Tamperelainen huumoriryhmä Kummeli taitaa kyllä komiikan. Itse legendaarinen sketsisarja Kummeli on täyttä rautaa ja siitä tulleet leffat Kummeli Stories sekä Kummeli kultakuume ovat olleet myös loistavia. Nyt Kummeli-elokuvaperhe on saanut uuden jäsenen, joka kantaa nimeä Kummelin Jackpot. Kun Stories oli puhtaasti lähes pelkkä sketsikokoelma ja Kultakuume oli kunnon juonen omaava sutjakka elokuva, niin Jackpot on siitä väliltä.
Heikki Silvennoinen on Pera, pikkuhuijari, joka punkkaa kauppias Keijon vuokraamassa asunnossa kahden bändikaverinsa (Heikit Timo ja Vihinen) kanssa. Pera tietenkin karttaa rehellistä työtä ja niinpä hän elelee pienillä huijauksillaan, bingoamalla sekä pokerilla, jossa myös huijaaminen on valttia. Kun Peran 17-vuotiaan tyttären pitäisi päästä luisteluretkelle Kanadaan, niin Pera ryhdistäytyy ja hankkii töitä. Työpaikka löytyy Jehovan todistaja Seppo Sillantauksen (Heikki Hela) maahantuontifirmasta. Rehellinen työ on kuitenkin vaikeaa, joten pieni huijaaminen ei olisi mitenkään hylätty vaihtoehto…
Kummelin Jackpot on viihdyttävä leffa, joka sisältää hyviä oivalluksia, mukavan parodisia vivahteita sekä kivoja viittauksia Kummeli-sketseihin. Välillä tulee tylsiä hetkiä eikä käteen jää lopulta oikein mitään, mutta kokonaisuus on kuitenkin viihdyttävä. Juoni on tekosyy pelleilylle ja joissain kohdin leffa koostuu puhtaasti sketseistä. Pekka Karjalaisen ohjauksessa ei ole sitä samaa Kummeli-henkeä kuin alkuperäisen Kummeli-ohjaajan Matti Grönbergin luomuksissa. Homma on muuten yllättävän härskiä tavalliseksi Kummeli-tuotokseksi ja kirosanojakin viljellään kovaan tahtiin, mutta Kummeli-hemmot ja asiallisen typerä asenne paljastaa sen Kummeli-leffaksi. Leffa jättää katsojalleen hyvän mielen ja mukavan olotilan. Kummeli-heput ovat muuttuneet Kultakuumeen ajoista hieman kyynisemmiksi ja pilkkakirvestä heitellään useaan otteeseen leffan aikana, mutta lopulta leffasta paistaa elämänmyönteinen asenne ja jonkinasteinen kiltteys, eikä Jackpot ole lopulta ollenkaan ilkeä elokuva.
Näyttelijätyö on leffan parasta antia. Ryhmän parhaat eli Silvennoinen ja Hela vetävät hienot roolisuoritukset kieli poskella, eivätkä Timo Kahilainen ja Heikki Vihinen ole ollenkaan sen hassumpia soittajatovereina. Kiitosta saavat myös sketsisarjasta tutut Kummeli-naiset Mari Turunen ja Mia Selin. Sivuosat on miehitetty suomalaisilla tähdillä. Tapio Liinoja on mahtava c-kasetteja duunailevana levy-yhtiön pomona, Aake Kalliala tapansa mukaan hauska äksynä kauppias-Keijona ja Oiva Lohtander on jälleen vakuuttava Peran suojelusenkelinä, vaikka tämä roolihahmo onkin elokuvan pahimpia mokia. Sivuosissa hauskuuttavat myös mainiot Ville Virtanen, Jukka Rasila, Jari Salmi ja Mikko Kivinen. Paras on kuitenkin Vesa Vierikko Peran suurena esikuvana, koskaan rehellistä työtä tekemättömänä miehenä. Ainoastaan André Wickström hedelmällisenä Jehovan todistajana ei pääse pahemmin hauskuuttamaan.
Jackpot ei ole niin eheä kokonaisuus kuin Kultakuume tai yhtä hauska kuin Stories, mutta kelpo pätkä se loppuen lopuksi on. Todellisen Kummeli-fanin on tietysti pakko nähdä tämä porukan uusin tuotos ja suomalaisen junttihuumorin ystävä saa kyllä mahansa täyteen. Löytyy tästä muutama upea vitsikin, joiden takia tämä kannattaa jo katsastaa. Jos ei ota huomioon Kummelin parhaimpia saavutuksia, niin Kummelin Jackpot on hyvä viihdepläjäys, jonka seurassa jaksaisi varmasti toisenkin kerran viettää. Suurena Kummeli-fanina leffa oli lievähkö pettymys mutta ei mikään kelvoton. Oikealla asenteella kyllä lähtee!
Erikoismaininta vielä siitä, että elokuva on osittain kuvattu kotipaikkakunnallani Tuusulassa.
