Mainosmies Vatanen (Antti Litja) on kertakaikkisen kyllästynyt nykyajan kiireiseen elämänrytmiin ja ainaiseen burnout-kierteeseen, ja miehen tekisi toisinaan mieli vain ottaa hiukan ”ommoo lommoo” duunipaikalta ja lähteä maalle elelemään kaikessa rauhassa ilman selkään hengittäviä esimiehiä tai nalkuttavia vaimoja. Mahdollisuus tähän tarjoutuukin, kun Vatanen ajaa vahingossa työkeikalla pienen jäniksenpojan yli murtaen tältä jalan ja Vatanen kokee velvollisuudekseen auttaa pieni jänöjussi takaisin kuntoon. Jänis mukanaan Vatanen aloittaa hirmuisen karkumatkansa pois sivistyksen kehdosta, kohti Lapin erämaita joissa saa viettää eräelämää omassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Matkalla Vatanen tapaa jos jonkinmoisia ihmiskohtaloita, ja erilaisilta selkkauksiltakaan ei vältytä. Mutta lopussa häämöttää vapaus…
Aivan liian nuorena poisnukkuneen ohjaajamestari Risto Jarvan joutsenlaulu Jäniksen vuosi on ehkä kaunein koskaan tehty elokuva, haikea ylistyslaulu kaupunkilaisenkin sisältä löytyvälle eräihmiselle ja kaipuulle pois sivistyksen melskeestä. Arto Paasilinnan samannimiseen romaaniin perustuva ratkiriemukas stoori äijästä, joka päättää haistattaa kaikelle pitkät ja karata ainoan ystävänsä, hiljaisen jäniksen kanssa metsään, on harvinaisen liikuttava ja mikä tärkeintä, minkään sortin sentimentaalisuutta ei ole mukana pisaraakaan.
Stoori onnistui liikuttamaan jopa minunkaltaistani kivisydämistä kyynikkoa siinä määrin että ihan teki itsekin mieli sännätä erämaahan talssimaan. Lähin vertailukohta on ehkä suomalainen versio David Lynchin Straight Storysta, paitsi että tämä vie kirkkaasti voiton, sekä elokuvallisesti että fiiliksessä.
Antti Litja tekee upean roolityön mainosmies Vatasena, ja häntä tukevat hienosti tietenkin myös ”vastanäyttelijät”, kaiken kaikkiaan 11 eri jänistä, jotka kuulemma nimettiin kuvausryhmän jäsenten mukaan! Kuvaus on säkähdyttävää ja nappaa hienosti käyttöönsä sekä Lapin aavat erämaat että Helsingin karut betonikolhoositkin. Myös veikeä instrumentaalimusiikki jäi päähän soimaan, jopa sangen pitkäaikaisestikin.
Kyllä Jäniksen vuosi on sen verran upea mestariteos että tällaista lämminhenkistä juttua kelpaa suositella ihan jokajannulle, aina äksönfaneista elitisteille. Kyseessä on mahdollisesti kaikkien aikojen paras suomalainen elokuva. Valitettavasti ohjaaja Risto Jarva menehtyi kolarissa ollessaan tulossa kotiin elokuvan kutsuvierasensi-illasta, joten jää vain arvailujen varaan, mitä hänen päänuppinsa olisi vielä valkokankaalle tuottanut.
