Kolmetoista päivää (2000)

Niin kuin alla olevista tykityksistä käy jo ilmi, kertoo Kolmetoista päivää Kuuban ohjuskriisin aikaisesta kulissipelistä USA:n Valkoisessa talossa. Juonesta ei tarvinne enää sen enempää turista.

Tiesin ennen elokuvan katsomista vain yleiset pääpiirteet Kuuban ohjuskriisistä ja ehkä juuri tästä syystä leffan tapahtumat imivät alusta saakka hyvin mukaansa. Presidentti John. F. Kennedyn tasapainoilu todella vaikeassa tilanteessa oli erittäin mielenkiintoista seurattavaa varsinkin kun elokuva keskittyy itse pääasiaan. Turhia sivujuonteita ei ole ja tapahtumat tuntuvat olevan historiallisestikin varsin tarkkoja. Realistinen massiivisten jänniteiden ilmapiiri luodaan elokuvassa hienosti.

Loistavasti onnistuneen käsikirjoituksen vastapainoksi roolivalinnat eivät ole kohdalleen osuneet. Bruce Greenwoodin suoritus John F. Kennedynä ei ainakaan minua juurikaan miellyttänyt. Eleistä ja tyylistä ei mieleen tulee alkuunkaan Kennedy eikä riittävää yhdennäköisyyttäkään ole saatu tehtyä edes maskeerauksen avulla. Pääosassa oleva presidentti tuntuukin koko leffan ajan vain joltakulta USA:n presidentiltä, ei ollenkaan John F. Kennedyltä. Kevin Costnerin rooli on puolestaan leffan tapahtumien kannalta täysin turha ja tarkoituksena onkin ollut ilmeisesti saada väkisin ujutettua yksi "iso" nimi leffaan.

Kokonaisuus jää joka tapauksessa reilusti plussan puolelle ja Kolmetoista päivää onkin poliittisten trillereiden ehdotonta aatelia. Faktasta saadaan edelleen yleisesti ottaen tehtyä paljon parempia elokuvia kuin fiktiosta.

Pisteet:
Arvosteltu: 06.10.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Eetu Nortiainen
Vieras

1960- luku oli hullua aikaa. Oli hipit ja Woodstock, Beatles pani puoli maailmaa sekaisin jne.
Ja sitten oli tämä vanha kunnon kylmä sota ja sen varmaankin pelottavimmat vuodet. Kilpavarustelu kiihtyi hirvittävää tahtia, osapuolet pyrkivät nokittelemaan toisiaan sen minkä ehtivät.
Tähän saumaan, vuoteen 1962 sijoittuu elokuva Thirteen Days, jonka nimi viittaa kahden viikon jaksoon jolloin III maailmansota oli enemmän kuin lähellä. Tuo aika tunnetaan paremmin nimellä Kuuban ohjuskriisi.

Lähtökohta on tämä: Jenkkejä on nöyryytetty Korean sodassa ja Sikojenlahdella ja psykoottinen vainoharhaisuus vaivaa kaikkia. Sitten USA saa tietoonsa että Neuvostoliitto on sijoittanut läheisen liittolaisensa Kuuban alueelle ohjuksia, joilla voisi tuhota melkoisen osan Yhdysvaltoja, NL tietenkin kieltää tämän täysin. Kenraalit ja tiedustepalvelut ovat sitä mieltä että ohjukset ja samantein koko Kuuba pitäisi pommittaa maan tasalle ja sen jälkeen miehittää ko. maa sillä onhan moinen varustelu uhka maalle (kuulostaako tutulta?).
Presidentti John F. Kennedy lähipiirinsä kera on kuitenkin sitä mieltä että ongelma pitäisi ratkaista diplomaattisin keinoin, sillä ohjusten & Kuuba pommittamisella varsin todennäköisesti aiheutetaan uuden sodan syttyminen.

Leffa kuvaa kyllä osuvasti ja hyvin kiihkeää ja melko ahdistunutta tunnelmaa, jossa nuorehko presidentti elää, ollen kahden vaiheilla ja toisaalta, kokeneiden konservatiivisten poliitikkojen ja armeijan miesten painostaessa jyrkkiin toimenpiteisiin.
Mutta. Jotenkin minua häiritsee se perusasetelma jossa vastakkain on selkeästi hyvä eli Yhdysvallat ja selkeästi paha eli Neuvostoliitto. Molemmissa oli taatusti yhtä paljon vikaa ja eipä siitä ole kovin montaa vuotta ennen noita tapahtumia kun Yhdysvallat yritti toimittaa Korean niemimaan kivikaudelle ja toisaalta, samat kunnolliset miehet tuhosivat Vietnamia useita vuosia. Se hyvä pointti leffassa tuodaan esille, joka näköjään vaivaa aina ja iänkaikkisesti ihmiskuntaa, että kasvojen säilyttäminen ja pienet poliittiset voitot ovat usein paljon tärkeämpiä kuin rauhan säilyttäminen.

Näyttelijätyöstä voinee sanoa sen verran että muut oikeastaan kävelevät roolinsa läpi lukuunottamatta Bruce Greenwoodia, esittäen JFK:tä. Miehen kasvoilta voi lukea ristiriitaiset tunteet ja ahdistuksen. Ehkä tämä leffa ei ole filmitaiteen huippuja, mutta käy ihan hyvin historian oppitunnista.

nimimerkki: iskela

Pisteet:
Arvosteltu: 14.01.2004
Katsottu: Kotona

Arvostelija

iskela
Vieras

Hohhoijaa... Pläjäyksessä on kysymyksessä tositapahtumiin perustuvasta isojen poikien hiekkalaatikkoleikistä. Ollaan vuodessa 1962 ja Neuvostoliitto sijoittaa ohjuksiaan Kuubaan. John F. Kennedyn hallinto yrittää saada kommunistit aisoihin. Poliittinen peli muistuttaa pitkälti shakkia, jossa uhataan alati vastustajan nappuloita, mutta tempo on silti pääsääntöisesti rauhallista.

Jenkkiarmeijan ylipäälliköt haluaisivat antaa kommunisteille isän kädestä ja näyttää kuka oikein määrää. Heput on koulutettu sotimaan, joten lienee luonnollista että asiat nähdään tietystä perspektiivistä. John F. Kennedy lähipiireineen haluaa ratkaista asiat rauhanomaisemmin. Hommassa ketkuillaan niin USA:n hallinnon sisällä kuin kommunistienkin kanssa. Asiat ajautuvat erinäisten juttujen kautta erittäinkin lähelle sitä viimeistä pistettä, jossa ihmiskuntaa ei enää tässä muodossa nähtäisi.

Leffa on historiallisesti vääristelemättömän oloinen kuvaus tapahtuneesta Kuuban kriisistä. Tottakai hommaa on dramatisoitu, mutta selkeät linjat pitää. Rakkaustarinoita ei sotketa joukkoon ja nenäliinat voi siis unohtaa. Tämä ei ole naisten leffa sitten alkuunkaan. Kevin Costner lienee mukana vain harhauttamassa naispuolisia katsojia leffan pariin femiinisti kuivaan aiheeseen. Costner esittää hallituksen erikoisneuvonantajaa, joka joutuu toimimaan sovittelijana USA:n sisäisessä juonittelussa. Asiat hoituvat loppujen lopuksi tiimipelillä vaikka erikoisneuvonantajan hoitelemat jutut ovatkin avaintekijöitä. Costner vetää roolinsa tutun turvallisesti.

Uskon, että leffa kolahtaa paremmin niihin ihmisiin, jotka ovat eläneet tapahtuma-aikaan ja muistavat mistä on ollut kysymys. Tämähän ei ollut leikin asia vaan totisinta totta jota koko maapallo seurasi pussit silmien alla.

Pisteet:
Arvosteltu: 09.09.2001
Katsottu: DVD

Arvostelija

arska
Ylläpitäjä
647 arvostelua