Kohtalon kirja (2003)
- Tuotantovuosi:
- 2003
- Ohjaajat:
- Tero Molin, Tommi Lepola
- Pääosissa:
- Johanna Kokko, Juha-Pekka Mikkola, Vesa Vierikko, Åke Lindman
- Maat:
- Suomi
- Pituus:
- 85 min
- Genret:
- Toiminta, Kauhu, Sci-fi
Kohtalon kirja tuo suomielokuvaan paljon ennennäkemätöntä toimintaa Hollywood-tyyliin. Kuten Hollywoodin tehosteleffat ovat lähes aina täysin sisällöttömiä, niin tässäkin asiassa Kohtalon kirja ottaa mallia Jenkkilästä. Pätkä on tehty naurettavasti, ja tehosteet ovat noin 99% leffan kestosta pääosassa. Elokuva on jaettu eri osiin, joita kaikkia yhdistää, mutta todella laimeasti, Kohtalon kirja. Kaikki alkaa Transylvaniasta, tuolta vampyyrien kotikonnulta, jossa nämä verenhimoiset, hirveän pelottavat torahampaat käyvät ihmisten kimppuun. Siitä tarina kulkee koko ajan lähemmäs 2000-lukua.
Western-jakso on jotain niin koomista, mitä ei ennen ole nähty. Lähes suoraa kopiointia Kourallinen dollareita, Vain muutaman dollarin tähden ja Hyvät, pahat ja rumat elokuvista edustaa mies, joka on kuin epä-cool Clint Eastwood, mykkä mies, muukalainen, jolla ei ole nimeä. Kaikki viitan heilutukset ja sikarinpurennat kuuluvat tietysti tämän kaupungin nopeimman aseenvetäjän tapoihin. Ja sitten sotaan, joka on ehkä elokuvan parhaiten toteutettu osio. Joitain sekunteja voisi pitää aivan mestarillisina, jos kokonaisuus ei olisi yleisesti niin koominen. Kliseet paistavat läpi, mutta tätä luvataan jo ihan kansissakin. Ei kliseiden käyttö miksikään hyväksi ole ja niiden takia elokuvan tarina on yllättävän hyvä naurunaihe.
Sitten se pelon sekaisin tuntein odotettu osuus, action. Kuten tätäkin edeltäneet osat, ei actionkaan tee poikkeusta pintaliidon tai hassujen näyttelijäsuoritusten suhteen. Kun tyypit esittävät superpahoja, on Vesa Vierikonkin uskottavuus jossain kaukana poissa. Tämä on se amerikkalaisin osuus, ja yleensä, kun suomalaisessa elokuvassa tai tv-sarjassa otetaan Amerikasta mallia, niin syntyy jotain niin epätodellisen ja kaukaisen oloista, että ei sitä ihan niin vaan nielekään. Tehosteet ovat suomileffaksi varsin onnistuneita, mutta kun tarkoitus on vain esitellä pelkkää tietokoneiden avulla tehtyä muka-hienoa toimintaa, niin homma pelaa säälittävästi yhteen itse tarinan kanssa. Ai niin, minkä tarinan? Tuo pääsi usein unohtumaan, niin langanlaiha se on.
Turhauttavin osa on ehdottomasti typerä avaruusstoori, jonka pääosassa hyppii boksereillaan miehen ruumiiseen puettu robotti, jolla on kaiken kukkuraksi siniset rastat. Jostain syystä Åke Lindman on suostunut tähän ala-arvoiseen elokuvaan ja tarkemmin sanottuna tuohon avaruuspätkään. Mitään sanomaa Kohtalon kirjasta on turha etsiä, mutta vielä vähemmän järjellistä sisältöä. Kliseisiltä vuoropuheluilta ei vältytä missään osassa, ja Tony Halmeen lyhyt vierailu jää mieleen kommentteineen: "Ja nyt uimaan." Heh.
nimimerkki: Viisas
Ohjaajalupausten Tommi Lepolan ja Tero Molinin mittava elokuvaprojekti Kohtalon kirja sai ensi-iltansa vuonna 2003 Tampereen elokuvajuhlilla, ja se palkittiin New Yorkissa International Independent Film & Video Festivalilla parhaana kansainvälisenä pitkänä elokuvana. Palkinnoista huolimatta sekavasta lopputuloksesta voidaan olla aivan toista mieltä, ja elokuvan nopea ilmestyminen televisioon ei sekään kieli suuremmasta menestyksestä.
Kohtalon kirjan idea on kunnianhimoinen: elokuva käsittelee montaa eri genreä, ja mm. sci-fi ja agenttiräiskinnät eivät ole suomalaisille tutuinta elokuva-alaa. Ikävä kyllä nuo alat jäävät tämän leffankin jälkeen etäisiksi, sillä Kohtalon kirja ei onnistu millään osa-alueella.
Tarina alkaa siitä kun pappi Viktor Konstantinov kuolee suttuisessa vampyyritaistelussa 1700-luvulla. Kohtalo päättää antaa hänelle uuden mahdollisuuden, ja kikkailu eri episodien ja ajan välillä voi alkaa. Seuraavaksi kohtalo paiskaakin katsojan vuoteen 1887 ja keskelle Arizonan lännenhenkeä. Ainoa yhdistävä tekijä edelliseen kohtaukseen tuntuu olevan jatkuva verenvuodatus, ja lähinnä episodi vaikuttaa harrastelijan väsäämältä Huuliharppukostaja-viritelmältä. Ei lainkaan hyvä. Luodin lailla tästä syöksytään Kollaanjoelle vuoteen 1939 ja hankien tykö. Episodin mustavalkoisuudessa sota vaatii verojaan ja verenvuodatukselta ei voida tässäkään välttyä. Teema on suomalaisille tutumpaa, onhan meillä vaikkapa Tuntematon sotilas, joka hoitaa homman monta kertaa paremmin. Silti etenkin korsun virsikohtaus on parasta antia leffassa.
Neljäs episodi kaikessa loogisuudessaan lainailee jo James Bondia, ja actionia yleensäkin. Pieni vilaus nuorten lupausten kyvyistä pilkahtaa taas kankaalla, mutta liian lyhyen hetken ajan. Matrix-lainailua olisi voinut vähentää suosiolla. Vesa Vierikon tähdittämästä gangsterikohtauksesta tie vie sci-fimäisiin tulevaisuudennäkymiin. Siniset hiukset tulevaisuutta hehkuvina merkkeinä naurattavat, ja repliikit kuulostavat jopa edellisiä kohtauksia kauheammilta. Jälleen yritys on omaperäistä, muttei niin onnistunutta.
Tässäkö se suomalaisen elokuvan taso taas punnitaan? Persoonallinen idea ei toimi, vaan samaa perinteistä (pienen budjetin) Suomihuttua saadaan aikaan näinkin. Tom Lindholmia en olisi ikipäivänä halunnut nähdä noin epäsopivassa roolissa, vaan minkäs teet. Elokuvan tavallista naurettavammat repliikit eivät nekään ole edes hyvää viihdettä.
Kohtalon kirja ei toimi millään tasolla. Amatöörinäyttämöiltä löytyy paljon parempia kohtauksia kuin tästä monen vuoden projektista. Yritys perinteistä levotonta suomipornolinjaa paremmasta ja taiteellisemmasta leffasta kompastuu itse itseensä. Muka dramaattinen musiikki ja epäonnistunut jo tehtyjen kikkojen lainailu eivät vain yksinkertaisesti toimi. Minimipisteiltä elokuvan pelastaa vain lopputekstien jälkeen tuleva hauskahko mainos ehkä tulevasta kakkososasta. Ikävä kyllä sitä kakkososaa ei ole mitään syytä oikeastikaan tehdä.
PS. Varoitus innovatiivisesta Suomielokuvasta on kuitenkin annettu! Toivotaan, että tästä jengistä vielä kuullaan paremmissa merkeissä.
No nyt alkaa olla kehissä melko erilaista suomileffaa niin hyvässä kuin pahassakin. Leffa astuu heti kättelyssä isoihin saappaisiin ja konaisuutta tulee rinnastettua enemmänkin suurten budjettien hollytuotantoihin kuin suomileffoihin. Kun ei tällaista suomalaista tuotantoa ole tullut ennen nähtyä niin hetki menee ihan sulatellessa ja asennoitumisessa fiilikseen. Sitä alkaa pohtimaan että kuinka tämän nyt ottaisi. Kohtalon kirja vie suomileffaa eteenpäin kohti kansainvälisyyttä ja hollykamaa. En tiedä onko tämä välttämättä oikea suunta näillä meidän tuotantobudjeteilla. Yllättävän hyvältä kokonaisuus kumminkin näyttää.
Tarina on melko hyvä ja sitä alkaa miettimään että miltähän lopputulos näyttäisi massiivisella hollybudjetilla. Kohtalon kirjassa harpotaan ajassa. Leffan tyylilaji vaihtuu aikakauden mukaan. Eipähän pääse pitkästymään kun kehissä on vampyyri-, western-, sota-, toiminta- ja scifikamaa. Osittain tulee olo, että tekijöillä on kova halu näyttää osaamistaan tehdä erityyppisiä leffoja ja kokonaisuuden punainen lanka jää vähän taka-alalle. Tyylilajit klaarataan läpi hyvin. Ainakin Matrix lienee ollut yksi selkeä esikuva. Jotkut taistelukohdat tökkii silmään ja toiset näyttää tosi hyviltä. Puvustus toimii suurimmalta osin loistavasti. Lavasteet ei ihan koko ajan toimi kympillä. Suomen oloissa on lähes mahdoton tehdä uskottavaa Westerniä, ainakaan en ole yhtään vielä nähnyt, enkä nähnyt vieläkään. Paras yritys kumminkin tähän mennessä.
Kyseessä on opiskelijoiden päättötyö ja siihen nähden leffa on loistavaa kamaa. Tulevaisuudessa kaksikosta saatetaan kuulla enemmänkin. Päähenkilöihin en ole ennen leffoissa törmännyt. Ns. nimihemmot visiteeraavat leffassa melko lyhyet visiitit.
Kun katsojillakaan ei ole tällaisesta suomileffasta aiemmin kokemusta niin voin uskoa että mielipiteet jakaantuvat melko radikaalisti. Toteutus tuntuu kansainvälisellä mittarilla arvioituna jenkkilän TV-sarjatasoiselta. Suomen kalibraatiolla toteutus tuntuu hyvältä. Pisteet nyt hollykalibraatiolla. Suosittelen katsomaan, on tämä ainakin erilainen suomileffa.























































