta.
Ei varmaankaan ole yllätys että elokuvan erikoistehosteet ovat kohdallaan. Miltä kuullostaa sangen isokaliiperisen kiikarikiväärin luoti läpi elävän kuolleen lahoavan pään? Se näyttää Dawn of the Deadissa yhtä ronskilta kuin kuullostaakin. Ja kamerahan ei tässä leffassa roiskeita pelkää näyttää, vain hyvin harvat veriteot jäävät kuvan ulkopuolelle. Myös meikkiosasto on ollut kovassa iskussa, K18 leima olisi hyvinkin voitu saada pelkästään epäkuolleiden ulkonäön perusteella.
Todettakoon, että Dawn of the Dead oli äärimmäisen viihdyttävä elokuva niille jotka omaavat tarpeeksi kieron mielen ja korkean iän. Pelottava leffa ei ollut, jokseenkin komeissa toimintakohtauksissa vaani jatkuvasti paniikinomainen tunnelma. Tämä on loistavaa mustaa popcorn-viihdettä, vielä kun saisi ne popkornit nieltyä tuijottaessa aivokudosta.
…muistathan katsoa lopputekstit kokonaan.
nimimerkki: whait
