Kummelin Jackpot (2006)
- Tuotantovuosi:
- 2006
- Ohjaajat:
- Pekka Karjalainen
- Pääosissa:
- Aake Kalliala, André Wickström, Heikki Hela, Heikki Silvennoinen, Heikki Vihinen, Mari Turunen, Mia Selin, Mikko Kivinen, Oiva Lohtander, Riitta Havukainen, Tapio Liinoja, Timo Kahilainen, Vesa Vierikko, Ville Virtanen
- Maat:
- Suomi
- Pituus:
- 96 min
- Genret:
- Komedia
Pertti "Pera" Järvelä (Heikki Silvennoinen) on epärehellinen pikkuhuijari, joka tienaa elantonsa huijaamalla ja laulamalla. Peran bändiin kuuluvat lisäksi Anssi "Spude" (Heikki Vihinen) ja Pasi "Japa" (Timo Kahilainen), ja kaikki kolme asuvat Keijon (Aake Kalliala) yläkerrassa vuokralla. Kun Peran tyttären Anniinan (Mervi Takatalo) taitoluisteluryhmä on lähdössä Kanadaan, ja matkarahaa pitäisi olla kuusi tonnia, täytyy Peran miettiä uusi keino hankkia rahaa. Sellaista rahasummaa ei nimittäin pikkuhuijauksella hankita. Siispä Pera tarjoutuu Sepon (Heikki Hela), joka muuten on Jehovantodistaja, firmaan töihin varastomieheksi.
Kummelin Jackpot tarjoaa tyypillisiä Kummeli-vitsejä, eli paljon sekoilua hauskoilla ja ei niin hauskoilla äänillä ja murteilla, muutamilla osumilla ja lukuisilla hudeilla. Nämä muutamat osumat onnistuvat luomaan pieniä hymähdyksiä vielä kolmannellakin katselukerralla. Vitseistä löytyy myös viittauksia alkuperäiseen Kummelin TV-sarjaan, kuten esimerkiksi legendaksi muodostuneiden repliikkien (esim. Kyllä lähtee!) lausumisia. Ihme kyllä, Kummelien vitsit toimivat aivan yhtä hyvin juonellisessa elokuvassa kuin sarjassakin.
Näyttelijöinä hilluvat samat vanhat Kummeli-kasvot. Tosin Heikki Silvennoisen hahmoa näytetään muita enemmän, ja koko homma ei toimi, kun hahmo ei ole edes hauska. On kuitenkin pakko nostaa hattua Sivlennoisen yrittämisestä. Kahilaisen taso on jo huomattavasti laskenut, eikä äijä onnistu saamaan aikaan minkäänlaisia hymähdyksiä. Heikki Vihinen on esiintynyt Kummelin sketseissä yleensä hauskasti puhuvana ja vähä-älyisenä hyypiönä, ja näin on nytkin - ja hyvä niin. Hela sopii Jehovantodistajan rooliin täydellisesti. Hänen "voi voi" -lausahduksensa tuovat hymyn vireen huulille. Sivurooleissa hyppelehtivät Mikko Kivinen, Aake Kalliala ja monet muut tutut suomalaiset kasvot.
Kokonaisuudessaan Kummelin Jackpot on huonoin Kummeli -elokuva, joka onnistuu luomaan pienimuotoisia hymähdyksiä. Kummeli-ryhmän alamäki alkaa viimeistään tästä.
Pertti Järvelä, hassunhauskan yhtyeen kaiken nähnyt keulakuva ja pitkäaikaistyötön, on huonossa jamassa. Uutta kunnollista työpaikkaa ei löydy, eikä sosiaalinenkaan elämä pyyhi hyvin. Jehovan todistajat tarjoavat kuitenkin jonkinlaisen keinon ansaita rahaa ja Pertti alkaa kavereidensa kanssa punoa äärimmäisen kieroa suunnitelmaa jolla voisi tienata rahaa. Siinä sivussa kuullaan muutama oikeasti hauska biisi sekä paljon huonoja vitsejä.
Kummelin Jackpot on taattua Kummelia alusta loppuun. Jos vähä-älyisestä kohelluksesta pitää se on ihan hauskaa viihdettä, mutta sellaisenakin melko keskinkertaista. Itse pidän hieman älyllisemmistä komedioista, joten kömpelöä draamaa komediaan sotkeva Jackpot jättää suuhun aika pahan maun. Kummelien kyseenalainen käsitys huumorista ei ainakaan paranna asiaa, kuten ei myöskään se että tarina on rehellisesti sanottuna huono ja näyttelijät yhtä luontevia kuin 50-luvun sotilasfarsseissa.
Vaikka elokuva loppujen lopuksi onnistuu putoamaan jotenkin jaloilleen ollen tietyssä mielessä jopa sympaattinen lopullaan, se ei muuta tosiasioita sen kauniimmiksi: Kummelin Jackpot on huono elokuva huonolta koomikkoryhmältä. Tästä huolimatta Kummelin "huumori" toimii paremmin elokuvana kuin sketsisarjana. Sketsisarjassa kun pitäisi pystyä virittämään huumori naurun asteelle joka minuutti, mutta "komedia"elokuvassa riittää silloin tällöin irtoava hymähdys, jos kokonaisuus toimi edes jollain tasolla. Kummelin Jackpot ei ole mikään hyvä kokonaisuus, mutta ainakin siinä on alku, loppu ja siinä välissä jonkinlainen tarina, ihan sympaattisia hahmoja ja muutama hauska vitsi. Tähän Kummeli ei pystynyt TV-sarjoissaan.
Pertti "Pera" Järvelä on mies joka on kiertänyt työpaikat kaukaa.
Pienet tulonsa hän kerää pikkuhuijauksilla, mm. bingosta, pokerin peluusta sun muusta. Pertti asustelee sekatavarakauppias Keijon yläkerrassa bändikaverustensa (Timo Kahilainen ja Heikki Vihinen) kanssa. Kun Pertin tytär haluaa lähteä luisteluseuransa kanssa leirimatkalle Kanadaan, täytyy Pertin lähteä työnhakuun saadakseen hynät matkaa varten kasaan. Jehovan todistaja Seppo Sillantaus (Heikki Hela) tarvitsee huoltomiehen paikkaa maahantuontifirmassaan, ja Pertti löytää työpaikan. Kuitenkin kiusaus huijata on suuri, ja kun kerran on mahdollisuus huijata suuri summa rahaa, mitäs sitä kieltäytyäkkään...
Kummelin Jackpot on nyt kolmas osa Kummeli-sarjan elokuvista. Edelliset Stories ja Kultakuume olivat todella hyviä, eikä tämäkään kovin heikommaksi jää. Tuttuun Kummeli-tyyliin nauraa saa taas vatsalihakset kipeiksi. Hervottoman huumorin tykitys jatkuu koko puolitoistatuntisen pätkän ajan. Ja loppuu vasta lopputekstien rullatessa.
Henkilöhahmot ovat hyvin onnistuneita, kuitenkaan jotkut eivät oikein naurata, pieniä hymähdyksiä lukuunottamatta. Kuitenkin Kummelin Jackpot on tuttua turvallista vakiotavaraa joka saa jokaisella katselu kerralla naurun raikumaan. Neljä tähteä.
Tamperelainen huumoriryhmä Kummeli taitaa kyllä komiikan. Itse legendaarinen sketsisarja Kummeli on täyttä rautaa ja siitä tulleet leffat Kummeli Stories sekä Kummeli kultakuume ovat olleet myös loistavia. Nyt Kummeli-elokuvaperhe on saanut uuden jäsenen, joka kantaa nimeä Kummelin Jackpot. Kun Stories oli puhtaasti lähes pelkkä sketsikokoelma ja Kultakuume oli kunnon juonen omaava sutjakka elokuva, niin Jackpot on siitä väliltä.
Heikki Silvennoinen on Pera, pikkuhuijari, joka punkkaa kauppias Keijon vuokraamassa asunnossa kahden bändikaverinsa (Heikit Timo ja Vihinen) kanssa. Pera tietenkin karttaa rehellistä työtä ja niinpä hän elelee pienillä huijauksillaan, bingoamalla sekä pokerilla, jossa myös huijaaminen on valttia. Kun Peran 17-vuotiaan tyttären pitäisi päästä luisteluretkelle Kanadaan, niin Pera ryhdistäytyy ja hankkii töitä. Työpaikka löytyy Jehovan todistaja Seppo Sillantauksen (Heikki Hela) maahantuontifirmasta. Rehellinen työ on kuitenkin vaikeaa, joten pieni huijaaminen ei olisi mitenkään hylätty vaihtoehto...
Kummelin Jackpot on viihdyttävä leffa, joka sisältää hyviä oivalluksia, mukavan parodisia vivahteita sekä kivoja viittauksia Kummeli-sketseihin. Välillä tulee tylsiä hetkiä eikä käteen jää lopulta oikein mitään, mutta kokonaisuus on kuitenkin viihdyttävä. Juoni on tekosyy pelleilylle ja joissain kohdin leffa koostuu puhtaasti sketseistä. Pekka Karjalaisen ohjauksessa ei ole sitä samaa Kummeli-henkeä kuin alkuperäisen Kummeli-ohjaajan Matti Grönbergin luomuksissa. Homma on muuten yllättävän härskiä tavalliseksi Kummeli-tuotokseksi ja kirosanojakin viljellään kovaan tahtiin, mutta Kummeli-hemmot ja asiallisen typerä asenne paljastaa sen Kummeli-leffaksi. Leffa jättää katsojalleen hyvän mielen ja mukavan olotilan. Kummeli-heput ovat muuttuneet Kultakuumeen ajoista hieman kyynisemmiksi ja pilkkakirvestä heitellään useaan otteeseen leffan aikana, mutta lopulta leffasta paistaa elämänmyönteinen asenne ja jonkinasteinen kiltteys, eikä Jackpot ole lopulta ollenkaan ilkeä elokuva.
Näyttelijätyö on leffan parasta antia. Ryhmän parhaat eli Silvennoinen ja Hela vetävät hienot roolisuoritukset kieli poskella, eivätkä Timo Kahilainen ja Heikki Vihinen ole ollenkaan sen hassumpia soittajatovereina. Kiitosta saavat myös sketsisarjasta tutut Kummeli-naiset Mari Turunen ja Mia Selin. Sivuosat on miehitetty suomalaisilla tähdillä. Tapio Liinoja on mahtava c-kasetteja duunailevana levy-yhtiön pomona, Aake Kalliala tapansa mukaan hauska äksynä kauppias-Keijona ja Oiva Lohtander on jälleen vakuuttava Peran suojelusenkelinä, vaikka tämä roolihahmo onkin elokuvan pahimpia mokia. Sivuosissa hauskuuttavat myös mainiot Ville Virtanen, Jukka Rasila, Jari Salmi ja Mikko Kivinen. Paras on kuitenkin Vesa Vierikko Peran suurena esikuvana, koskaan rehellistä työtä tekemättömänä miehenä. Ainoastaan André Wickström hedelmällisenä Jehovan todistajana ei pääse pahemmin hauskuuttamaan.
Jackpot ei ole niin eheä kokonaisuus kuin Kultakuume tai yhtä hauska kuin Stories, mutta kelpo pätkä se loppuen lopuksi on. Todellisen Kummeli-fanin on tietysti pakko nähdä tämä porukan uusin tuotos ja suomalaisen junttihuumorin ystävä saa kyllä mahansa täyteen. Löytyy tästä muutama upea vitsikin, joiden takia tämä kannattaa jo katsastaa. Jos ei ota huomioon Kummelin parhaimpia saavutuksia, niin Kummelin Jackpot on hyvä viihdepläjäys, jonka seurassa jaksaisi varmasti toisenkin kerran viettää. Suurena Kummeli-fanina leffa oli lievähkö pettymys mutta ei mikään kelvoton. Oikealla asenteella kyllä lähtee!
Erikoismaininta vielä siitä, että elokuva on osittain kuvattu kotipaikkakunnallani Tuusulassa.























































