Into the Sun (2005)

Sanotaan heti aluksi, että olin myönteisesti yllättynyt tähän leffaan. Seagal on laihtunut ja meininki on lähempänä sitä vanhaa kunnon hakkaa-ja-tapa-menoa kuten sensein kulta-aikoina. Lisäksi Into the Sun ei näytä läheskään niin halvalta kuin esimerkiksi Out for a Kill. Mitään rumia tietokonekikkailuja ei ole. Mutta mitäs juonessa. Noh, Steven Seagal pääsee jälleen pitämään hauskaa, kun nuori Yakuza-jengi murhaa kuvernöörin. Sitten on sotkuja vanhempien Yakuzojen kanssa sekä kostamisia. Juonesta väliä kunhan Seagal tekee hauskoja temppujaan eikä petä fanejaan!

Ja toiminta onkin sitten laadukasta. Varsinkin, kun sitä vertaa sankarimme aiempiin suoraan videolle-leffoihin, joissa Seagalin itsensä tekemät "hienot" temput olivat laimeita ja stuntti hoiti kunnon ninjailut. Kuten ihan peruspotkut. Nyt on älytty jättää älytön jaloilla venkslaaminen ja Seagal tekee sen mitä parhaiten on aina osannut: kamppailee käsin. Ai-jai, kun ilkiöitä sattuu! Taistelut ovat erittäin hienoja ja fiilistä riittää. Harmi vain, että mätöt ovat suurimmaksi osaksi lyhyitä ja niitä saa odottaa. Parempi tietysti minuutti laatutaistelua kuin 10 minuuttia hassunnäköistä stunttimättöä. Vaan kyllä tämä Seagal-fani oli kovissa kikseissä, kun Seagal heitti ensimmäisen kerran naamalleen sen tutun "Nyt tuli turpaan!!"-ilmeensä. Ja sanonpa, että Seagalilla oli tässä leffassa mukana sellainen ilme, mitä hänellä ei ennen ole ollut. Kännykän soidessa eräässä kohtauksessa hän katsoo sitä silmät ammollaan, ja vetää hampaiden välistä ilmaa nopeasti.

Toiminnan lisäksi toinen asia, mitä tulee arvioida on ohjaus. Ei se kyllä mitään erikoista ole, mutta onneksi taisteluissa ei ole salamaleikkauksia ja muita moderneja, inhottavia "tehokeinoja". Eräässä pitkässä käsimittelössä itse asiassa näytetään monta eri liikettä per/otto ja tästä nähdäänkin kunnolla kamppailijoiden taidot. Hyvä homma. Plussaa tulee loppupuolen splattermaisesta verellä lutraamisesta. Kyllä näyttää hulppealta, kun Seagal silpaisee vastustajan käden irti, lähtee rennosti kävelemään pois ja kädetön pahis saa jäädä ihmettelemään roiskuttelevaa tynkäänsä.

Seagal on menossa selkeästi parempaan suuntaan. Tällä kertaa on käsikirjoituksesta jätetty typerä dramatisointi pois ja sensei heittää repliikkejä japanilaiseen tyyliin... japaniksi: "Käytän tätä tänä yönä. Se on terävä... Tappaa hyvin." Suomennettuna kutakuinkin noin, kun hän katselee katanaansa. Toivottavasti Seagal jatkaa samalla mallilla sillä häneltä me fanit odotamme käsirysyjä ja ainakin minä odotan seuraavilta leffoilta lisää katanamättöä.

nimimerkki: Ale

Pisteet:
Arvosteltu: 29.06.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Ale
Käyttäjä
9 arvostelua

Japanilaiset rikollisliigat tappelevat keskenään, ja kyseisten järjestöjen äksyt vanhat herrat alkavat pikkuhiljaa siirtyä syrjään nuorempien kundien tieltä. Tämä herättää tietysti hieman närää niissä vanhuksissa, joista vielä löytyy sisua. Yakuza menee sitten liian pitkälle listiessään japanilaisen kuvernöörin, ja CIA sekaantuu hommaan. Entinen agentti... ööö... mikä sen nimi nyt taas olikaan? No samapa tuo, ei sitä roolihahmon nimeä meinaa muistaa edes leffaa katsellessa, se on kuitenkin vain STEVEN SEAGAL, palkataan pistämään yakuza polvilleen. Ja Stevenhän laittaa.

Vanhan koulun actionelokuvan fani ei voi sietää näitä uusia Swatteja ja xXx:iä. Kukaan ei enää käsitä, että hyvä actionelokuva ei tarvitse jumalatonta määrää räjähdyksiä, erikoisefektejä ja mukahauskaa huumoria. Arskakin on ruvennut Kuvernööriksi (ei silti, harvoimpa Arska hyvää leffaa saikaan aikaan), ja pöhöttynyt Sly vaihtoi M-60:n formula-autoon. No mutta, onneksi meillä on Sensei Seagal. Yhden ja puolen ilmeen mies, joka poskiaan pullistaen vetää turpaan pahiksia. Asenteella. Yleensä. Myönnän avoimesti pitäväni Steven Seagalista, mies on jotenkin riemastuttavan... no... Seagalmainen. Tätä faktaa ei muuta edes se, että melkein kaikki näkemäni Seagalin leffat ovat olleet täyttä sontaa, tämä myös.

Nykyäänhän suuri Steven pukkaa markkinoille about kolme leffaa vuodessa, mikä on aika kova tahti. Valitettavasti melkein kaikki näistä ovat surkeita. Ja ymmärtäähän tuon, kun ei kunnolla ehdi keskittyä filkan tekemiseen, vaan sutaisee jotain skeidaa paperille, hommaa jonkun toivottoman pellen (kuka itseäänkunnioittava käsikirjoittaja tarjoaa tekstiään ohjattavaksi hemmolle nimeltä MINK??) ja kuvaa parissa viikossa jotain epämääräistä mäiskettä. Tämä sitten nimetään coolisti, ääniraidalle pistetään hieman rappia ja tadaa, b-filkka on valmis vuokraamon hyllylle/Anttilan alelaariin. Ei silti. Eihän Seagal ole ikinä elokuvallisilla ansioilla juhlinut, mutta kyllä esim. Kaappaus merellä on kaukana tämän kalkkunan tasosta.

Kuten tuli jo aiemmin ihmeteltyä, ohjaajan nimi on mink. Ei edes Mink vaan mink. Häh? Pikainen tarkistus kertoo miehestä sen verran, että Into the Sun on järjestyksessä toinen miehen ohjaama elokuva, ensimmäinen on vuonna 2004 valmistunut Full Clip, joka IMDB:n mukaan on Busta Rhymesin, Bubba Smithin ja sen MTV:n autonrassaajahemmon, Xzibitin, krhm, "tähdittämä" actionrymistely. Mink myös valmistelee kolmatta elokuvaansa, jota meistä kukaan ei varmasti haluaisi nähdä. Kyseessä on nähkääs jälleen Mortal Kombat-leffa...

No mutta asiaan. Hra. mink ohjaa kerrassaan surkeasti. Kameratyöskentely on aivan amatöörimäistä, ja kässäri poikkeuksellisen hengetön. Mukana ei ole kuin muutamat kunnon turpakäräjät, ja niitähän Seagal-filkalta vasta odotetaankin. Lopussa on mukana ihan kiitettävästi mäiskettä, mutta kun se ei riitä. Kun minä joskus päätän pitää hetken taukoa aivotyöskentelyä vaativien elokuvien katsomisesta ja vuokraan Steven Seagalia, haluan ison annoksen actionia. En tällaista. Into the Sun yrittää selvästi luoda jännitystä ja draamaa, mutta kuka meistä haluaa nähdä lihoneen Seagalin istumassa kauniissa puutarhassa parikymppisen japanilaistytön kanssa kosimassa tätä, edelleen se sama ilme kasvoillaan? En minä ainakaan. Näyttelijäntyö on muuten muiltakin osin surkeaa.

Puolikas piste lisää kuitenkin tulee, kun otetaan huomioon Seagalin tavallista pitempi poninhäntä, syömäpuikkojen uusi käyttötarkoitus ja samuraimiekka. Eihän elokuva, joka sisältää nuo kolme asiaa, voi olla IHAN läpeensä surkea, eihän? Yhteenvetona: Ei suositella oikeastaan edes kovimmille Seagalfaneille. Vaikka kyseessä ei mikään maailman huonoin filkka olekaan, niin elokuvalliset ansiot ovat (no ylläri) nollassa, eikä pläjäyksestä irtoa viihdearvoakaan nimeksikään. Harvinaisen kämästä, mutta näin se vaan on.

Pisteet:
Arvosteltu: 07.05.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Raato-A
Tykittäjä
388 arvostelua

Steven Seagal - tuo monien mielestä yksi muailman lahjattomimmista näyttelijöistä. Todella useasti kyseistä herraa kuulee herjattavan kahden ryppyisen ilmeen ihmeeksi ja hassuksi ponnarimieheksi, joka katkoo järjestelmällisesti vihulaisten raajat ja laittaa heidät taskuun. Sitähän Seagal kieltämättä onkin, mutta kaikkien suruksi täytyy todeta, että nyt sitä huumoria haetaan täysin erilaisista asioista kuin reilu vuosikymmen sitten.

"Stiigalin" filmografiaa tarkastellessa 1990-luvun molemmin puolin löytyy parisen kappaletta vanhojen hyvien aikojen fiilistä sisältävää toimintaelokuvaa, joista saa jokaisella katselukerralla tuhdit kerta-annokset ainutlaatuista viuhtomista ja konnien murjomista. Kireät muotifarkut tekevät myöskin tehtävänsä, ainakin jos miehen tiukasti irvistävää naamaa on katsominen. Tuplasti uskomattomampia juttuja lyö pöytään Seagalin ikioma liukuhihnatehdas, joka suoltaa nykyään jatkuvalla syötöllä näitä tällaisia jo syntyessään kuolleita elokuvia, joiden juonista tai hahmoista harvemmin järjen hiventäkään kukaan voi löytää. Vielä vähemmän sitä tärkeätä asennetta yhdistettynä tyylikkääseen mättöön.

Näyttäisi kaiken lisäksi olevan aivan sama kuka siellä ohjaajana hääräilee, kun leffat ovat poikkeuksetta samasta tuutista puristettuja ja kaikki tyynni yhtä skönkää, joka vain kertoo epätoivoista kieltä Seagalin tilanteesta. Elokuvan tuskastuneesti kehittelemä yhden pulskistuneen äijän sota japanin alamaailmaa vastaan on tarinana yhtä toimiva kuin suutari ilotulitusraketti ja tyhjänpäiväisempi kuin valmiiksi nauretut tv-sarjat, eivätkä typerästi rytmitetyt tappelutkaan ole kuin kasa irrallisia, tympeitä turpaan vetoja. Onneksi tälle keinotekoiselle harhalaukaukselle on sentään keksitty osuva nimi. Suoraan aurinkoon näillä kikoilla meinaan porhalletaankin, se on sanomattakin selvä juttu.

Tekijätietojen mukaan työnjohtajana ja Seagalin tossutettavana on toiminut heppu nimeltä mink (kyllä, se kirjoitetaan pienellä). Jonkin sortin taiteilijanimen alle piiloutuminen on oikeastaan kyllä ihan fiksu veto, koska Into the Sunia kuvaillessa ei negatiivisimmat adjektiivit riitä alkuunkaan. Pitäisiköhän sitä ihan oikeasti perustaa jonkinlainen avustuksia vastaanottava säätiö sammuneille tähdille, jotta näiden ei tarvitsisi huolehtia eläkkeestään niin paljoa ehtoopuolelle ehdittyään. Skenepisteiden menettämisen pelossa jätän itkemättä, vaikka näin tajuttoman huonon elokuvakokemuksen jälkeen muunlainen reaktio ei mahdollinen olisikaan.

nimimerkki: Lutkus

Pisteet:
Arvosteltu: 27.04.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Lutkus
Käyttäjä
51 arvostelua