Kun Kuolleiden aamunkoittoa aloin katsoa, ei itselläni ollut mitään ennakkoasenteita. En ollut nimittäin nähnyt vanhaa ja hyviä arvosteluja saanutta versiota. Sanon näin heti alkuun, että uusi on varmasti vanhan arvoinen.
Virus leviää Milwaukeen alueelle. Se muuttaa ihmiset eläviksi kuolleiksi, eli tuttavallisemmin zombeiksi. Eikö kuullosta hyvältä?
Nuori sairaanhoitaja Ana pääsee pakoon viruksen tartuttamia kansalaisia muutamien muiden selviytyjien kanssa paikalliseen ostoskeskukseen. Mukana on mm. poliisi, maalaisjuntti, vartija, täysi kusipää, homo, sekä yhteiskuntaa laidasta laitaan. Eläviä kuolleita alkaa kertymään tuhansittain ostoskeskuksen eteen ja uloskin olisi päästävä…
Kuolleiden aamunkoitto ei kerro viruksen tarttumisen syitä, eikä se edes yritä. Hyvä näin, sillä se ei ole pääasia. On hienoa ja samalla kauheaa seurata ihmissuhteiden kehittymistä ja sisällä kalvavan pelon räjähtämistä. Maskeeraus on parasta, mitä olen koskaan nähnyt. Irti leikkautuneita käsiä, syötyjä päitä, ruhjoutuneita naamoja. Myös roolit ovat upeita. Ei sankareita, vain tavallisia pulliaisia. Kaikki odottavat, että joku ottaisi ohjat käsiinsä ja tekisi maanpäällisestä helvetistä lopun. Kuolleiden aamunkoitto on jotakin erilaista. Sykähdyttävä, kauhea ja sairas. Joskus on kuolemaakin pahempia asioita. Ja kun aamulla heräät. Katso aina ovellesi, onko siellä pikkutyttö, jolla on ruhjotut kasvot…
P.S Älkää lopettako leffan katsomista, kun lopputekstit alkavat. Ette pääse niin helpolla.
nimimerkki: Skullcrusher
