En ole erityisemmin perehtynyt kotimaisiin elokuviin, jotka ovat tarjonneet lähinnä puuduttavaa ihmissuhdehömppää. Lähivuosina suomalainen elokuva on kuitenkin noussut uusiin asteisiin: iänikuisten hömppäkomedioiden sijaan nähtiin aluksi Lordin kauhuelokuva Dark Floors, sen jälkeen Antti-Jussi Annilan Sauna, ja löytyipä elokuvavuodesta hyvää animaatiotakin: Niko – lentäjän poikaa tarkoittaen. Mutta Saunan ja Dark Floorsin sijaan päätin katsastaa yli 30 vuotta vanhemman kotimaisen elokuvan, nimittäin Risto Jarvan Jäniksen vuoden.
Jäniksen vuosi kertoo kyynisestä mainosmies Vatasesta, joka kaipaa luonnonrauhaa. Tilaisuus rentoutumiseen ilmestyykin, kun Vatanen ajaa vahingossa jäniksenpojan yli. Eläinrakas mies ottaa tehtäväkseen saattaa jänis takaisin kuntoon. Näin alkaa kiehtova retki Suomen luonnon läpi.
Juoni on erinomainen ja melko omaperäinen. Elokuva kertoo todella koskettavasti luonnosta, ja tarjoaa samalla myös sanoman, jonka jälkeen tahtoo tosissaan pitää huolta ympäristöstään. Tarinassa näkyy ihmisen rahanahneus, ja välinpitämättömyys luontoa kohtaan alkaa joissain kohdissa tosissaan raivostuttaa. Kaunista tunnelmaa kohottavat hienot musiikit.
Antti Litja vetää todella vakuuttavan roolin, ja vaikuttaa aidolta eräjätkältä. Risto Jarva ohjaa erinomaisesti, eikä tee Jäniksen vuodesta turhan surullista, vaan elokuvassa kulkee humoristinen vire, ja monille vitseille kelpaakin nauraa kunnolla.
Ainoa miinus elokuvassa on se, että alku on hieman tylsä, eikä viihdytä samalla tavalla kuin loppupuoli. Kuitenkin tylsyys loppuu pian, kun retki erämaiden halki alkaa, eikä varttitunnin löysyys alussa loppujen lopuksi laske filmin pisteitä, kun kokonaisuus on muuten upea. Todellakin ajatuksia herättävä ja samalla viihdyttävä elokuva.
