Jäniksen vuosi (1977)
- Tuotantovuosi:
- 1977
- Ohjaajat:
- Risto Jarva
- Pääosissa:
- 11 jänistä, Antti Litja
- Maat:
- Suomi
- Pituus:
- 128 min
- Genret:
- Draama
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (146): 
Oma pikatuomio
En ole erityisemmin perehtynyt kotimaisiin elokuviin, jotka ovat tarjonneet lähinnä puuduttavaa ihmissuhdehömppää. Lähivuosina suomalainen elokuva on kuitenkin noussut uusiin asteisiin: iänikuisten hömppäkomedioiden sijaan nähtiin aluksi Lordin kauhuelokuva Dark Floors, sen jälkeen Antti-Jussi Annilan Sauna, ja löytyipä elokuvavuodesta hyvää animaatiotakin: Niko - lentäjän poikaa tarkoittaen. Mutta Saunan ja Dark Floorsin sijaan päätin katsastaa yli 30 vuotta vanhemman kotimaisen elokuvan, nimittäin Risto Jarvan Jäniksen vuoden.
Jäniksen vuosi kertoo kyynisestä mainosmies Vatasesta, joka kaipaa luonnonrauhaa. Tilaisuus rentoutumiseen ilmestyykin, kun Vatanen ajaa vahingossa jäniksenpojan yli. Eläinrakas mies ottaa tehtäväkseen saattaa jänis takaisin kuntoon. Näin alkaa kiehtova retki Suomen luonnon läpi.
Juoni on erinomainen ja melko omaperäinen. Elokuva kertoo todella koskettavasti luonnosta, ja tarjoaa samalla myös sanoman, jonka jälkeen tahtoo tosissaan pitää huolta ympäristöstään. Tarinassa näkyy ihmisen rahanahneus, ja välinpitämättömyys luontoa kohtaan alkaa joissain kohdissa tosissaan raivostuttaa. Kaunista tunnelmaa kohottavat hienot musiikit.
Antti Litja vetää todella vakuuttavan roolin, ja vaikuttaa aidolta eräjätkältä. Risto Jarva ohjaa erinomaisesti, eikä tee Jäniksen vuodesta turhan surullista, vaan elokuvassa kulkee humoristinen vire, ja monille vitseille kelpaakin nauraa kunnolla.
Ainoa miinus elokuvassa on se, että alku on hieman tylsä, eikä viihdytä samalla tavalla kuin loppupuoli. Kuitenkin tylsyys loppuu pian, kun retki erämaiden halki alkaa, eikä varttitunnin löysyys alussa loppujen lopuksi laske filmin pisteitä, kun kokonaisuus on muuten upea. Todellakin ajatuksia herättävä ja samalla viihdyttävä elokuva.
Pisteet:
Arvosteltu: 13.11.2008
Katsottu: Kotona
Kaarlo Vatanen (Antti Litja) on kyllästynyt kiireiseen ja yksitoikkoiseen elämäänsä. Hänen työnsä on yhtä matkustamista, ja kaiken ikävyyden kruunaa mäkättävä vaimo. Vatanen on hermoromahduksen partaalla. Työmatkalla Jyväskylään hänen kuskinsa ajaa vahingossa jäniksenpoikasen koiven ylitse. Vatanen tuntee tehtäväkseen hoitaa pieni jänö kuntoon. Jäniksen kanssa liikkuvan Vatasen pieni "pelastusoperaatio" muuttuukin pitkäksi patikkaretkeksi ympäri Suomen maata. Hän saa vihdoinkin nauttia luonnon rauhasta, kaukana kaupungin melusta ja kiireestä. Hänen matkansa aikana sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mukavista torkuista puun juurella, aina karkumatkalle hengen uhalla.
Tämä yli 30 vuotta vanha elokuva jaksaa aina vain viihdyttää. Elokuva osaa todella koskettaa. Tarina tempaa mukaansa alkumetreiltä lähtien, vaikka pelkästään nykyisiin toimintaelokuviin perehtyneillä "friikeillä" saattaisi olla jonkin sortin ennakkoluuloja. Ei se mitään, elokuva paranee edetessään huomattavasti. Risto Jarva on onnistunut kuvaamaan Suomen luontoa ja eläimiä erittäin kauniilla tavalla, ja elokuvaa katsellessakin tulee sellainen olo, että on todella ylpeä omasta isänmaastaan.
Antti Litja sopii rooliinsa täydellisesti, joten hänen suoritukselleen ei voi muuta kuin nostaa hattua. Hän kuuluu kautta aikojen parhaimpiin suomalaisiin näyttelijöihin, joka tekee uransa ehdottomasti parhaimman roolinsa tässä filmissä. Myöskin sivuosia näyttelevät henkilöt ansaitsevat kunnioitusta. Elokuvan ohjannut, valitettavasti kolarissa menehtynyt Risto Jarva voi olla todella ylpeä teoksestaan, missä lienee hän nyt onkaan.
Jäniksen vuosi lukeutuu parhaimpiin suomalaisiin elokuviin, ja se onkin tärkeä pala suomalaista elokuvahistoriaa.
Pisteet:
Arvosteltu: 05.06.2008
Katsottu: Kotona
Mainosmies Vatanen (Antti Litja) on kertakaikkisen kyllästynyt nykyajan kiireiseen elämänrytmiin ja ainaiseen burnout-kierteeseen, ja miehen tekisi toisinaan mieli vain ottaa hiukan "ommoo lommoo" duunipaikalta ja lähteä maalle elelemään kaikessa rauhassa ilman selkään hengittäviä esimiehiä tai nalkuttavia vaimoja. Mahdollisuus tähän tarjoutuukin, kun Vatanen ajaa vahingossa työkeikalla pienen jäniksenpojan yli murtaen tältä jalan ja Vatanen kokee velvollisuudekseen auttaa pieni jänöjussi takaisin kuntoon. Jänis mukanaan Vatanen aloittaa hirmuisen karkumatkansa pois sivistyksen kehdosta, kohti Lapin erämaita joissa saa viettää eräelämää omassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Matkalla Vatanen tapaa jos jonkinmoisia ihmiskohtaloita, ja erilaisilta selkkauksiltakaan ei vältytä. Mutta lopussa häämöttää vapaus...
Aivan liian nuorena poisnukkuneen ohjaajamestari Risto Jarvan joutsenlaulu Jäniksen vuosi on ehkä kaunein koskaan tehty elokuva, haikea ylistyslaulu kaupunkilaisenkin sisältä löytyvälle eräihmiselle ja kaipuulle pois sivistyksen melskeestä. Arto Paasilinnan samannimiseen romaaniin perustuva ratkiriemukas stoori äijästä, joka päättää haistattaa kaikelle pitkät ja karata ainoan ystävänsä, hiljaisen jäniksen kanssa metsään, on harvinaisen liikuttava ja mikä tärkeintä, minkään sortin sentimentaalisuutta ei ole mukana pisaraakaan.
Stoori onnistui liikuttamaan jopa minunkaltaistani kivisydämistä kyynikkoa siinä määrin että ihan teki itsekin mieli sännätä erämaahan talssimaan. Lähin vertailukohta on ehkä suomalainen versio David Lynchin Straight Storysta, paitsi että tämä vie kirkkaasti voiton, sekä elokuvallisesti että fiiliksessä.
Antti Litja tekee upean roolityön mainosmies Vatasena, ja häntä tukevat hienosti tietenkin myös "vastanäyttelijät", kaiken kaikkiaan 11 eri jänistä, jotka kuulemma nimettiin kuvausryhmän jäsenten mukaan! Kuvaus on säkähdyttävää ja nappaa hienosti käyttöönsä sekä Lapin aavat erämaat että Helsingin karut betonikolhoositkin. Myös veikeä instrumentaalimusiikki jäi päähän soimaan, jopa sangen pitkäaikaisestikin.
Kyllä Jäniksen vuosi on sen verran upea mestariteos että tällaista lämminhenkistä juttua kelpaa suositella ihan jokajannulle, aina äksönfaneista elitisteille. Kyseessä on mahdollisesti kaikkien aikojen paras suomalainen elokuva. Valitettavasti ohjaaja Risto Jarva menehtyi kolarissa ollessaan tulossa kotiin elokuvan kutsuvierasensi-illasta, joten jää vain arvailujen varaan, mitä hänen päänuppinsa olisi vielä valkokankaalle tuottanut.
Pisteet:
Arvosteltu: 05.04.2004
Katsottu: Teatterissa
