Kolmistaan (2008)
- Tuotantovuosi:
- 2008
- Ohjaajat:
- Peter Lindholm
- Käsikirjoittajat:
- Peter Lindholm
- Pääosissa:
- Kari-Pekka Toivonen, Liisa Kuoppamäki, Matleena Kuusniemi, Rea Mauranen, Taneli Mäkelä
- Maat:
- suomi
- Kielet:
- Suomi
- Pituus:
- 100 min
- Genret:
- Draama
Keskiarvo
Arvostelut (1): 
Pikatuomiot (7): 
Oma pikatuomio
Kiva, että Suomessa tehdään myös pienimuotoisia, ajattelua kiihottavia aikuisten elokuvia. Vähemmän kivaa on, että niissä on usein joko liikaa tai liian vähän yritystä olla osuvan nerokkaita.
Kolmistaan alkaa lupaavasta asetelmasta. Maria (Kuoppamäki) ja Tomi (Toivonen) viettävät auvoisen arkista perhe-elämää. Lapsia pariskunnalla on kaksi, leivän tuo pöytään Marian työ avioerojuristina ja Tomin tutkijantyö. Arkeen tulee kuitenkin kohta railo, kun Tomi törmää eräässä tutkimustilanteessa myyjätär Janitaan (Kuusniemi). Janita vetää Tomia niin imukkaasti puoleensa, että Soft Embokin jäisi siinä toiseksi. Mariakin huomaa tämän, ja estääkseen käsittelemiensä juttujen kaltaiset tapahtumat, hän tahtoo kohdata Janitan Tomin kanssa. Raflaavasta nimestä huolimatta leffassa ei lopulta (ikävä kyllä?) olla silleen kolmistaan. Eikä sitten kyllä paljon mitenkään muutenkaan. Onko tässä nyt tavoiteltu jotakin kuivaakin kuivempaa allenilaista tai etäisesti altmanilaista suuntausta? Hukkaan on kuitenkin jouduttu.
Vaikka elokuvan näyttelijät ovat hyviä ammattilaisia, heti alkuun ei voi olla huomaamatta, etteivät Toivosen ja Kuusniemen kemiat ole aivan täydellisen sopivat. Se syö uskottavuutta Tomin intohimolta Janitaa kohtaan. Elokuvassa ihmetellään, miksi Maria tahtoo Tomin ja Janitan mukaan, mutta asetelma on kuitenkin hyvin perusteltu. Se, mitä siitä seuraa, tuntuu jääneen sitten enemmän kehitysvaiheeseen. On sellaista karkealla kädellä hahmoteltua symboliikkaa, kuin miehen kurkkuun juuttuvaa omenaa ja ruostumaan jätettyä uudenkarheaa autoa. Enää puuttuu, että jostakin taapertaisi esiin se Timo Koivusalonkin innokkaasti esittelemä pellavapäinen poika, jossa viattomuus ja lapsuuden onni yhdistyvät.
Mistä Kolmistaan-draamaa voi kehua, on miljöiden kaunis kuvaus. Dialogikin on notkeaa, eli sitä on mukava kuunnella. Hahmotasolla elokuvan naiset ovat yllättävänkin hyvin kirjoitettuja. Vastaavaa näennäisen epäloogisuuden tarkkaa kuvausta ei ihan joka rainassa tulekaan vastaan. Selkään voi taputtaa myös Taneli Mäkelää, joka tekee hiukan yksipuolisesti kirjoitetusta konttorisiasta elokuvan mielenkiintoisimman hahmon. Vaikka Mäkelän esittämä Marian veli on hahmona kliseinen naistenkaataja, ammattitaito työntyy kliseisyyden yli.
Pisteet:
Arvosteltu: 02.02.2008
Katsottu: Teatterissa
