Kolmetoista aavetta (2001)

Kriticosin tulipalossa äitinsä menettänyt perhe perii Cyrus-sedältä suuren lasitalon, joka tulee kuin taivaanlahjana surusta toipuvalle perheelle. Vain hetki talossa ja alkaa tapahtua todella kummia. Pelkästään jo talo on erikoinen, mutta kun perheelle paljastuu ökyrikkaan setävainajan harrastus; väkivaltaisesti kuolleiden ihmisten aaveiden vangitseminen kellariin. Ja kun nämä kauan teljettyinä viruneet haamut pääsevät vapaaksi niin on hengen lähtö lähellä.

Kolmetoista aavetta on visuaalisesti upeasti toteutettu, mutta juonellisesti hieman tyhjä. Todella viihdyttävää katsottavaa, eikä kyllästymäänkään ehdi. Lopussa elokuvasta jäi siinäkö se oli -fiilis. Ehkä jotain isompaa huipentumaa jäin odottamaan. Muutaman splatterhenkisen kohtauksen lisäksi ei elokuva sorru pahempaan väkivaltamässyyn. Voisinkin kuvitella, että hieman nuorempana tästä olisi saanut paljon enemmän kauhua irti. Pelottavasta en puhuisi paljon nähneenä.

Näytteleminen jää sivuseikaksi ja hukkuu visuaalisuuden lomaan. Tosin onhan itse Monk riveissä.

Hyvin tehty, hieno ja varsin viihdyttävä paketti. Juonellisesti aika tynkä, omaperäisyyttä löytyy ja kroteskit aaveet ovat karmivan näköisiä. Voin suositella kaikille, jotka haluavat viettää mielenkiintoisen elokuvaillan.

Pisteet:
Arvosteltu: 23.09.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Nalle Pub
Käyttäjä
26 arvostelua

Kun Kriticosin perhe menettää äidin tulipalossa, ei sen jälkeen perheellä mene erikoisen hyvin. Velkoja on maksettu pitempäänkin ja perhe joutuu muuttamaan jatkuvasti. Ei aikaakaan kun köyhän perheen elämään astuu tietenkin jotain rikasta; kuolleen Cyrus-sedän lasitalo, jonka ikkunat on koristeltu loistokkailla latinankielisillä teksteillä. Perheen muutettua taloon, jo muutama tunti talossa oloa alkaa aiheuttamaan kaaosta; vanha kunnon Cyrus oli kerännyt väkivaltaan kuolleita aaveita ja lukinneet nämä kellariinsa. Väkivallan tilaan jääneet aaveet tietysti pääsevät ulos kopeistaan, joitten ovet lakimies vahingossa ja tietämättään avaa. Alkaa kiivas taistelu elävien ja kuolleitten välillä, ja samalla selviää moni, moni asia, joka järkyttää perhettä ja melkein syöksee isäpapan itsemurhaan.

Kauhuelokuva - En nyt sanoisi. Tieteiselokuva - Miksipäs ei. Elokuva ei onnistu kauhugenressään kovinkaan hyvin, mutta aaveitten yhtäkkiä ilmestymisiä pelästyy useinkin. Vaikkei pätkä pelottanutkaan, on se ehdottomasti näkemisen arvoinen mielenkiintoisen juonen ja sisällön takia. Visuaalinen toteutus on erittäin hieno, tälle ei voi kuin aplodeerata, ja rajusti.

Näyttelijät osasivat hommansa useinkin hyvin, välillä tunteet tuntuivat jääneen hieman piiloon. Lopun lässynlässyn ei saanut innostumaan eikä koskettanut kovinkaan syvältä juuri tunteiden piiloutumisen takia. Silti näyttelijät selvästi tiesivät mitä tekivät, ja jopa kovin nuori Bobby-lapsi osasi suorittaa roolinsa ihailtavan hyvin.

Kolme pistettä + risat, ei kauhusta vaan upeasta visuaalisesta toteutuksesta ja mielenkiinnon ylläpitämisestä koko elokuvan aikana. Hurraa !

nimimerkki: eddmarkiisi

Pisteet:
Arvosteltu: 29.06.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

eddmarkiisi
Vieras

Kriticosin perhe on kokenut kovia, mutta onni vaikuttaa kääntyvän kun perheen isä perii omalaatuiselta Cyrus-sedältä ulospäin loisteliaalta näyttävän lasitalon. Cyrus-sedällä oli niinkin mielenkiintoinen harrastus kuin kummitusten keräily, joita vangitsi omia suunnitelmiaan varten talonsa kellariin vartavasten rakennettuihin huoneisiin.

Tutustumiskäynnillään perheelle selviää talon synkkä salaisuus, mutta silloin on jo liian myöhäistä paeta. Kummitukset pääsevät karkuun selleistään eivätkä ne ole erikoisen iloisia vangitsemisestaan. Perheen taistellessa henkensä edestä heille selviää samalla miksi Cyrus-setä yleensä keräili kummituksia kellariinsa.

Muistan aikoinaan nähneeni elokuvan trailerin ja ajattelin tuolloin että tämä elokuva on pakko nähdä. Elokuva on enemmänkin kummitus- kuin kauhuelokuva. Pelko tarttuu katsojiin kummitusten hyvän maskeerauksen ja hyvien tietokonetehosteiden ansiosta. Jos kotikatsomossa sattuu lisäksi olemaan monikanavainen äänentoistojärjestelmä, niin se vielä lisää pelon tunnetta.

Elokuvan idea on minusta erittäin hyvä, eikä toteutuskaan ole hassumpi. Aiheesta tehtiin samanniminen elokuva jo vuonna 1960, joten kyseessä on monista muistakin elokuvista tuttu idean kierrätys. Elokuva ei ehkä ole yhtä ahdistava kuin jotkut laadukkaat kauhuklassikot, mutta visuaalisesti tämä on hieno. En oikein osaa sanoa kuka tällaista elokuvaa parhaiten osaisi arvostaa, ehkä tämä kuitenkin on suunnattu pääasiassa ikärajan K15 molemmin puolin.

Pisteet:
Arvosteltu: 14.11.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Jaqqe Nakuttaja
Vieras