Jeanne d'Arcin kärsimys (1928)

Kannattaa katsoa Criterionin julkaisema restauroitu versio jossa on loistava Richard Einhornin myöhemmin säveltämä musiikki soundtrackina, loistava musiikki tunnetusti nostaa hyvät mykkäelokuvat loistaviksi ja niin myös Jeanne d'Arcin kärsimyksen kohdalla.

Saksalaisen ekspressionismin tyylikikkoja ammentaen Dreyr on luonut yhden historiamme vavisuttavimmista elokuvaelämyksistä. Emotionaalisesti musertava elokuva, menemättä hetkeksikään sentimentalian puolelle, taikka ylilyöväksi. Falconettin työskentely nimikkoroolissa on rooliin eläytymistä täydellisimmillään ja Dreyerin antaumus elämänsä työhön kerää allekirjoittaneen täydet ihailut. Lyhyt kesto osoittautuu loppujen lopuksi elokuvan eduksi, sillä ainuttakaan löysää kohtaa ei Dreyer ole elokuvaansa päästänyt. Dreyer ei kerro Jeanne d'Arcin elämäntarinaa, vaan keskittyy ainoastaan oikeudenkäyntiin ja tästä seuraavaan tuomioon - sekin tiivistettynä yhteen päivään, eikä pitempään ajanjaksoon, kuten historia kertoo. Dreyerin kuvaama Jeanne on selkeä Jeesus-allegoria, mikä vain lisää hahmon kiehtovuutta. Dreyer ei itse halunnut elokuvaansa musiikkisäestystä, mutta myöhemmin vuonna 1985 lisätty Richard Einhornin säveltämä Voices of Light sopii elokuvaan kuin nyrkki silmään ja täydentää elokuvan voimakasta tunnelatausta täydellisesti. Kehtaisin kutsua Jeanne d'Arcin kärsimystä täydelliseksi elokuvaksi.